Enkelit uskonnollisuuden ilmiöinä

Enkelit kuuluvat lähtemättömänä osana Raamatun hahmogalleriaan. Hiljalleen ne ovat kuitenkin siirtyneet myös kristillisen kontekstin ulkopuolelle uushenkisyyden maailmaan.

Mikkelinpäivä tuo kirkkoihin salin täydeltä kurahousuisia lapsia. Enkelien ja lasten pyhän liturginen väri, valkoinen, luo kontrastia perhemessujen hälinään. Evankeliumitekstissä luetaan: ”ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan”. Pastori kysyy lapsilta, miltä enkeli näyttää. Vastaukseksi saadaan ”kirkas ihminen, josta tulee valoa”.

Kristityt tunnustavat Jumalan kaiken näkymättömän luojana, mutta hämmentävästi Raamatusta puuttuu sen suurempi enkelioppi. Mielikuva enkeleistä on silti kulttuurin ja kuvataiteen kautta hyvin vakiintunut. Suomalaisille enkelikuvista ikonisin on kapealla sillalla lasten perässä kulkeva, kuvataiteilija Eeli Jaatisen luoma vaaleakiharainen olento. Tämä enkeli on käytännössä ihminen, jolla on selässään tuuheat siivet. 

Kotimaa-lehden julkaisupäällikkö, kirjailija Olli Seppälä on seurannut enkeliuskonnollisuuden ympärillä pyörinyttä keskustelua vuosien ajan. Hän ei löytänyt aiheesta kirjallisuutta suomen kielellä, joten päätti kirjoittaa sellaista itse. Kun joku kertoo uskovansa enkeleihin, Seppälä kysyy, mikä on enkeli. Hän näkee enkelit eräänlaisina hengellistä maailmankuvaa ilmentävinä hahmoina. 

– Mitä kirkossa tarkoitetaan enkeleillä? Ovatko ne konkretiaa vai yksinomaan vertauskuvia? Jos uskotaan enkeleihin, jatkokysymykseksi nousevat esimerkiksi niiden vastakohdat: demonit, pahat henget, Seppälä kuvailee. 

1990-luvun enkelibuumi valjasti enkelit yleishengellisiksi symboleiksi, joita esimerkiksi New Age -liikehdintä käytti aktiivisesti hyväkseen. Internetin tietolähteiden mukaan suomalaisista noin 40 % uskoo enkeleihin. Naisten enkeliusko on yleisempää kuin miesten. Olli Seppälän mukaan enkeliuskonnollisuus kiertyy pohjimmiltaan maailmankuvan muutokseen.

– ’Uskotko enkeleihin’ on kevyempi kysymys, kuin ’uskotko Jumalaan’. Enkeli on tänä päivänä helpommin lähestyttävä hengellinen kohde kuin Jumala, Seppälä toteaa.

Uushenkisyys on luettava Raamatun läpi

Internetiä selatessa törmää enkelikäsityksiin hyvin laidasta laitaan. Enkelit saatetaan mieltää hyväksi energiaksi, rakkaudeksi ja onnettomuuden ehkäisijöiksi. Suomenkielinen Valonpolku-sivusto on kristilliseltä näkökannalta kaukaista ääripäätä: ”Tämän maksuttoman enkelivisualisaation avulla vastaanotat enkeleiltä viestejä, vahvistat yhteyttäsi enkeleihin ja luot unelmiasi nopeammin.” 

– Suomessa enkeliuskonnollisuus on kehittynyt tavallaan omaksi lajikseen ja paljolti irtaantunut kristillisestä enkelitodellisuudesta. Enkeliuskonnollisuudessa voidaan mennä myös pahasti harhaan ja pimeille poluille. Kristityn on luonnollisesti tutkittava enkelien esiintymisiä Raamatun valossa, Evankeliumiyhdistyksen emeritus lähetysjohtaja, teologian tohtori Pekka Huhtinen ohjeistaa. Huhtista enkeliteema tuli vastaan hänen tutkiessaan japanilaista uususkonnolisuutta väitöskirjassaan.

New Age ja populaarikulttuuri ovat ottaneet enkelin omaan käyttöönsä yleishenkisenä symbolina. Enkelihahmot saattavat yhdistellä kulttuurin eri ulottuvuuksia tehden niistä synteesin, jonka alkuperä jää epäselväksi. Seppälän mukaan uushenkisessä enkelihengellisyydessä voi olla kristillisiä juonteita, mutta hyvin helposti myös ylimääräisiä. Enkelikokemuksien tavoittelu ei ole luettavissa Raamatun läpi.

– Markkinataloudelle enkeliuskonnollisuus on yksi hyvä tuote, joka myy ja menestyy sitä enemmän, mitä syvemmälle menemme sekularismiin. Pinssiteollisuus kukoistaa, Huhtinen heittää.

Olli Seppälälle on tärkeää, että enkeli on jotain muuta kuin sienen tavoin itseensä hengellisyyden imevä hahmo. Hänen oma määritelmänsä on, että enkeli on Jumalan valepuku. 

– Kulttuurimme maalaama kanansiipinen enkeli ei ole Raamatusta, sillä vain kerubeilla ja serafeilla on siivet. Ajatus enkelistä esimerkiksi valopallona tuntuu helposti uushengellisyydeltä, vaikkei Raamattu ota kantaa siihen, miksei näin voisi olla.

Suojelusenkeli, tuntemattoman tekijän maalaukseen perustuva saksalainen postikorttikuva noin vuodelta 1900.

Sota ja enkelikokemukset 

Selvää on, että kyseessä on jossain määrin abstrakti aihe, josta on vaikeaa puhua. Kokemuksia Jumalan läsnäolosta on silti monella. Pekka Huhtinen näkee enkeleiden läsnäolon arkisuuden kautta:

– Istuimme kolmivuotiaan lapsenlapseni kanssa ongella tuijottaen kiinteästi kohoihimme. Olimme olleet hiljaa jo jonkun tovin, kun kolmivuotias lapsenlapseni totesi yhtäkkiä: ’Minullapa on suojelusenkeli.’ Vastasin siihen: ’Niin minullakin.’ Ja jatkoimme kalastusta turvallisesti meren aaltojen keikutellessa venettämme. Se oli puhuttelevaa.

Suomalaisten enkelihistoriaan kuuluvat vahvasti sota-ajan kokemukset. Nämä voidaan mieltää kansanuskonnollisuudeksi, mutta Huhtinen näkee niillä suuremman syvyyden.

– On hyvä muistaa, että sota-aikana Suomessa rukoiltiin Jeesuksen nimeen – jopa presidenttiä myöten. Eräs Kannaksen keskitystä pakeneva, uskova sotilas kuuli vetäytymisen sekasortoisessa tilanteessa enkelin välittämänä rohkaisevan sanoman, että tämä maa säästetään vanhurskasten esirukousten tähden. Aivan raamatullinen ajatus. 

Olennaista siis on punnita enkelikokemuksia Raamatun valossa. Raamatun enkelikuvaukseen kuuluu selkeä ohje: enkeleitä ei tule rukoilla. Se on myös selkeä mittapuu:

– Enkeli ei touhua omaan piikkiin, se ei ole itsenäinen toimija. Enkeli toteuttaa Jumalalta saamaansa tehtävää, on sanansaattaja – sitähän sana angelos merkitseekin, Olli Seppälä alleviivaa.

Pekka Huhtinen on samaa mieltä:

– Enkeleillä ei voi olla mitään sellaista viestiä, mikä sotii Raamatun ilmoitusta vastaan. Ne ovat Jumalan palvelukseen ja alamaisuuteen sitoutuneita viestintuojia.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 19/19.