Enää ei tarvitse vihata

Lapsuudessa nähty väkivalta jätti somepersoona Kamal Jafiin ahdistusta, joka purkautui teini-iässä kiusaamisena. Muslimista kristityksi kääntynyt mies sanoo nyt, että Jeesuksen rakkaus sulatti vihan.  

Treffit on sovittu kerrostalon kerhohuoneeseen kello 8 aamulla. Ulkona vihertää, linnut päivystävät puissa. Kamal Jafi saapuu avaimen kanssa ja hymyilee. Uskottava hahmo tatuointeineen, monelle tuttu Twitteristä. Edellispäivänä on ollut talkoot. Yhteiskunnallinen vaikuttaja on totta kai aktiivinen myös taloyhtiössä.

Helsinkiläiseen taloyhtiöön on pitkä matka Kurdistanista.  

– Se ei ollut hyvä ympäristö lapselle. Olen nähnyt väkivaltaa, miten toisia poljetaan alas.

Kurdeja syrjittiin Kamal Jafin lapsuudessa kielen, kulttuurin ja uskonnon takia. Kurdien joukossa on muslimien lisäksi myös kristittyjä ja ateisteja. Kamal Jafin perhe oli kuitenkin islaminuskoinen. Ainakin nimellisesti.

– Äitini oli maallistunut muslimi ja isä lähinnä ateisti, Jafi kuvailee.

Kurdien päälle saatettiin sylkeä.

– Tämä kohdistui erityisesti aikuisiin. Kurdin kieltä halveksittiin, eikä sitä voinut tietyissä paikoissa puhua, koska se olisi ollut hengenvaarallista.

– Sukuni vastusti Iranin islamistista hallintoa ja taisteli sitä vastaan, Jafi kertoo.

Hänen sukunsa on oikeastaan kotoisin Iranista. Kurdien asuttama Kurdistan sijaitsee Turkin, Syyrian, Iranin ja Irakin raja-alueilla. Jafin lapsuuden perhekin asui aikanaan Iranin puolella.

Maanviljelijäsuvussa oli omavaraisuutta. Iranin puolelta Irakiin siirtyessä elintaso laski. Ei ollut enää omaa maata, jota viljellä. Jafin perhe päätyi pakolaisleirille. YK:n ohjelman kautta he tulivat kiintiöpakolaisina Suomeen: vanhemmat, Kamal, neljä siskoa ja yksi veli.

Kamal oli silloin 6-vuotias. Suomi oli juuri voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden Ruotsin Globenissa.

Kuin kuninkaat

Pakolaisperhe otettiin vastaan lämpimästi.

– Kaikki olivat hyväntuulisia, mutta epäilen sen johtuneen jääkiekosta, Jafi naureskelee.

– Viranomaiset kädestä pitäen auttoivat meitä ja kohtelivat kuin kuninkaita. He kävivät kanssamme kaupassa ja kokkasivat.

Perhe sijoitettiin Karjaalle.

– Siellä oli kiva kasvaa. En ollut mikään poikkeus laumassa, vaikka näytin erilaiselta.

Se, miten koulu meni, oli Jafin mukaan ”vähän kaksipiippuista”.

– Kipuilin sen kanssa, kuka olen.

Kymmenenvuotiaana uniin ja muistoihin alkoi tulla varhaislapsuuden pahoja kokemuksia.

– Mietin, miten ihmiset voivat tehdä sellaista toisilleen. Miksi minun piti nähdä sellaista?

Systemaattista pahan olon purkamista viattomiin. Niin Kamal Jafi kuvaa sitä, mitä koulussa tapahtui.

– Kiusasin koulumme suosittuja oppilaita, koska he edustivat minulle alistajia, mutta puolustin heitä, jotka olivat muutenkin ahtaalla.

– Myöhemmin sain kyllä käsiteltyä niitä traumoja, jotka johtivat häiriökäyttäytymiseen.

Irti islamista

Myöhäisessä teini-iässä Jafi alkoi kyseenalaistaa islaminuskoa.

Häntä mietitytti, miksi miehillä ja naisilla on islamissa eri pelisäännöt.

– En osannut myöskään arabiaa, ja ajattelin, että kyllä on huono jumala, kun ei ymmärrä muita kieliä.

Hän tapasi imaameja ja esitti tarkentavia kysymyksiä sharia-laista.

– Huomasin, etten voi edustaa sellaista. Siis että varastamisesta lähtee käsi. Onhan niissä kohdissa tulkinnanvaraa, mutta en voinut enää seisoa Koraanin takana. Vaadin imaameilta vastauksia ja huomasin, että islaminuskossa kyseenalaistaminen on pahasta. Kyseenalaistajat nähdään vääräuskoisina.

– Koin, että kurdilainen identiteettini poljetaan sharia-lain toimesta. Totesin, että minun pitää päästä eroon islamista.

Se oli vaikeaa, koska Jafin ystävät olivat muslimeja.

– Aloin hengailla ateistien seurassa, mutta kiinnostuin myös Jeesuksen hahmosta.

– Häntä pidetään Koraanissa synnittömänä ja jumalallisena. Miksi profeetta Muhammed olisi häntä parempi, Jafi kysyi tuolloin, noin 18-vuotiaana.

Muutaman vuoden kuluttua Kamal Jafi uskalsi tunnustaa, ettei ole enää muslimi.  
 
– Sain osakseni vähättelyä, esimerkiksi äidiltäni. Hän epäili, että joku on manipuloinut minut.  
 
– Ystäviltäkin tuli paheksuntaa. Jouduin luopumaan monista, koska islamista ei voi erota sovussa. Vääräuskoisen kanssa ei ole sopivaa olla, Jafi kuvailee.  

Hän eli kuusi vuotta uskonnottomana, kunnes kiinnostui bahai-uskonnosta.

– He eivät sulkeneet suurten uskontojen hahmoista yhtäkään pois. En kuitenkaan koskaan päässyt siihen kunnolla sisään. Ei ratkaisu voinut olla se, että hyväksytään kaikki.

– Sitten muistin, että Jeesukseen perehtymiseni oli jäänyt kesken.

Valtava syli

Jafi kertoo kaksikymppisenä saamastaan kokemuksesta.

Hän käveli sillalla Vantaan Korsossa. Sisällä tuntui tyhjältä. Jafi oli juuri päässyt pois islamista. Hän oli täynnä katkeruutta ja vihaa.

– Pysähdyin sillalle, ja katsoin tyhjyyteen. Sanoin, jos olet Luoja olemassa, tule elämääni jollain tavalla.

– Tämä on minulle edelleen vähän herkkä hetki, Jafi pahoittelee.  

– Mutta sitten hän tuli.

Ajantaju katosi, ja kaikki ympärillä katosi.

– Kaikki muuttui valkoiseksi, paitsi se aita, josta pidin kiinni. Valtava voima, ikään kuin syli, otti minusta kiinni. Kuulin vain yhden lauseen: ei mitään hätää.

– Ensimmäisen kerran tunsin, että joku rakastaa minua.

Jokin sisällä muuttui.

– En tuntenut enää vihaa. Vuosien jälkeen tulkintani on se, että siinä hetkessä Jeesus puhutteli minua.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 12/2023.