En vastusta tasa-arvoa, mutta tasa-arvoideologiaa en jaa

Keskiviikkoiltapäivän täysistunnossa kokoukselle tuotiin aloite, jonka nimi on niinkin kaunis kuin ”Toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma”. Kaikki eivät siitä kuitenkaan innostuneet, minä yhtenä heistä. Heti aloitteen esittelyn jälkeen käytin seuraavan puheenvuoron:

”Tämänkin aloitteen tarkoitus on varmasti hyvä. Sen keskeinen pyrkimys on tasa-arvon edistäminen kaikkialla kirkossa. Mutta missä ovat ne tasa-arvon kuprut, jotka tämän aloitteen mukaan pitäisi korjata? Ja miten tuohon tavoitteeseen käytännössä päästään? Tulkinta-apua kysymyksissäni sain jostakin kirkon työntekijöiden fb-ryhmästä ja Kotimaa 24:sta. Aloitteen tekijät ovat huolissaan siitä, että ”uskonnonharjoituksen varjolla saa toimia yhdenvertaisuuden vastaisesti”. Silmiin osui myös mainintoja kirkollisista taantumuksen linnakkeista, joissa tällaista peliä pidetään. Mainittujen joukossa on monien täällä istuvien hengellisiä koteja ja mm. oma työnantajajärjestöni. Aloite kai tähtää siihen, että viimeinkin apu on tulossa, tahdoitte tai ette.

Vastustaako joku kirkollinen toimija sitten oikeasti ihmisten yhdenvertaisuutta? Minusta kristitty ei voi niin tehdä. Kaikkien ihmisten luovuttamaton arvo on erottamaton osa kristillistä ihmiskäsitystä. Kunpa itse uskaltaisin puolustaa jokaisen yhtäläistä arvoa, kun se on jossain uhattuna. Aina syntymättömien lasten korvaamattomasta arvosta dementoituneiden vanhusten luovuttamattomaan ihmisarvoon. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu tosin muitakin ulottuvuuksia. Niitä ei puolusteta ollenkaan niin ponnekkaasti kuin tasa-arvoa. Yksi sellainen on ihmisen luotuisuus mieheksi ja naiseksi. Kristillinen ihmiskäsitys ei ole sama kuin sekulaarin humanismin ihmiskäsitys, samaan tapaan kuin kristillinen avioliittokäsitys ei ole sama kuin yhteiskunnallisen lain määrittelevä avioliittokäsitys. Senhän meille on jo juristikin kertonut.

Lähetekeskustelussa kuuluu keskustella aloitteesta eikä provosoitua some-sähinästä. Mihin kalikka kalahti kun tämä koira älähti? Taas kerran siihen, saako kirkko olla kirkko. Kenellä on oikeus määritellä, miten me uskomme, opetamme ja tunnustamme? Nyt olisi syytä harrastaa vähän ideologiakritiikkiä. Juankosken profeetta, Juice Leskinen, lauloi 70-luvun muotiaatteesta. ”Jokaiseen tykkiin ja jokaiseen luotiin rauhankyyhky maalataan ja hyvin omintunnoin päästään rauhanvastustajat ampumaan, tsalalalaa.” Joskus rauhanaate ja sen lippujen perässä marssiminen osoitti, kuka on edistyksellinen ja kuka taantumuksellinen. Valveutunut nuoriso marssi punalipun tai ainakin rauhankyyhkyn perässä. Koska maailma kehittyy, liputkin ovat saaneet vähän lisää väriä.

Ongelma on siinä, että me kaikki emme ole ymmärtäneet näiden aatteiden jaloutta. Yhdelle vapautusarmeija on toiselle miehitysarmeija. Toivottavasti useimmat huokailevat nyt, että edustaja Palmu ampuu kovilla mutta pahasti ohi. Eihän tässä olla luomassa mitään totalitaarista systeemiä! Mutta sitä juuri pelkään. Sivistysyhteiskunnissa on juuri sen takia laadittu uskonnonvapauden turvaavia järjestelmiä, että yksilöillä olisi tilaa ja oikeus hengittää muutakin kuin jotain muoti-ideologiaa. Sellaisestahan nyt on kysymys. Kirkossa kaivataan lain ja evankeliumin selkeää julistusta, ei sitä, että joku tasa-arvopolitrukki tekee kanteluja milloin kenestäkin ajastaan tipahtaneesta maallikkosaarnaajasta tai radiopapin raamattuluentosarjasta. Siksi olisi nyt oltava tarkkana. Älkää laskeko Troian hevosta sisälle. Suojelkaa oikeutta sanoa, opettaa, uskoa. Kukaan ei tiedä, minkä värinen aate taivaanrannassa meitä kohti seuraavaksi rymistelee.

Se Juicen biisi on muuten niin oivaltava, että kannattaa hakea se YouTubesta ja nautiskella vaikka seuraavalla tauolla. Löytyy nimellä Tasa-arvoa. Ei kun korjaan: Rauhaa.”