”En osaisi lähteä vieraaksi Maata Näkyvissä -festareille”

Helsinkiläinen Sari Aho opiskelee sosionomi-diakoniksi, haaveilee perheestä, kahvilan perustamisesta ja pienestä valkoisesta koirasta. Aho lähtee nyt Maata Näkyvissä -festareille kymmenettä kertaa eikä ole koskaan ollut paikalla osallistumatta talkoisiin festareiden hyväksi. Kertaalleen Aho on pessyt kaikki tapahtumassa käytettävät pappien albat.

Mitä kaikkea olet tehnyt Maata Näkyvissä -festareilla?

Ensimmäistä kertaa lähdin mukaan vuonna 2009 rippikoulun jälkeen riparikaverini kanssa jakamaan aamupalaa. Sen jälkeen olin muutaman vuoden puhtotiimissä huolehtimassa jätehuollosta ja sitten päivystämässä Sleyn nuorisotyön pisteellä. Vuotta myöhemmin työskentelin syksyn Maata Näkyvissä -festareiden toimistosihteerinä vastaten toimistolla puhelimeen ja sähköposteihin, hoitaen postiliikennettä, ja muun muassa pesin ja silitin kaikki pappien albat. Sen lisäksi palokäsittelin sen suuren ruokarukouslakanan, joka kiertää messukeskuksen seinillä. Samana vuonna olin tapahtumassa studioemäntänä ja sitä teen edelleen.

Mikä saa lähtemään mukaan talkoolaiseksi jo kymmenettä kertaa?

Minusta on ollut kiva olla tekemässä näin isoa tapahtumaa, joka rakennetaan suurin piirtein kokonaan talkoovoimin hyvän asian puolesta. En tosin enää osaisi olla vieraana Maata Näkyvissä -festareilla, sillä kaikki tutut ovat jossain hommissa siellä. Olisi hassua mennä vain hengailemaan sinne. Pidän myös siitä, että saan olla hyödyksi jollekin tällaiselle asialle.

Miten valmistaudut festariviikonloppuun?

Studioemännän tehtävään liittyy jonkin verran erilaisten käytännön asioiden valmistelua. Ne tietysti tuntuvat kiireisen kouluarjen keskellä joskus vähän raskailtakin. Sen lisäksi minulla on ollut tapana käydä ostamassa jotakin uutta vaatetta sinne. Siellä näkee niin paljon tuttuja, että ainakin yksi vaatekerta täytyy olla vähän uudempi. Muuten koitan pakata hyvin tiiviisti.

Mitä elämästäsi puuttuisi, jos Maata Näkyvissä -festareita ei olisi?

Tällä hetkellä varsinkin, kun on paljon koulua, on Maata Näkyvissä -festarit sellainen valopiste keskellä muuten pimeää marraskuuta. Se on raskas viikonloppu, mutta sitä odottaa, sillä siellä näkee paljon tuttuja ja siellä pääsee sisälle sellaiseen ihanaan festarikuplaan, jolla jaksaa taas pitkään. Erityisesti muistan toimistosihteerivuodelta perjantai-illan messun. Koko edeltävä päivä oli ollut yhtä kaaosta, ja messu oli sen jälkeen todella ihana ja rauhoittava kokemus.

Sari Ahon kolme talkoolaisen näkökulmaa Maata Näkyvissä -festareihin:

1. Talkoolaisten oman jobbarikahvilan tunnelma on ihana. Siellä voi levähtää ja mennä juttelemaan helposti puolitutullekin.

2. Töiden määrästä riippuen saa viikonloppupaketista alennusta tai pääsee kokonaan ilmaiseksi mukaan.

3. Töiden ohella pääsee usein näkemään tai ainakin kuulemaan festariohjelmaa.