”En ole aave” – tyhjän haudan retorinen haaste

Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta puhuu voimakkaasti se, että sen ensimmäisillä todistajilla oli niin surkeat retoriset valmiudet, sanoo puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

Antti Mustakallio on eduskuntavaalien alla työllistetty mies. Hän kommentoi Ylellä puoluejohtajien vaalipuheiden retoriikkaa. Nyt Mustakallio saapuu Hämeenlinnan Luther-talolle, jossa hän toisinaan toimittaa messun. Viimeksi tapasin Mustakallion kymmenisen vuotta sitten, jolloin hän toimi Helsingin piispa Eero Huovisen teologisena sihteerinä. Mustakallio on työskennellyt myös yliopistossa Uuden testamentin tutkijana. Niinä aikoina Mustakallio perehtyi klassiseen puhetaitoon. 

– Vuodet tuomiokapitulissa tekivät sitten retoriikkaa käytännössäkin tutuksi, hän jatkaa. 

Mustakallio teki lopulta puhetaidosta itselleen uran. 

– Minua viehätti, että jo hyvin kauan sitten on ollut tällainen ala. Retoriikkaa on aika tuntematon alue suomalaisessa kulttuurissa, Mustakallio sanoo. 

Nyt hänellä on muun muassa palvelu, josta voi tilata itselleen puheen. 

– Se taitaa olla ainoa Suomessa. Titteliä puheenkirjoittaja ei löydy edes presidentin kansliasta. Ei tämä kyllä mikään kultakaivos ole. Usein tilaajat ovat tavallisia ihmisiä, mutta yritysjohtajatkin tilaavat. Myös kirkon edustajille olen tehnyt puheita, Mustakallio kertoo ja hymyilee hieman arvoituksellisesti. 

”Jeesuksen retoriikka on mysteeri”

Mustakallion kiinnostus puhetaitoa kohtaan syttyi Raamatun tekstien parissa, ja niissä riittääkin tutkittavaa retoriikan osalta. Kaanoniin mahtuu monta tyylilajia. 

– Evankeliumit ovat antiikin biografioita, Apostolien teot taas historiankirjoitusta. Paavalin kirjeet ovat paitsi kirjeitä myös puheita. Johanneksen ilmestys taas on apokalyptista kirjallisuutta ja Psalmit runoutta, Mustakallio luettelee.  

Evankeliumeissa Jeesus puhuu yhtenään vertauksin, jotka eivät avaudu edes hänen omille opetuslapsilleen. Miksi?

– Jeesuksen retoriikka on vaikea kysymys, Mustakallio myöntää. 

Hän selaa Raamattua ja löytää kohdan, jossa Jeesus selventää, miksi hän puhuu niin kuin puhuu. Se löytyy Markuksen evankeliumin 4. luvusta: ”Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi.”

Mustakallio nauraa ja pyörittelee päätään. 

– Tämä sotii kaikkia antiikin retorisia oppeja vastaan. Yksi ihanne oli silloin – ja on edelleen – selkeys. Tämä taas vaikuttaa tahalliselta epäselvyydeltä. 

Tulee mieleen Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus asettaa ehtoollisen. Siinä hän sanoo opetuslapsille runollisesti: ”tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa”.  Onko Mustakalliolla puhetaidon ammattilaisena edes veikkausta, miksi Jeesus puhuu niin mystisesti?

Seuraa erittäin pitkä hiljaisuus. 

– Kuten huomaat, minulla ei ole tähän valmista vastausta. Olen miettinyt tätä monta vuotta.

Ehkä vertausten ei ole aina tarkoituskaan täysin avautua.

– Vertaukset ovat luonteeltaan arvoituksia. Ne ovat kiehtovia mysteereitä, jotka pysäyttävät ihmiset. Luulen, että Jeesuksen vaikeidenkin sanojen äärelle pysähtyminen on sitä, mihin Jeesus haluaa kutsua ihmisiä. Se on Jumalan valtakunnan etsimistä. 

– Olipa hurskaasti sanottu, Mustakallio toppuuttelee itseään. 

Hän myöntää, että olisi helpompaa sulattaa se, että Jeesuksen puheet olisivat erityisen selkeitä. 

– Sen sijaan hän puhuu vertauksia, joita opetuslapset eivät edes selitettäessä ymmärrä. Mutta tämä on lohdullista. Jeesuksen lähimmätkään eivät ymmärtäneet häntä! Varmaan opetuslapset Jeesuksen sanoja silti paljon miettivät. Vertausten märehtiminen on sitä, mitä vanhat kristityt ovat aina tehneet.

Huonot todistajat ovatkin hyviä

Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisten todistajien retorisista taidoista puhuttaessa seuraa jälleen Raamatun selailua, pään pyörittelyä ja naurua. Mustakalliota huvittaa se, miten Markuksen evankeliumi on alun perin päättynyt: ”Naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.” 

– Homma jää pahasti puolitiehen. Pelkäsivätkö naiset sitä, että heitä ei uskota? Vai oliko enkeli pelottava? Lopetus on kummallinen, koska kyllä naiset jossain vaiheessa kertoivat jollekin jotakin. 

Evankeliumi kuitenkin jatkuu, olipa jatko sitten niin sanottu myöhempi lisäys tai ei. Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle ja kehottaa julistamaan evankeliumia kaikille luoduille. 

– Matteuksen ja Luukkaan mukaan opetuslapset eivät uskoneet naisia, jotka palasivat tyhjältä haudalta. Tosin Luukkaan tallentamassa tekstissä Pietari sanoo, ettei usko mutta menee kuitenkin haudalle itsekseen katselemaan. Miksi naisia ei uskottu? Yksi syy on se, että tuohon aikaan naisen sana ei kelvannut oikeudessa. Varmaankin miesopetuslapset ovat ajatelleet, että nuo ovat ”naisten juttuja”, joita ei tarvitse ottaa kovin vakavasti.

Mustakallio ottaa avukseen filosofi Aristoteleen, jonka mukaan puheesta tekevät vaikuttavan ”ethos, pathos ja logos” eli uskottavuus, tunne ja järkiargumentit. 

– Tässä tapauksessa ethos asettui hidasteeksi. Toisaalta Pietari vakuuttui naisten todistuksesta siinä määrin, että lähti juoksujalkaa haudalle ikään kuin tarkistamaan asian. Hänessä heräsi toivo: entä jos sittenkin. 

Matteuksen mukaan naiset olivat haudalta lähtiessään samaan aikaan peloissaan ja riemuissaan. Suomeksi sanottuna he olivat poissa tolaltaan.

– Ethos on ollut naisilla huono mutta pathos hyvä. Naisista on välittynyt tunne, että he ovat kokeneet jotakin merkittävää. Ehkä heitä on ärsyttänyt, kun nämä partajaakot eivät usko heidän sanaansa, Mustakallio arvelee. 

Hänen mukaansa on merkittävää, että juuri naiset olivat tyhjän haudan ensimmäiset silminnäkijät.

– Tällä on argumentoitu ylösnousemuksen puolesta. Jos olisi luotu keksittyjä todistajia, luultavasti esimerkiksi Pietari olisi ollut ensimmäisenä haudalla. Nyt kuvioon marssitetaan ”huonoja” todistajia. Markuksella he eivät saa sanaa suustaan ja Luukkaalla heitä ei uskota. Tämä kallistaa vaakaa siihen suuntaan, että ylösnousemus ei ole hatusta vedetty asia.

– Kenenkään ei pidä ajatella itsestään, että olisi kykenemätön todistamaan, Antti Mustakallio sanoo.

Jeesus tekee nuotion

Tavalliset ihmiset sekosivat ylösnousemuksen ihmeestä, mutta miten Jeesus itse viesti asiasta? Mustakallion mukaan vaihtelevasti. 

– Matteuksen evankeliumissa Jeesus ilmoittaa majesteettisesti ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, kun taas Luukkaalla hän kysyy hyvin tuttavallisesti: ”onko teillä jotakin syötävää?”, Mustakallio vertaa. 

Syöminen on Lähi-idän kulttuurissa yhteyden symboli. Luukkaan evankeliumissa sitä oikein alleviivataan: ”He antoivat hänelle paistettua kalaa, ja he näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.”  

Johanneksen evankeliumissa Jeesus viettää opetuslasten kanssa pitkiä aikoja ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle ja Tiberian järvellä opetuslapsille. Aamun koittaessa Jeesus seisoo rannalla, mutta opetuslapset eivät tunnista häntä.

– Taas hän kysyy syötävää. Sitten Jeesus antaa opetuslapsille kalastusohjeita. He saavat hyvän kalansaaliin. Rannalle noustessaan opetuslapset näkevät, että hiilloksella oli paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoo, että tuokaa niitä kaloja, jotka saitte. Tästä saa käsityksen, että Jeesus on itse tehnyt nuotion. Sitten Jeesus sanoo: tulkaa syömään. Seuraa kunnon juttelua ja hankalat kysymykset Pietarille. Kolme kertaa “rakastatko?” 

Mustakallion mielestä on kiinnostavaa, että ylösnousseen Jeesuksen retoriikkaan kuuluvat myös perusteleminen ja todistelu. 

– Ainakin Luukkaalla ja Johanneksella. Jeesus haluaa kertoa, ettei ole henki vaan ylösnoussut.

Ja Jeesus haluaa, etteivät oppilaat turhaan epäilisi. 

– Tämä on toistuva kaava. Jeesus näytti heille kätensä ja jalkansa: ”kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa”. 

Mustakallio hämmästelee taas opetuslasten reaktiota. 

– Kuinka paljon pitäisi sanoa? Miten pitäisi suhtautua siihen, että Tuomas, joka on Jeesuksen lähipiiriä, epäilee kunnes hän saa pistää sormensa naulanjälkiin? Ehkä Tuomaksen tapaus on lohdutuksena meille myöhempien aikojen epäileville kristityille.

Ateistikin epäilee

Luukas kuvaa Jeesuksen ilmestymisen opetuslapsille Emmauksen tiellä. Kiehtovassa katkelmassa on erikoista se, että Jeesus hiipii tilanteeseen kuin muukalainen. Hän antaa seuralaisilleen aikaa tajuta, kenen kanssa he puhuvat.  

– Miksi salailu Emmauksen tiellä ja muualla suora ilmaisu? Ei siihen välttämättä löydy vastausta. Vaikka nämä kohdat eivät avautuisikaan, ne pitävät otteessaan, Mustakallio luonnehtii. 

Uutisen ydin on kuitenkin kirkas: Jeesus on ylösnoussut. Silti sanoman vieminen on vaikeaa, kuten evankeliumeista näemme. 

– Kun nykyään viestitään ylösnousemuksesta, historiallinen todistelu on kiinnostavaa, mutta sen suhteen voidaan esittää aina vasta-argumentteja, kuten ”he olivat väärällä haudalla”. 

– Kannattaa varautua siihen, ettei viestiä uskota. Ei naisiakaan uskottu, vaikka he juuri olivat haudalla. Mutta usko ei ole ainoastaan tiedollinen asenne, vaan se on ihmiselle todellisuuden syvärakennetta koskeva olemisen tapa, joka on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Kun todistamme ylösnousseesta, oma elämämme tavalla tai toisella näyttelee todistuksessa roolia. Todistus otetaan vastaan yhtä vaihtelevasti kuin evankeliumeissa.

Mustakallio muistuttaa, että kuten opetuslapsilla, myös meidän aikamme kristityillä on epäilyksiä. Mutta niin on ateisteillakin, ja syynä on usein pääsiäinen. 

– Entä jos Jumala onkin olemassa? Tällaisia ajatuksia oli esimerkiksi C.S. Lewisilla silloin, kun hän oli ateisti.

– Evankeliumit ovat kokonaisvaltainen kristillinen todistus. Hauta oli todellakin tyhjä. Kuolema on voitettu. Tästä kirkko ei voi luopua. Jos se luopuu, se ei ole enää ylösnousemuksen todistajien uskossa. 

– Kenenkään ei pidä ajatella itsestään, että olisi kykenemätön todistamaan. Jos Jumala valitsee edellä mainitun kaltaiset todistajat, myös me olemme kelvollisia, Mustakallio rohkaisee.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 8/19.