”En halunnut heittää elämääni menemään”

Roni Lempiäinen jätti huumeet ja menestyksen tavoittelun. Hän tuli uskoon ja oppi, että Jeesus hyväksyy hänet puutteista huolimatta.

Suomenkielistä rap-musiikkia pidettiin pitkään Amerikan gettojen kulttuuria jäljittelevänä ”epäautenttisena” harrasteluna. Miten pohjoisen slaavilaisesta kulttuurista voisi syntyä jotakin muuta kuin kansanlauluperinne ja virret? Nykyään tilanne on kuitenkin toinen, sillä rap-musiikki on suomalaisten nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa kaikista suosituin genre, ja erityisen paljon kuunnellaan nimenomaan suomenkielistä räppiä. 

Yksi esimerkki aiheesta on Jare Tiihonen eli Cheek, joka myi Vain elämää -ohjelman myötä stadionin täyteen. Cheekin ohella Suomessa on vaikuttanut jo parikymmentä vuotta eläväinen tee-se-itse -henkinen suomiräp-kulttuuri, ja sen osana myös kristityt räppärit ovat tuottaneet omaa materiaaliaan. 

Suomalaisen rap-musiikin alalla eräänlaisessa myyttisessä asemassa oleva paikkakunta on Itä-Helsinki, jota myös niin sanotun kristillisen suomiräpin pioneerit, kuten Ruudolf, ovat taiteessaan ylistäneet. Syvän idän laitimmaisessa matkakohteessa eli Vuosaaressa on kasvanut myös Roni Lempiäinen, 32, joka tunnettiin ennen nimellä ”Roisi Roni”. Kyseisen hahmon kohtalosta Lempiäinen kertoo nykyisen pseudonyyminsä Roni Samuelin kappaleessa Kahdet kasvot. ”Roisin mä ristille naulaan.” Roni ei enää kokenut olevansa roisi. Uuteen mielentilaan johtivat värikkäät tapahtumat, jotka alkoivat jo lapsuudessa. 

Lempiäisen vanhemmat olivat tulleet aikanaan uskoon. He kuuluivat helluntaikirkkoon, mutta Ronin äidistä tuli jossakin vaiheessa luterilainen. Isä ei oikein ollut kuvioissa, varsinkaan vanhempien avioeron jälkeen. 

”Miks rakastetaan kaikkii muita, paitsi omii vaimoi / ja tää mua satuttaa sanoo / on niin kiire pelastaa maailma / oma perhe hajoo”, Roni Samuel riimittelee Sanon vaan -biisissään.

Isän merkitys poikalapsen elämässä on suuri. 

”Se ei oo mies eikä mikään, jos ei nyrkit heilu / veli, mä sanon / ne on vaan isättömii poikii. Viha auktoriteettei kohtaan / ku se ydinauktoriteetti ei ollu paikalla koskaan.” (Isättömii poikii, 2019)

Vaikka vanhempien avioero oli Ronille vaikea kokemus, hän ei halua ”uhriutua” asiasta. 

– Olin lapsen uskossa ja olin käynyt kristillisen koulun. Tein omia huonoja valintoja. 

Huonot valinnat syvenivät lukiossa. 

Roni joi alkoholia kavereiden kanssa jo keskellä viikkoa. Lukio jäi kesken. Kannabiksen polttaminen tuli kuvioihin.

– Suunta oli muutenkin huono. Muutuin ihmisenä. Otin pikavippejä ja velkaannuin. 

– On ollut vaiheita, jolloin kuvittelin, että uskovan pitää olla uskossaan täydellinen. Ihan viime aikoina minulle on kuitenkin entistä selkeämmin kirkastunut myös oma ihmisyyteni, Roni Lempiäinen sanoo.

”Onko ylöstempaus jo tapahtunut?”

Roni tunsi jo kristillisen koulun ajoilta Mikael Meklinin, joka on nykyään artistinimellä Mikaveli tunnettu räppäri. Roni kertoo käyneensä päihteidenkäyttöaikoinaan silloin tällöin katsomassa Meklinin Facebook-sivulta, miten tällä menee, ja että ”onko ylöstempaus jo tapahtunut”, eli että onko Mikael Meklin vielä maan päällä. Ylöstempaus on varsinkin vapaiden suuntien kristillisyydessä esiintyvä oppi, jonka mukaan Jeesus hakisi ensin häneen uskovat taivaaseen muiden jäädessä vielä maan päälle.

– Tää on aika huvittava juttu, mutta sellaista mä kävin siellä katsomassa, Roni kertoo. 

– Samoihin aikoihin rukoilin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että Jeesus auttaisi minua, jos hän on olemassa. 

Oli vuosi 2009. Roni otti yhteyttä Mikaeliin. He menivät yhdessä helluntailaisen Lähetyskirkon tilaisuuteen Helsingissä.

– Veto Jumalan puoleen oli voimakas. Päätin, että haluan hänen seuraansa, enkä halua heittää elämääni menemään, koska niin olin tekemässä. Halusin toisenlaisen elämän. 

Mutta ei kaikki kerralla ratkennut. Roni kertoo, että uskontiellä on ollut monia mutkia. 

– On ollut vaiheita, jolloin kuvittelin, että uskovan pitää olla uskossaan täydellinen. Ihan viime aikoina minulle on kuitenkin entistä selkeämmin kirkastunut myös oma ihmisyyteni. Siis se, että Jeesus hyväksyy minut, vaikka olen monella tapaa vajavainen. Jeesus on laupias, ja hän iloitsee minusta. Tämä oivallus on ollut vapauttava!

Lue koko juttu Sanansaattajasta 1/20.