ELY:stä lähetysjärjestö, osa 2

Perustevaliokunta sai mietintönsä valmiiksi perjantaiksi. Valiokunta oli yksimielinen ELY:n hyväksymisen puolesta. Kuten piispainkokous, perustevaliokuntakin näki järjestön täyttävän yksiselitteisesti useimmat lähetysjärjestöksi hyväksymisen kriteerit. Tulkinnanvaraista on vain ehdon 2.2. täyttyminen: “järjestö on tarpeen kirkon lähetystehtävän toteuttamiseksi”.

Tämän tulkinnanvaraisuuden takia kahdeksan valiokunnan jäsentä oli allekirjoittanut eriävän mielipiteen. Eriävä mielipide esittää päätökseen lisäpontta: ”Kirkolliskokous pyytää piispainkokoukselta arviota nykyjärjestelmän toimivuudesta seurakuntien, järjestöjen ja kumppanien näkökulmasta.”

Näyttää siltä, että osa valiokunnasta laajentaa esitystä, jonka piispainkokous teki ja täysistunto valiokunnalle osoitti. Tosin jo täysistunnossa SLS:n johtaja Rolf Steffansson nosti pöydälle tilanteen kokonaisarvioinnin. Asia puhuttikin perustevaliokuntaa koko viikon.

Mistä oikein on kysymys? Perjantain täysistunnon puheenvuoroista saattoi tehdä päätelmiä. Edustaja Mithiku puhui järjestöjen keskinäisestä kilpailusta, omalakisesta toiminnasta ja näiden aiheuttamasta kirkon lähetyksen hajanaisuudesta. Avioliittokäsitys ja virkakysymys vilahtivat tässäkin keskustelussa.

Piispa Jolkkonen totesi epäluulojen olemassaolon. Samalla hän huomautti, että samalla jotkut lähetysjärjestöjä lähellä olevat edustajat tuntevat epäluuloa ponnen ehdottamaa selvitystyötä kohtaan, koska he pelkäävät, että järjestöjä pyritään vahingoittamaan tai niiltä jopa halutaan riistää lähetysjärjestöstatus. Piispa sanoi, että arviointia tehdään joka tapauksessa. Edustaja Ali-Löytyn puheenvuoro vahvisti edellä mainitun epäilyn. Hän ihmetteli piispojen olematonta valvontaa ja tämänkin kokouksen haluttomuutta lähteä kriittiseen arviointiin, vaikka osa lähetysjärjestöistä ei noudata kirkon päätöksiä. Ali-Löytty arveli haluttomuuden johtuvan siitä, että kirkolliskokouksessa istuu niin monia lähetysjärjestöjen jäseniä. Tuntui mukavalta huomata, että enpähän siis minäkään ole turhaan täällä vuosikausia lusinut.

Salia silmäillessäni teen tiettyjä johtopäätöksiä. Täällä on aika paljon heitä, jotka sydämestään ja kutakuinkin varauksettomasti tukevat meidän ja muiden herätysliikepohjaisten lähetysjärjestöjen työtä. He luottavat siihen, että järjestöt tekevät nimenomaan Kristus-keskeistä ja Raamatulle rakentavaa, luterilaista lähetystyötä, joka ei hae agendaansa ajanhengestä. Sitten täällä on heitä, joka tietyin varauksin arvostavat työtämme tai ainakin katsovat sillä olevan paikkansa kirkkomme toiminnan kokonaisuudessa. Sitten on myös heitä, jotka eivät voi hyväksyä useimpien lähetysjärjestöjen raamattunäkemystä, koska katsovat sen rikkovan ihmisoikeuksia, aiheuttavan syrjintää ja epätasa-arvoa.

Tämäkin keskustelu olkoon muistuttamassa, että seurakuntavaalit ovat meneillään. Se, miten seurakunnissa äänestetään, näkyy tulevien vuosien ratkaisuissa – myös kirkon lähetystyötä koskevissa ratkaisuissa.

PS. Sydämelliset onnittelut ELY:lle, joka tuli hyväksytyksi kirkon kahdeksanneksi lähetysjärjestöksi!

PPS. Kirkolliskokouksen niukka enemmistö hylkäsi lisäponsiesityksen selvitystyön tekemisestä. Selvennyksenä: kaikki ponnen puolesta äänestäneet eivät varmastikaan haluaisi, että joitakin järjestöjä pudotettaisiin pois. Luen kuitenkin äänestystuloksen kirkolliskokouksen haluna antaa vahva signaali sen puolesta, että kirkko tukee sekä meidän että kaikkien lähetysjärjestöjen työtä. Nyt valoisalla mielellä kotimatkalle. Turusta kuulemiin!