”Elämän tarkoitus on rakastaa” 

Marjo Tavastin poika käytti teini-iästä lähtien kannabista ja myöhemmin myös kovia huumeita. Marjo joutui katsomaan syvälle huumemaailman rumuuteen. Hän alkoi kaivata kristillistä julistusta, jossa Kristus on pimeyden valtojen voittaja.

Marjo Tavast puhuu pimeistä vuosista. Niiden aikana Marjo ja hänen aviomiehensä joutuivat  avaamaan oven huumeiden käyttäjien maailmaan, koska heidän rakas lapsensa oli siellä. Se, mitä he näkivät ja kokivat, ei unohdu, vaikka poika on nyt 22-vuotias ja ollut kuivilla pian vuoden.

– Hänellä on takanaan pitkä toipumisen tie, Marjo toteaa.

Mistä päihderiippuvuus sai alkunsa? Marjo kertoo, että hänen poikansa oli aktiivinen urheilija. Kun poika sitten loukkasi selkänsä eikä voinut treenata, hän alkoi polttaa kannabista. Marjo oli luottanut siihen, että hyvä harrastus pitäisi pojan oikealla tiellä. Mutta myöhemmin Marjolle on selvinnyt, että poika oli kokeillut kannabista jo yhdeksännellä luokalla.

Jokainen on jonkun lapsi

Tavastit etsivät poikansa kanssa apua Tampereella niin kutsutulta ensiohjauspoliklinikalta, joka on tarkoitettu mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville. Siellä he kuulivat, että ensimmäinen tapaaminen päihdetyöntekijän kanssa olisi kuuden viikon kuluttua. Psykiatrille pääsyä pitäisi odottaa kolme kuukautta.

Marjo muistuttaa, että päihdeongelmaisen motivaatio saada hoitoa saattaa kestää vain muutaman tunnin.

– Ei hän jaksa odottaa tapaamista kuutta viikkoa!

Marjo Tavast on pettynyt siihen, miten vähän hänen poikaansa hoitaneita tahoja on kiinnostanut vanhempien vointi ja selviytyminen. Ensimmäinen, joka tiedusteli heidän jaksamistaan, oli Ylöjärvellä olevan päihdekuntoutuskoti Villa Hockeyn johtaja Liisa Koivisto. Villa Hockey oli lopulta ratkaiseva paikka pojan kuntoutumisen kannalta.

Marjoa myös satuttaa, kun huumeiden käyttäjistä puhutaan halveksivasti rupusakkina ja ”huonojen perheiden lapsina”.

– Jokainen narkkari tuolla Tammerkosken rannassa on jonkun lapsi, sisko ja veli, joka on joskus elänyt ihan tavallista elämää.

Yksipuolisesti ymmärretty armo

Marjo Tavast sanoo olevansa väsynyt kristillisyyteen, jossa saarnataan lähes pelkästään synnistä ja sovituksesta. Kun elämässä joutuu koville, pelastuksen kapeasti ymmärtävä julistus ei auta eikä kosketa.

Marjo puhuu siitä, miten Jumalan armo ei ole ratkaisu ainoastaan syyllisyyteen. Armo on ratkaisu myös riittämättömyyteen, häpeään, ilottomuuteen, voimattomuuteen ja pelkoon.

Hän ajattelee, että ei ainoastaan armosta vaan myös Kristuksesta pitäisi puhua muutenkin kuin synti-sovitus-näkökulmasta.

– Pimeiden vuosien aikana toivoin niin, että joku julistaisi, että Jeesus on pimeyden valtojen voittaja. Huumemaailma on pelon ja kidutuksen maailma. Siihen maailmaan jouduin katsomaan, Marjo sanoo.

Julkaistu Sanansaattajassa 24/2021.