Elämän pahin ja parhain aika kohtaavat riparilla

Sairastuin kahdeksannella luokalla aivokuumeeseen, ja sain olla kuusi viikkoa koulusta pois. Se tuntui silloin lottovoitolta. Kärsin änkytysestä, ja koulupäiväni täyttyivät jännittämisestä, suorituspaineista, häpeän tunteesta ja odotuksesta. Ajattelin aina, että kohta taas luokkakaverini nauravat minulle. Sairaslomani jälkeen tilanne ei yhtään helpottunut, sillä olin jäänyt koulussa kaikesta jälkeen. Myös sosiaalinen elämä ja suhtautuminen kavereihin oli entistä haastavampaa.

Olen jutellut eri-ikäisten aikuisten ihmisten kanssa siitä, mikä on ihmisen elämän pahinta aikaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eri-ikäiset ihmiset ovat todenneet yläkoulun olleen kaikista ankein elämänvaihe. Viimeisten vuosien aikana tilanne ei ole ainakaan parantunut. Tämän päivän nuorilta vaaditaan todella paljon. Suorituspaineet ja kovan maailman paino vain lisääntyvät vuosi vuodelta. Koronakuplat ja totaalinen eristäytyminen jättivät yksinäisen ja suuren jäljen nuoriin sydämiin. Ukrainan sodan turvattomuus lisää entisestään nuortemme pahoinvointia.

Onneksi on ripari

Pahimman ja raskaimman elämänvaiheen keskellä, kahdeksannen luokan aikana, alkaa lyhyt jakso, josta sanotaan jotain ihan päinvastaista. Kuin puskista tulee rippikoulu. Sutkautuksistaan tunnettu mäkihyppylegenda Matti Nykänen totesi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Matti oli pitkälti oikeassa, mutta tunnetusti ripari on ihmisen parasta aikaa. Se tulee vastaan juuri oikeaan aikaan. Silloin nuori hamuilee palikoita kasaan rakentaessaan omaa identiteettiään ja etsiessään sitä, kuka hän todella on. Matkalla aikuisuuteen avaa ripari oven siihen maailmaan, jossa mitataan arvojen ja maailmankatsomuksen syvyys.

Tunnen olevani etuoikeutettu, koska saan pitää rippikoululeirin joka kesä. Se leiri, jossa olen mukana, on vieläpä oikean mittainen leiri. Meidän riparimme kestävät aina kaksi viikkoa. Se alkaa sunnuntai-iltapäivällä, kun isoset ja vetäjät saapuvat Karkun evankeliselle opistolle. Ensimmäinen iltapäivä ja ilta valmistaudutaan leiriin. Seuraavana päivänä aamupäivän aikana leiriläiset saapuvat paikalle, ja leiri lähtee oikeasti käyntiin. Leiri päättyy kahden viikon päästä lauantaina konfirmaatioon. Sen jälkeen ajelemme vielä isosten kanssa aika pitkän lenkin kiertäen konfirmoitujen riparilaisten juhlia. Tämä rippiralli päättyy vasta seuraavan päivän puolella.

Pitkän leirin salaisuus

Joku ehkä kysyy, miksi ihmeessä riparin täytyy kestää niin pitkään. Leirimme ovat valtakunnallisia, ja useat leiriläiset eivät tunne ketään leirille tullessaan. Monia jännittää uusiin ihmisiin tutustuminen. Samalla pelottaa ajatus: mitä jos en saa kavereita. Ensimmäisen päivän jännitys on käsin kosketeltavaa. Mitä jos riparilla käy sittenkin samoin kuin koulumaailmassa, jossa helposti jätetään ja jäädään ulkopuolelle kaikesta? Rippikoululeirillä isoset ovat tärkeässä roolissa siinä, että alkujännitys purkautuu nopeasti ja leirielämään päästään käsiksi. Toisiin tutustumisen lisäksi opiskelemme asioita Raamatusta, Jumalasta, Jeesuksesta ja uskostamme. Toinen leiriviikko hujahtaa ohitse nopeasti. Silloin tutustutaan myös itseemme. Miten toimin ryhmän kanssa ja mitä ajattelen Pyhästä Hengestä, täydellisestä rakkaudesta ja uskon lahjasta? Viimeisen illan viesti on se, ettei tämä ole mikään loppu, vaan tästä vasta kaikki alkaa. Leirin jälkeen kokoonnumme tapamaan toisiamme mahdollisimman usein. Sleyn nuorisotyö järjestää tapahtumia, leirejä, nuorteniltoja ja nuoret järjestävät myös omia tapaamisiaan, niin sanottuja miittejä. Riparilla ei ketään jätetä yksin!

Ripari on portti uuteen

Rippikoulu on siis portti mukaan nuoreen seurakuntaan. Kävin itse järjestöriparin 44 vuotta sitten. Muistan vielä ihan tarkalleen nuorisopapin, kesäteologin, isoset ja kämppäkaverit sekä ensimmäisen päivän jännityksen ja puolivälin koti-ikävän, jota ei voinut ääneen myöntää. Muistan hajut, tuoksut ja makuelämykset, ne ovat jättäneet muistijäljen. Tietty hammastahna, deodorantti tai kastike perunan kanssa vievät mukanaan nuoruuteen, jolloin pelotti ja jännitti. Ennen kaikkea kuitenkin riemastutti, kun yhteinen usko toi rohkaisua elämään uskoani todeksi myös leirin jälkeen.

Minulle kahden viikon ripari on luovuttamaton. Riparilla iloitsemme Jeesuksesta ja toisistamme. Pohdimme sitä, mitä Jumalan täydellinen rakkaus meille antaa. Tarkastelemme omaa identiteettiämme. Mitä tarkoittaa, että Jumala on luonut meidät sellaiseksi kuin olemme? Mitä on olla luotu ja lunastettu, kallisarvoinen Jumalan kuva?

Itselläni isona apuna ovat raskaat, mutta rohkaisevat omat muistijäljet vaikeilta ja rakkailta ajoilta silloin, kun elämän paras aika kohtasi sen pahimman ajanjakson. Näitä eväitä jaamme muiden vetäjien ja isostiimin kanssa eteenpäin. Olethan mukana rukoilemassa ensi kesän riparilaisten puolesta. Sley järjestää tänä keväänä myös kevätkeräyksen rippikoulutyölle. Voit olla mukana tukemassa tätä tärkeää työtä osoitteessa sley.fi/kevatkerays2023 tai alla olevalla lomakkeella.

Elämän parhaat kaksi viikkoa voi muuttaa paljon, kun saamme siirtyä pimeydestä valoon!

Hei! Antamiasi tietoja käsitellään meillä luotettavasti. Me emme anna niitä kenenkään ulkopuolisen käyttöön ja säilytämme niitä aina turvallisesti. Me Sleystä saatamme olla sinuun yhteydessä, jos se sinulle sopii. Voit lukea lisää Sleyn tietosuojaselosteesta. Poliisihallitus on antanut meille rahankeräysluvan RA/2021/1127.