Elämän leipä syntyi Leivän talossa

Koko Rooman valtakunta palveli Jumalan suunnitelmaa jouluevankeliumissa. Mitä Jeesuksen syntymä merkitsee?

”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Luuk. 2:11). 

Ensimmäisen joulun tapahtumat ovat varmasti yksi luetuimpia Raamatun kertomuksista. Onhan peräti merkillistä ja ihmeellistä, että Jumala syntyy pieneksi vauvaksi ihmisen, neitsyt Marian kautta. Näitäkin tapahtumia katsellaan ja on katseltu monenlaisten ”silmälasien” läpi. Inhimilliset ”lasit” näkevät vain pariskunnan, joka odotti lasta Rooman imperiumin syrjäisessä Juudean kolkassa, ja jonka Rooman verotuskäytäntö oli laittanut liikkeelle. Uskon ”silmälasit” taas katsovat tapahtumia Jumalan suunnitelmien näkökulmasta, jotka on ilmaistu Raamatussa.

Profeetta Miika, joka eli noin 500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, kirjoittaa: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.” Juutalaiset oppineet tiesivät tämän. Kun kuningas Herodes kyseli Messiaan syntymän paikkaa Itämaan tietäjien sitä häneltä tiedustellessa, hänelle vastattiin tämän Miikan jakeen perusteella: ”Betlehemissä.” Ehkä tapaus kertoo jotakin myös silloin eläneistä ja myös meistä. Vanhan Testamentin paikka ilmoitettiin lainopettajien ja ylipappien toimesta. Siitä ei kerrota mitään, että he olisivat halunneet lähteä kumartamaan syntynyttä Vapahtajaa yhdessä itämaan tietäjien kanssa. Tie ja paikka tiedettiin, mutta ei koske meitä. 

Betlehem tarkoittaa hepreaksi ”Leivän taloa”. Vapahtaja, joka sanoi olevansa ”Elämän leipä”, syntyi juuri Betlehemissä, Daavidin kaupungissa. Sekä Joosef että Maria kuuluivat Daavidin sukuun, hänen jälkeläisiinsä. Kuningas Daavid oli tietoinen Jumalan suunnitelmista. ”Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Herra, minun Jumalani, voiko tällaista tulla ihmisen osaksi?” (2. Sam. 7:19). Daavid on yksi tunnetuimmista ja luetuimmista runoilijoista ja laulun tekijöistä. Psalmien kirja on pääosin hänen tekstiään. Monet psalmeista kertovat tulevasta Messiaasta, Jeesuksesta. Daavid oli kotoisin Betlehemistä. Paimenpoika, jonka Jumala käski profeetta Samuelin voidella Israelin kuninkaaksi. Jumala oli Daavidin kanssa. Kaikki muistavat kertomuksen Daavidista ja Goljatista. Daavid asettui kaksintaisteluun Goljatia vastaan Israelin puolesta ja voitti. Jeesus, Daavidin Poika antoi elämänsä koko maailman puolesta, ja Hänen voittonsa ansiosta koko ihmiskunnalle tarjotaan iankaikkista elämää. 

Betlehemiin liittyy mielenkiintoinen ja koskettava rakkauskertomus moabilaisesta Ruutista ja betlehemiläisestä Boaksesta. Heistä tuli Daavidin esivanhempia. Kertomus löytyy Raamatusta Ruutin kirjasta. Jeesuksen esivanhemmissa ei siis ollut ainoastaan juutalaisia, vaan myös pakanakansoihin kuuluva Ruut. Yksi kertomuksen ydinkohtia on juutalaisten lakiin liittyvä sukulunastajakäytäntö. Sen perusteella Ruutista tuli Boaksen vaimo. Jeesuksessa täyttyvät monet Vanhassa Testamentissa olevat käytännöt. Yksi tällainen käytäntö on sukulunastajasta. Hän tuli tähän maailmaan ja lunasti kuolemallaan kaikista kansoista kuuluvat ihmiset Hänen omikseen. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta pelastua sielunvihollisen vallasta.

Meille ihmisille on kautta aikojen ollut vaikea ylettyä käsittämään Jumalan suunnitelmia. Jumala ei toimi niin kuin ihmiset olettavat ja haluavat. Jumalan ihmiseksi tulo oli yksi tällainen järjen yli menevä asia. Olemme ehkä lukeneet Vanhasta Testamentista kuinka Jumala oli ilmestynyt ja puhutellut kansaansa. Monissa näissä tapauksissa on pelottavia kokemuksia. Vaikkapa Jumalan ilmestyminen Siinain vuorella, 2. Moos. 19. Jouluevankeliumin kertomus on erilainen. Jumala laittoi kyllä koko Roomaan valtakunnan palvelemaan omia suunnitelmiaan. Koko Rooman koneisto liikahti, jotta Joosef ja Maria saataisiin Betlehemiin ja Vapahtaja syntyisi paikassa, missä Hänen oli määrä syntyä. Voimme vain kuvitella, miltä ihmisistä tuntui lähteä jalkapatikassa pitkiä matkoja pitkin silloista Lähi-itää. ”Mitähän ne roomalaiset miehittäjät seuraavaksi keksivät”, lienee ollut monen tuskaisissa ajatuksissa. Ehkä moni ei ajatellut, että tämäkin ikävä tapahtuma palvelee Jumalan suunnitelmia. Jumala toteuttaa suunnitelmansa just, eikä melkein.

Jälleen yllätys. Ketkä kuulevatkaan maailmaa järisyttävän uutisen ensimmäisenä? Paimenet kedolla, he eivät todellakaan edustaneet silloisessa yhteiskunnassa kovin merkittävää osaa, päinvastoin. Tulevasta Hyvästä ihmisten Paimenesta uutisen kuulivat ensiksi ne, jotka käsittävät, mitä hyvä paimennus merkitsee. Samaisilla kedoilla lienee Daavidkin aikoinaan laumojaan paimentanut. Liekö Betlehemin paimenet pitkinä yön hetkinä miettineet sitäkin, miten kova syyllisyys ihmisillä Jumalan edessä on. Lukematon määrä syyttömiä lampaita joutui toinen toisensa perään Jerusalemin temppeliin uhrattavaksi ihmisen syntien vuoksi. Nämä paimenet kuulevat uutisen Jumalan Karitsasta, joka pois ottaa maailman synnin. Viattomien lampaiden uhraaminen voi loppua.

Enkelien ilmestyminen lienee ollut järisyttävä kokemus. Emme ihmettele, kun paimenille ensiksi sanotaan: ”Älkää peljätkö.” Enkelit ovat toisenlaisesta todellisuudesta, Pyhän Jumalan luota. Viedessään viestiä ihmisille heille lienee ensiksi teroitettu, että ihmisiä pitää ensiksi rauhoitella, jotta he voivat kuunnella viestin. Siellä, mistä paimenet vastasyntyneen löytävät, oli heille tuttua: ”lapsen joka makaa kapaloituna seimessä.” Hienoista taloista, tai kuninkaan linnoista ei heillä liene kokemusta ollutkaan. Ainakin he sellaisia paikkoja olisivat vierastaneet.

Hän ilmestyy pienen vauvan muodossa. Kaikkihan me rakastamme vauvoja. He eivät ole pelottavia millään tavalla. Näin lähelle Hän meitä tuli. Maailmankaikkeuden Luoja, avuttomana Marian käsissä ja makaamassa eläinten syöttökaukalossa. Hän jätti kaiken loiston ja kunnian taakseen, mistä meillä on vain harmaa aavistus. Hän tuli tekemäänsä maailmaan ihmisten syljettäväksi ja pilkattavaksi. Rakastiko Hän todella meitä näin paljon! Meitä, jotka niin usein vähät välitämme Hänestä, jolla on kuitenkin koko maailma kädessään, meidänkin elämämme. Ei ihme, ettei saviaivojemme kapasiteetti riitä käsittelemään asioita, jotka on suunniteltu taivaassa. Ne avautuvat vain, kun sama ihmiseksi tullut Vapahtajamme avaa meidän sydämemme käsittämään niitä.

Joulun sanoma vauvasta, Vapahtajasta, joka tuli maailmaan, on suosittu. Lieneekö siinä myös sitä, että asia on helppo tuoda esiin kuin seimiasetelma. Jouluna näytille ja joulun jälkeen takaisin pakettiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Nuoripari, paimenet, enkelit, tietäjät ja vastasyntynyt poikavauva. Voi olla miettimättä sen enempää sitä, miksi Hän tuli maailmaan. Hänen tulonsa maailmaan merkitsee kuitenkin sitä, että joudun arvioimaan itseäni Jumalan edessä. Miksi Hän tuli? Joudumme katsomaan koko olevaista todellisuutta Jumalan näkökulmasta käsin. Ja se on, pelastaakseen ihmiset iankaikkisesta kadotuksesta, minkä tuomion alle synti on ihmiskunnan vienyt. Minäkin kuulun ihmiskuntaan ja vieläpä syntiseen sellaiseen. Ei enää kuulostakaan niin mukavalta ja romanttiselta. Muistan, kun yhden afrikkalaisen orpopojan majanseinän ulko-oveen oli kirjoitettu englanniksi: ”Born to suffer”, ”syntynyt kärsimään.” Puhutteleva kirjoitus. Juuri siksi Jeesus tuli ihmiseksi. Ymmärrämme, että rikoksesta seuraa rangaistus. Lienee vaikeampi ymmärtää sitä, että syytöntä rangaistaisiin syyllisen puolesta. Syytön sovittaa syyllisten rangaistuksen, ja sitä kautta avautuu mahdollisuus anteeksiantoon. Niin Jumala kuitenkin toimi syyllisten, minun ja sinun tapauksessa. Hän rakasti meitä niin paljon. 

Kynttilät syttyvät, joululaulut soivat. Tavoittaako Ilosanoma Vapahtajasta Jeesuksesta, Daavidin Pojasta meidät tänä jouluna sydämeen saakka? Rukoilen sitä.

Teksti julkaistu Talvikukkia-lehdessä