“Elämä ei ole valmis paketti”

Äitiys ei ole kilpailu  

Anna haluaa pitää kiinni kiitollisuudesta ja on yrittänyt opettaa myös lapsilleen kiitollista elämänasennetta. Hän ajattelee, että kun on itse saanut paljon hyvää elämässään, on mistä jakaa hyvää toisillekin. Siksi hän toivoo, että voisi tulevaisuudessa tehdä töitä niiden perheiden kanssa, joilla on haasteita arjessaan.   

Anna on iloinen siitä, että lasten kasvettua hänellä on nyt omia työhaasteita.   

–Lasten kasvaminen on haikeaa. Toisaalta se on luonnollista. Nyt voin miettiä, missä Jumala voi käyttää minua ja missä voin olla hänen käsinään ja jalkoinaan, Anna miettii.    

–En ajattele, että olen parempi kuin toiset vanhemmat. Toivon, että meillä olisi enemmän armollisuutta ja rakkautta toisiamme kohtaan. Ja ettemme arvostelisi toisia äitejä ja toisia vanhempia, vaan haluaisimme tukea heitä ja kulkea rinnalla.   

Kaikissa perheissä, yhtä lailla kristityissä kuin kaikissa muissakin, on kaikenlaisia ongelmia. Ei niitä tarvitse peitellä.    

–Ihan yhtä lailla meidän piireissämme tapahtuu kaikenlaista. Ei missään nimessä pitäisi olla niin, että me yritämme näyttää ulospäin jotain muuta kuin mitä olemme, Anna sanoo.   

–Toivoisin, että kirjoitat siitä, että emme nostaisi äiteinä itseämme toistemme yläpuolelle ja pitäisi omana ansionamme sitä, millaisia lapsemme ovat. Haluamme lapsillemme parasta, mutta he syntyvät kaikki omina persooninaan. Jokaisella on oma tehtävänsä ja oma paikkansa. Emme voi äiteinä vertailla kokemuksiamme äitiydestä, koska lapset ovat niin erilaisia. Tässä meillä on kristittyinäkin paljon opittavaa.   

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 9/22.