Ei muusikko vaan artisti

Gospelartisti Jukka Leppilampi lähti kirkkopolitiikkaan, koska hänelle oli kertynyt vuosien seurakuntayhteydestä ”pääomaa”, josta hän koki olevansa vastuussa muille. 

Jos suorittaa googlauksen hakusanalla ”Jukka Leppilampi”, saattaa löytää internetin sivukujilta videon, jossa Leppilampi keskustelee okkultismiin perehtyneen toimittajan Jorma Elovaaran kanssa rock-musiikin saatanallisista piirteistä. Pukeutumisesta päätellen video on kuvattu joskus 1980-luvulla. Salamyhkäinen taustamusiikki on tahattoman koomista. Elovaara väittää, että helvetillistä symboliikkaa viljelevät rock-yhtyeet tekevät kristillistä musiikkia mutta käänteisellä tavalla. 

”Kyl mun täytyy ehdottomasti sanoa oma näkökulmani tohon, että en mä näe jotain Black Sabbathia kristillisenä bändinä vaan päinvastoin. Sitten on erikseen U2, jonka jäsenet ovat tunnustavia kristittyjä”, Leppilampi sanoo. 

”No mutta ne molemmat (näkökulmat) ovat Raamatusta peräisin”, Elovaara inttää. 

”Lukeehan pirukin Raamattua”, Leppilampi vastaa.

Elovaaralla menevät jauhot suuhun. Lempeästi hymyilevä ja korostuneen rauhallinen Leppilampi vie ottelun nimiinsä selvin lukemin. 

Videopätkällä puhuu noin 20-vuotias, hiljattain uskoon tullut Jukka Leppilampi. Hän oli tullut tunnetuksi progressiivista rock-musiikkia soittaneen Tabula Rasa -yhtyeen laulajana. Orkesteriin kuului myös Kummeli-sketsisarjasta tunnettu kitaristi Heikki Silvennoinen. 

– Kun minulle alkoi kirkastua, että lähden yhtyeestä, pelkäsin, että se olisi Silvennoiselle kova pala. Olimme kuin paita ja peppu, Leppilampi sanoo nyt vuosikymmeniä myöhemmin. 

Tabula Rasa oli hänelle koko elämä. Se elämä kuoli, koska Jeesus kutsui. Jo aiemmin Tabula Rasasta oli lähtenyt huilisti Jarmo Sormunen. 

– Jossain vaiheessa ymmärsin, että rock-kulttuuriin kuuluu arvoja, joiden kanssa en halua elää. Yhtyeen jättäminen oli raskas ratkaisu. 

Leppilampi halusi päästä ”syvemmälle Jumalan tuntemisessa”. Hän opiskeli teologiaa Ryttylän Kansanlähetysopistossa. 

– Siellä käytiin läpi Raamattu ja tärkeimmät kristilliset ajattelijat. Sitten olin valmis.

Syntyi hengellistä musiikkia. Jarmo Sormusen kanssa Leppilampi teki kaksi folk-tyyppistä levyä nimellä Jarmo & Jukka. Yhteisiä levytyksiä syntyi myös samaan kaveriporukkaan kuuluneen Outi Terhon (nykyisin Müller) kanssa. Alkoi gospelmuusikon pitkä ura. 

Uuden Jerusalemin rakentaminen

Nyt Leppilampi on 65-vuotias ja hänelle on juuri myönnetty valtion ylimääräinen taiteilijaeläke. 

– Mutta en minä jää eläkkeelle, koska minulla on tämä ”passion”, Leppilampi selostaa. 

Hän käyttää sanaa ”passion” eli intohimo useaan otteeseen haastattelun aikana. Se liittyy hänen identiteettiinsä, joka ei ole ”muusikko”. Leppilampi on mieluummin artisti. 

– Siihen sisältyy kulttuuri, jota haluan olla rakentamassa. 

– Me luomme päivityksen siitä, mitä on ihmisyys, usko, jumalasuhde ja sen synnyttämä yhteisöllisyys. Jos Jumala siunasi meitä eilen tietyllä tavalla, meidän ei pidä olettaa, että hän siunaa samalla tavalla tänään. Olennaista on tämä päivä. 

Leppilampi katselee Café Engelistä Helsingin tuomiokirkkoa. Epäilen, että olemme joutuneet ”yläpilveen”, emmekä puhu tarpeeksi konkreettisista asioista. Leppilampi on eri mieltä. 

– Me rakennamme uutta Jerusalemia. Meidän vastuumme on sen tuleminen. Kun Jumala on sitoutunut Jeesuksessa ihmisyyteen, meidänkin tulee sitoutua. Jotta Jumalan suunnitelma voi toteutua, meidän tulee antaa itsemme. Pyhä Henki on luovuuden henki, ja jos hän vaikuttaa, tapahtuu uutta. Se on fantastinen elämän tarkoitus.

Leppilampi haluaa välittää Jeesus-kulttuuria. Se on hänen mielestään paljon enemmän kuin gospelmusiikkiin liittyvä kulttuuri. 

– Alun perinkään en tehnyt gospelmusiikkia vaan tein musiikkia, koska rakastan Jeesusta ja haluan seurata häntä. 

– Alun perinkään en tehnyt gospelmusiikkia vaan tein musiikkia, koska rakastan Jeesusta ja haluan seurata häntä, Jukka Leppilampi sanoo.

”Tulkaa, täällä ei ole mitään!”

Leppilampi katsoo taas Senaatintorille, tuomiokirkkoa kohti. Hänen päivittäinen liturginen elämänsä kiteytyy tuohon kirkkoon. Sieltä Leppilampi löysi 1990-luvulla seurakuntayhteyden, jota hänellä ei koskaan ollut. Joka päivä kello 12 tuomiokirkossa oli yksinkertainen rukoushetki, johon Leppilampi osallistui. 

– Lähetin kavereilleni viestiä, että tulkaa tänne, täällä ei ole mitään!

– Kaikessa yksinkertaisuudessaan rukoushetki ei koskaan jätä minua tyhjäksi. Siitä saakka olen käynyt tuomiokirkkoseurakunnan jumalanpalveluksissa. Olen sitoutunut siihen, että käyn 52 kertaa vuodessa messussa. 

Tuomiokirkkoseurakunnassa Leppilampi tutustui vanhempaan mieheen, josta tuli hänen ystävänsä. Mies kehotti artistia hakemaan seurakuntaneuvostoon. Nyt Leppilampi vaikuttaa seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkovaltuustossa. 

– Se oli yhteisöllinen ratkaisu eikä henkilökohtainen. Koen, että olen saanut seurakuntayhteydestä hengellistä pääomaa, joka ei kuulu ainoastaan minulle vaan myös muille.