Ei mitään superkristittyjä

Siiri ja Marko Turunen aloittavat marraskuussa uudessa työssä Berliinissä. Psykologi ja teologi pohtivat lähdön edellä muun muassa sitä, pitääkö lähetystyöntekijällä olla vahva usko. 

Siiri ja Marko Turunen pakkaavat kotonaan Helsingissä. Parin viikon kuluttua pariskunta ajaa pakettiauton satamaan. Nykyään useimmat lähetystyöntekijät lähtevät työkohteeseensa lentäen, mutta Turuset matkaavat laivalla niin kuin aikoinaan lähdettiin Afrikkaan ja Japaniin.

”Meille räätälöity työ”

Teologian maisteri Marko Turunen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa paria kotimaan vuotta lukuun ottamatta Etelä-Saksassa. Hänen vanhempansa tekivät siellä maahanmuuttajatyötä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta: Turunen on lähdössä Saksaan, niin ikään työhön maahanmuuttajien parissa. Siiri ja Marko Turusta odottaa Berliinissä työ Steglitzin Kolminaisuuden luterilaisessa seurakunnassa. Pastori Gottfried Martensin johtamassa seurakunnassa on kastettu kristityiksi viime vuosien aikana satoja Keski-Aasiasta lähteneitä maahanmuuttajia.

Siiri ja Marko Turunen tutustuivat Helsingissä Pyhän Sydämen kappelin messun kirkkokahveilla, vihittiin samassa paikassa avioliittoon viime vuoden toukokuussa ja siunattiin siellä 8.10. lähetystyöhön Sleyn työntekijöinä. Kansainvälisessä työssä loksahtaa kohdalleen monta palaa.

– Työ on suorastaan kuin meille räätälöity! Siiri Turunen toteaa.

Molemmat Turuset ovat aikoinaan käyneet Kansanlähetysopistossa Ryttylässä kansainvälisyyslinjan ja omilla tahoillaan tutustuneet vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin. Muun muassa viulun soittoa harrastavalle Siirille on kaavailtu seurakunnassa sekä musiikki- että sielunhoitotyötä.

– Teologina minun tehtäviini tulee kuulumaan opettaminen ja saarnaaminen, Marko Turunen jatkaa.

Saksaan saavuttuaan Turuset aloittavat myös farsin kielen opiskelun.

Kirkko antaa suojan

Saksassa oli syyskuun lopulla liittopäivävaalit, missä  oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue nousi ensimmäisen kerran parlamenttiin. Maahanmuuttokysymys oli vaaleissa keskeisesti esillä. Esimerkiksi vuonna 2015 Saksaan tuli puolitoista miljoonaa maahanmuuttajaa, enemmän kuin mihinkään toiseen Euroopan valtioon.

Kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa saaneet ihmiset voivat Saksassa saada turvapaikan kirkosta. Tätä käytäntöä kutsutaan kirkkoturvaksi (Kirchenasyl). Sen suojassa on ihmisiä myös Pyhän Kolminaisuuden seurakunnassa.

– Kirkkoturva toimii niin, että viranomaiset tietävät, keitä kirkko suojelee ja ketkä kirkolla asuvat. Kirkkoturvakäytännöllä on Saksassa pitkät perinteet, Marko Turunen kertoo.

Kirkkoturvan piiriin ei pääse helposti, vaan tarkan seulonnan lävitse. Näiden maahanmuuttajien on oltava hengenvaarassa.

Usko ei kestä ilman hoitoa

Pitääkö lähetystyöntekijällä olla vahva usko?

– Uskohan ei ole meidän aikaansaannoksemme, se on Jumalan lahjaa. Hän antaa uskon Sanan ja sakramenttien kautta. Siksi pitää huolehtia, että on armonvälineiden hoidossa, Marko Turunen neuvoo teologin äänenpainoin.

Hän muistuttaa, että lähetystyöntekijä ei voi olla aina antajan roolissa. Tämän pitää olla myös saajana. Usko ei kestä, jos sitä ei hoida.

– Syntisiä ja armoa tarvitsevia me olemme ihan samoin kuin muutkin ihmiset. Emme ole mitään superkristittyjä, Marko Turunen toteaa.

–Miten sitä uskoa nyt sitten mittaa? Siiri Turunen miettii ja jatkaa:

– Olen taipuvainen hermoilemaan varsinkin elämän muutostilanteissa. Tuntui vaikealta irtisanoutua psykologin työstä, jossa viihdyin hyvin. Piti luottaa siihen, että Jumala on tarkoittanut, että paikkamme on Saksassa. Toisaalta uskon, että seurakuntatyö tulee olemaan hyvin merkityksellistä.

Sielunhoitotyö kiinnosti Siiri Turusta jo ennen psykologian opintoja.

– Ajattelen myös, että uskoani on haastanut paljon myös ilmapiiri opiskelu- ja työtovereiden keskuudessa. Esimerkiksi kun opiskelin kognitiotiedettä, siinä tuli paljon älyllisiä haasteita omalle uskolle. Tämä on myös kasvattanut: olen oppinut etsimään vastauksia.

Suurkaupungin vilinään

Turusia hieman jännittää se, että seurakunnasta, joka on Helsingissä ollut heille hengellinen keidas, tulee Saksassa heidän työpaikkansa. Ja vaikka Marko Turunen on asunut suuren osan elämästään Saksassa, Berliiniin asettuminen on hänellekin iso elämänmuutos.

– Perheeni asui Etelä-Saksassa Heidelbergin liepeillä, pienessä kylässä peltojen laidalla. Siellä elämänrytmi oli leppoisampi kuin Berliinissä. Berliini on Saksan suurten kohtalonhetkien kaupunki ja hyvin maallistunut: näin hiljattain tilaston, jonka mukaan kaupungin asukkaista vain joka neljäs on kristitty.

Toisaalta suurkaupunki tarjoaa työn vastapainoksi paljon mahdollisuuksia virkistäytyä.

– Tykkäämme uida ja pelata sulkapalloa, käydä ravintolassa syömässä ja nähdä uusia paikkoja. Myös kulttuuri ja taide kiinnostavat, Siiri Turunen kertoo.

Marko Turunen harrastaa ruoanlaittoa. Erityisesti kansainvälinen keittiö inspiroi häntä.

– Marko on myös opettanut minulle sitä, että kotona saa olla ihan rauhassa ja levätä.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 42/17.