Credo-työ antaa tytöille uuden elämän

Evankeliumiyhdistys tekee Keniassa maasaityttöjen parissa työtä, joka tarjoaa mahdollisuuden
koulutukseen ja Jumalan perheeseen kuulumiseen.

Kenialainen Grace karkasi kotoaan noin kymmenvuotiaana, sillä edessä odottivat ympärileikkaus ja lapsiavioliitto. Maasaikulttuuriin saumattomasti kuuluvasta tulevaisuudenkuvasta uhkasi tulla totta omalla kohdalla, ja ainoa vaihtoehto oli paeta. Opettajaopinnoista haaveillut nuori nainen pääsi takaisin koulunpenkille ja myöhemmin Credo-työn kautta vielä kouluttautumaan opettajaksi Matongossa. Tällä hetkellä Grace toimii kyläkoulussa apuopettajana ja suunnittelee opintojen jatkamista. Gracen äiti ei koskaan ymmärtänyt tai hyväksynyt Gracen valintaa kouluttautumisesta avioliiton sijaan.

Jane on nuori äiti, joka tuli raskaaksi ollessaan lukion viimeisellä luokalla. Samoihin aikoihin Janen huoltaja kuoli, ja uusi huoltaja halusi naittaa tytön. Credon diakonissa Susan Kirionki ja Evankeliumiyhdistyksen lähetti Satu Arkkila kävivät Janen kotona puhumassa hänen koulutuksensa ja tulevaisuutensa puolesta, ja lopulta Jane sai luvan käydä koulunsa loppuun. Lukiosta selviytyminen raskausaikana ei ollut itsestäänselvyys, mutta Jane valmistui ja on nyt Marion-pojan äiti.

Deborah tuli Credon työn piiriin mukaan ollessaan vasta alakouluikäinen. Hän on saanut mahdollisuuden opiskella peruskoulun ja lukion lisäksi itselleen terveydenhoitajan pätevyyden. Deborah toivoo, että voisi jatkaa opintojaan bachelor-tasolle. Vieraillessaan nuorempien Credo-seminaarissa hän kertoi omalla esimerkillään siitä, että kouluttautuminen on naiselle hyvä vaihtoehto.

Evankeliumiyhdistys tekee Kenian maasaiheimon tyttöjen parissa Credo-työtä, joka tarjoaa pakkoavioliiton vaihtoehdoksi koulutuksen ja hengellisen yhteisön. Sleyn Kenian-lähetti Satu Arkkila tekee työtä muun muassa Credon ohjelman parissa.

− Koko maailmaa ei ole mahdollista auttaa. Yhtä ihmistä voi kuitenkin auttaa tiettyyn rajaan saakka kouluttamalla hänet ammattiin asti, Arkkila kuvailee Credon toimintakonseptia.

Yhteys ja yhteisö

Kenia on Evankeliumiyhdistyksen toiseksi vanhin lähetyskenttä, jossa lähetystyö alkoi vuonna 1970. Credo-työtä maasaityttöjen tukemiseksi on tehty pian 20 vuotta. Ohjelma kuuluu Kenian luterilaisen kirkon piiriin, mutta Evankeliumiyhdistys on taho, joka aikoinaan aloitti työn. 

Maasaiheimon parissa on hyvin tavallista, että tytöt ympärileikataan kahdeksan ja neljäntoista ikävuoden välillä. Ympärileikkaus eli sukupuolielinten silpominen on jäänne eräänlaisesta siirtymäriitistä naiseuteen, jossa suvun äidit ja isoäidit siirsivät maasaiperinnettä tyttärilleen viikkojen ajan, eristyksissä kyläyhteisön ulkopuolella. Nykyään tästä aikuistumisriitistä jäljellä on ainoastaan silpominen.

Ympärileikkauksen jälkeen tytöt naitetaan tyypillisesti itseään moninkertaisesti vanhempien miesten toisiksi ja kolmansiksi vaimoiksi. Käytännössä tämätarkoittaa, että ympärileikattu tyttö joutuu lopettamaan koulunkäynnin. Silpominen tekee seksuaalisesta nautinnosta vaikeaa ja mahdollisesta synnytyksestä hengenvaarallista. Kenian laki kieltää tyttöjen ympärileikkauksen, mutta naimisiinmeno on yhteisöissä tytöille ainoa tulevaisuuden turva, ja siksi silpominen koskettaa jokaista.

Credo-ohjelma mahdollistaa ympärileikkausta ja avioliittoa paenneille tytöille koulutuksen ja asuinpaikan sisäoppilaitoksessa sekä turvallisen yhteisön, jossa kasvaa. Työ käynnistyi yhtä kotoa karannutta tyttöä auttaessa, ja vuosien aikana Credo-työ on auttanut yli sataa tyttöä kouluttautumaan ja valmistautumaan aikuisuuteen.

− Monet puhuvat myös siitä, miten haluavat omalla elämällään viedä Credon sanomaa eteenpäin, Satu Arkkila kiittää.

− Kaikenlaisten haasteiden keskellä tytöt ovat kiitollisia sekä Jumalan että ohjelman tuesta elämässään. Tuntuu myös hyvältä, kun toiset tytöt ovat vuosien varrella ystävystyneet ja toimivat toinen toisilleen myös tukiverkostona. Tavoitteena on, että jokainen tyttö saa kokea yhteenkuuluvuutta tässä ryhmässä, Arkkila korostaa. 

Elämä sisäoppilaitoksessa on pitkälti työntäyteistä, mutta myös hyvin yhteisöllistä. Tytöt huolehtivat koulunkäynnin lisäksi esimerkiksi koulun pienestä viljelmästä sekä tilojen siisteydestä. Vuoden aikana osallistutaan myös hengellisiin seminaareihin ja aamuhartaus pidetään joka päivä.

Credo-työn piirissä olevia maasaityttöjä lukemassa Raamattua.000

Grace ja armo

Satu Arkkila on vuosien varrella ymmärtänyt, että työn seuraukset tyttöjen yhteisöjen puolelta eivät ole mustavalkoisia. 

− Aluksi ajattelin työn olevan loistava juttu: missään tapauksessa pikkutyttöjä ei saa naittaa, vaan heidät on saatava kouluun. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei asia ole aivan niin yksinkertainen. Tilalle tulevat uudenlaiset ongelmat, kun yhteisö ei hyväksy tyttöjen koulutusta, hän kertoo Evankeliumiyhdistyksen Lähetyskipinä-julkaisussa.

Credo-työssä pyritään aina siihen, että yhteisöstä paennut tyttö voisi palata tulevaisuudessa takaisin.

− Sovittelun avulla pyritään parantamaan katkenneet tai tulehtuneet välit perheeseen siten, että vuosien jälkeen tyttö voi palata takaisin yhteisöönsä ilman vaaraa ympärileikkauksesta tai pakkoavioliitosta. Iloksemme näin käy useimpien kohdalla, Arkkila kuvailee. 

Lähtö kotoa voi parhaassa tapauksessa sujua myös sopuisasti:

− Tavoitteena on toimia yhteistyössä perheen kesken, että perhe hyväksyisi tyttöjen opiskelun ja sukulaiset myös tukisivat häntä siinä, Satu Arkkila valaisee. 

Gracen kohdalla vanhempiin katkenneiden välien korjaaminen ei ole onnistunut, mutta hän itse on löytänyt elämäänsä rauhan. Hän on oppinut ymmärtämään, että hänen vanhempansa harjoittavat tiettyä kulttuuria, johon ympärileikkaus kuuluu. Grace itse kuitenkin haluaa olla puhumassa naisena kouluttautumisen puolesta – samoin kuin armon puolesta.

− Kristittynä annoin vanhemmilleni anteeksi. 

Grace on saanut kokea huolenpitoa ja välittämistä toista kautta: Credossa. Credon parissa Grace on ollut yli kymmenen vuotta. 

– Olen onnellinen, että löysin Credon ja sen kautta nämä ihmiset. He ovat minun perheeni.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 17/19.