Casablancasta kastealtaalle

Pastori ja lähetyssaarnaaja Timo Keskitalo pitää muslimeille kastekoulua, jonka opetussuunnitelmana on katekismus. Keskitalo uskoo, että luterilaisuuden radikaali opetus armosta on juuri sitä, mitä islamista kristityksi kääntyneet tarvitsevat. 

Älä enää ikinä näytä nimeäni ja osoitettani kenellekään kadulla!  

Näin kivahti nuori marokkolainen kristitty 18-vuotiaalle Timo Keskitalolle Casablancan kaupungissa 1970-luvun lopulla. Keskitalo ymmärsi vasta nuoren miehen varoituksen kuultuaan, että hän oli tietämättään vaarantanut tämän islamista kristinuskoon kääntyneen nuoren hengen.  

Interreilreissulla oleva Keskitalo oli etsinyt suurkaupungista nuorukaista, jonka nimen ja osoitteen hän oli saanut käsiinsä jo ennen Suomesta lähtöään. Keskitalo oli nuoruuden innolla viehättynyt mahdollisuudesta tavata kristitty marokkolainen. Satamakaupungin katuvilinässä Keskitalo rohkaistui lopulta näyttämään ohikulkijalle paperilapun, jossa oli nuoren miehen yhteystiedot. Tämä satunnainen ohikulkija ohjasi sanaakaan sanomatta Keskitalon pimeältä kujalta toiselle ja lopulta oikean talon yläkertaan.    

Matkalla Casablancaan Keskitalo oli jo huumattu ja ryöstetty. Onneksi se ohikulkija, jolle Keskitalo sattui näyttämään paperilapun osoitteineen, oli tuon nuoren kristityn veli. Tällä kertaa sen paremmin tuo kristitty kuin Keskitalo itsekään eivät joutuneet vaaraan.   

Timo Keskitalolle se, että kaikista suurkaupungin ihmisistä hän kohtasi paperilappuineen juuri etsimänsä nuorukaisen veljen, on osoitus Jumalan konkreettisesta johdatuksesta. Ja lopulta abiturientin Marokossa viettämillä parilla viikolla oli ratkaiseva vaikutus hänen koko elämäänsä.  

– Kiertelin eri kaupungeissa ja tapasin noin neljäsosan tuossa vaiheessa kristityksi kääntyneistä marokkolaisista muslimeista. Heitä oli noin 25. Nuo pari monin tavoin järkyttävääkin viikkoa jättivät minuun lähtemättömän jäljen, Keskitalo toteaa.  

Hän vakuuttui siitä, miten arvokasta on tehdä lähetystyötä sellaisten ihmisten parissa, jotka ovat menettäneet uskonsa takia kaiken. Kotimatkalle lähtiessään Keskitalolla oli taskussaan enää junalippu. Ruokarahaa ei ollut.  

– Olin tosi nälkäinen. Pysähdyin Espanjassa ja kiipesin mäelle, jolla söin suolaheinää. Matkalla joku ruokkikin minua, ja lopulta tulin kotiin.  

Lue koko juttu Sanansaattajasta 12/21.