Boråsissa juhlittiin 60-vuotiasta osastoa

Evankelinen toiminta jatkuu edelleen Ruotsissa, vaikka suurten evankeliumijuhlien järjestäminen onkin nyt päätetty lopettaa.

Ruotsinsuomalaisten viimeistä valtakunnallista Evankeliumijuhlaa vietettiin Boråsissa huhti-toukokuun vaihteessa. Paikalla oli Ruotsissa asuvien suomalaisten ja inkeriläisten lisäksi sata Suomesta linja-autolla tullutta juhlijaa.

Yksi 60-vuotiaan Boråsin paikallisosaston juhlinnan kohokohdista oli konsertti, jossa esiintyi useita kuoroja ja musiikkiryhmiä. Myös yleisö sai Seppo Suokunnaan juontamassa konsertissa laulaa Siionin kanteleen lauluja.
Caroli-kirkolla ja sen vieressä olevalla seurakuntatalolla pidetyt juhlat koostuivat raamattuopetuksista, seuroista, messusta ja runsaasta musiikkitarjonnasta.

Ruotsiin työn perässä muuttaneet suomalaiset ja Neuvostoliiton vaatimia pakkopalautuksia paenneet inkeriläiset ovat ikääntyneitä. Siksi suurten juhlien järjestelystä on päätetty luopua. Noin neljä vuosikymmentä kestänyt juhlaperinne bussiryhmineen on siis tällä erää lopussa.

Evankelinen toiminta jatkuu kuitenkin Ruotsissa useilla paikkakunnilla. Siionin kanteleen laulut kaikuvat jatkossakin. Rsleyn toiminta on tarkoitus integroida Boråsin osaston toimintaan.

– Emme kuitenkaan lopeta Rsleytä, sillä rahaliikenne Suomeen tapahtuu edelleen valtakunnallisen yhdistyksemme tilin kautta, kertoo Ruotsin työstä vastannut pastori Teemu Haataja.

Boråsin juhlan yhteydessä pidetyssä Rsleyn vuosikokouksessa päätettiin minimoida Rsleyn byrokratia. Sen puheenjohtajana toiminut Haataja väistyi, ja koko johtokunta päätettiin supistaa neljään henkilöön. He kaikki ovat Boråsin seudulta. Johtokunta nimittää järjestäytymiskokouksessaan keskuudestaan puheenjohtajaksi Meeri Hihnalan sekä valitsee varapuheenjohtajan, rahastonhoitajan ja sihteerin.

Siionin kannelta verhojen takana

Inkeriläissyntyinen Aino Kekkonen kertoi Boråsissa, mitä evankelinen julistus on hänelle merkinnyt. Kekkonen muistaa, miten hänen äitinsä, papin tytär, oli onnistunut saamaan Suomesta uuden Siionin kanteleen laulukirjan Inkeriin.

– Se oli suuri ilon aihe, Aino Kekkonen kertoi.

– Silloin jouduimme laulamaan suljettujen verhojen takana.

Tuo Siionin kannel kulki sitten äidin ja perheen matkassa. Se toi iloa ja valoa kovia kokeneen perheen elämään.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 19/17.