Älä tuki pelastustietä

Evankelisia saarnaajia piikiteltiin aikanaan siitä, että he julistuksessaan jakoivat Jumalan armoa niin kosolti, että sanottiin jopa rukoushuoneiden seinienkin tulleen ohimennen julistetuksi autuaiksi – taivaaseen matkalla oleviksi. Vahvasta armonjulistuksesta kertoo myös piispa Eero Huovisen taannoin mainitsema Pohjanmaalla kiertänyt tarina evankelisen saarnamiehen ja huonoon kuntoon itsensä juoneen miehen kohtaamisesta. Saarnamies oli ojan pohjalla juovuksissa olleen miehen huomattuaan sanonut: ”sielläkin makaa autuas Jumalan lapsi”.

Kun elämä on solmussa, tarvitsee ihminen kädestä pitävää apua ja rinnalla kulkemista. Piispan tarinalla on silti vinha perä. Jumala kohtaa meidät kaiken anteeksiantavan rakkautensa kautta. Tuo tarinan saarnamies oli ymmärtänyt jotain tärkeää: me kaikki olemme samalla viivalla ja Jumalan rakkaita lapsia. Yhtä rakkaita sekä juoppo että saarnamies. Ja siitä kaikille kuuluvasta rakkaudesta täytyy kertoa maailmalle ääneen. Sitä on evankeliumin saarnaaminen, joka voi herättää ja ylläpitää sydämessä uskon Kristukseen.

Olemmeko me edelleen valmiita kuin tuhlaillen jakamaan Jumalan armoa? Olemmeko valmiit puhumaan niin, että tulemme piikitellyiksi siitä, että jopa messuyhteisöjemme seinät ja sosiaalisen median tilimme ovat vaarassa tulla autuaiksi julistetuiksi? Pelkäämmekö, että teemme armosta halpaa ja unohdamme lain, joka kulkee yhdessä evankeliumin kanssa?

Eivät nuo menneiden aikojen saarnamiehet julistuksellaan tarkoittaneet, että ”kaikki pääsevät taivaaseen”. Eivät he tarkoittaneet, ettei olisi syntiä, joka tarvitsisi tulla anteeksiannetuksi. He ajattelivat, että on tärkeää erottaa se, mitä Kristus tekee ja mitä ihminen siihen vastaa. Heillä oli sydän niin täynnä Kristuksen hyvyyttä, että he luottivat, että tämä vapaa armonjulistus synnyttää oikean kristillisen uskon. Armoa seuraa Jumalan herättämä muutos elämässä – rikollinen lopettaa rikokset ja ylinopeuksiin sortuvan kaasujalka heltyy, mutta järjestys on selvä. Armo, joka ei vaadi sinulta mitään, tulee ensin ja sen jälkeen taivaaseen matkalla oleva vapaa Jumalan lapsi saa ilman pelkoa opetella kristillistä elämää – aivan koko elämänsä ajan.

Otsikossa mainitut sanat tulevat minua vastaan lähes joka päivä. Ne ovat kirjoitettuna nuhjuiselle printtipaperille erään kellarikäytävän ovessa huoltoyhtiön allekirjoituksella varustettuna. Mutta niissä on vinha perä.

Ilmestynyt Sanansaattajassa 22/20.