Jumalan perhettä, lähellä ja kaukana


Seurakunnasta puhutaan usein Jumalan perheväkenä. Ja aivan oikein se onkin, sillä kasteessa meidät on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta otettu Jumalan perheeseen, Hänen lapsekseen. Perheen keskellä on tarkoitus kasvaa, viettää…

Jeesuksella ei ollut muistilappuja


Kirjoittelin taas kerran muistettavia asioita lapulle ylös. Muistini kun ei ole enää entisensä, ja kaikki pitää olla jossain ylhäällä. Mietin samalla, että Jeesuksen ei kyllä tarvinnut kirjoitella mitään tarralapuille, vihkoon,…

Yksin Raamattu


Uskonpuhdistuksen perustana oli neljä ”solaa” (=yksin): yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristus, yksin Raamattu. Olin seurakuntanuori Imatran seurakunnassa. Meillä oli koulupäivinä rukouspiiri ruokatunnilla läheisessä Imatrankosken kirkossa. Kerran luokkatoverini kertoi, kuinka…

Ilmaiseksi!


Esittelin tänään kirkkoa Rakveren ammattikoulun matkailun opiskelijoille. Kirkon ohi kävellyt nainen huomasi avoimen oven ja pistäytyi sisään kysyen, saako kirkkoa tulla katsomaan. Opiskelijaryhmän lähdettyä jäin hetkeksi juttelemaan tämän naisen kanssa….

Tietyömaita


Viime aikoina olen seurannut erilaisten tietöiden etenemistä. Asuinalueemme päätietä levennetään parhaillaan kaksikaistaisesta nelikaistaiseksi. Tarvetta tälle levennystyölle on ollut jo pidemmän aikaa, sillä Nairobin autokanta on kasvanut aivan toisiin mittasuhteisiin kuin…

Makujen kautta evankeliumin äärelle


Sain juuri puhelinsoiton kirkolle. Paikallislehden toimittaja halusi tehdä jutun suomalaisesta pääsiäisruuasta. Toimittaja oli selvästi tutustunut suomalaiseen ruokakulttuuriin, sillä hän mainitsi erilaisia pääsiäisruokia mm. mämmi ja pasha, joista jotain hän toivoi…

Kuka näkee sydämeen?


Turvapaikkaoikeudenkäynneissä tuomarit mittaavat ihmisten uskoa. Istun oikeussalin yleisönistuimella seuraamassa erään seurakuntaamme kuuluvan iranilaisen perheen turvapaikkaoikeudenkäyntiä. Isällä on puku päällä, äidin tyylikkäästi harmaantuneet hiukset on siististi laitettu. Teini-ikäinen poika on myös…

Pysytään kurssissa myrskyssä!


Viime viikolla osallistuin yhteistyökirkon, Japanin ev. lut. kirkon (JELC) hallituksen kokoukseen lähetysjärjestön edustajana. Kolmipäiväisessä kokouksessa käsiteltiin paitsi moninaisia, rutiininomaosia ja kiireellisiä asioita, myös taloustoimikunnan valmistelemaa meno- ja tuloarviota sekä edellisen…

Objektiivista palautetta itsestä


”Ja lopeta heti se rämpyttäminen! Mä en KESTÄ sitä ku sä rämpytät kitaraa!” Sanat ryöppysivät kahdeksanvuotiaan suusta odottamattomalla voimalla. Omiin ajatuksiin uponneena, ilman haarniskaa palaute osui ja upposi. En ollut…

Jumalan huolenpidossa


Olemme saaneet pitää vanhempiani Suomesta vieraanamme täällä Nairobissa kuukauden ajan. Olemme tästä ajasta kiitollisia. Iltaisin ennen iltateen juomista olemme usein kuunnelleet Suomen uutisia. Rakas Suomen maamme on niin monin tavoin…

Kieli ilman sanoja


”Musiikki on ihana ja rakas Jumalan lahja.” Näin on todennut tohtori Martti Luther vuosisatoja sitten. Vaikka paljon on ehtinyt maailmassa muuttua sitten Lutherin päivien, uskoisin että tämä hänen ajatuksensa meidän…

Elämää ikkunan takana


Olen asunut pariin kertaan elämäni aikana katutasossa, yhdessä rivitaloasunnossa Kannuksessa ja nyt täällä Tartossa. Kannuksen asuntooni oli näkymät takapihalle ja olohuoneeseen viereiseltä tieltä, ainoastaan loppukesästä pensasaita antoi mukavan suojan korkeudellaan….

Tapakristillisyyttä?


Venäjällä kuulee usein ”Slava Bogu” eli ”ylistys/kiitos Jumalalle”. Usein samalla tehdään ristinmerkki. Erään mielipidetiedustelun mukaan 80 % venäläisistä piti itseään ortodokseina – tai oikeastaan pitäisi puhua pravoslavneista, ”oikeasti ylistävistä”. Kuitenkin osa…

Kenelle olet uskollinen?


Miltä tuntuisi marssia vankijonossa tietäen, että luultavasti viimeistä kertaa askeleet kulkevat tutun kotikaupungin katuja? Millainen on se usko, joka oman hengenkin uhalla pitää kiinni Jeesuksesta? Tällaisia kysymyksiä mietin loppiaisena kulkiessani…

Ajan kulusta


Ajan kulun huomaa täällä lähetyskentällä vähän erilaisista asioista kuin koto-Suomessa. Oma kolmen vuoden blogitaukoni on yksi niistä. Viimeksi tälle sivulle blogia kirjoittaessani olin hyvin tuore asukas Keniassa. Kielikoulu oli vielä…

Identiteettinä kristitty


Aloitin huhtikuun alussa seurakunnassamme pienryhmää. Ensimmäisen kerran alussa pyysin osallistujia esittäytymään ja kertomaan itsestään, mitä haluavat. Kuulin samanlaisia asioita kuin Suomessakin esittäytymiskierroksilla tavataan sanoa, mutta myös sellaista, mitä kotimaassa en…

Kirkko turvapaikkana


Kirkkoturvakäytännöllä on Saksassa pitkät perinteet. Monelle Lähi-idästä kotoisin olevalle ja kristityksi kääntyneelle se on viimeinen mahdollisuus. ”Herra, teidän Jumalanne […] rakastaa muukalaista […]. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan…

Ikuinen onni


Vastailen japanilaisten kysymyksiin kristillisestä uskosta. Eräs japanilainen kysyi internetissä näin: ”Miten määritellään onni kristinuskossa? – Onko niin, että kyse ei ole siitä miten paljon pystyy keräämään itselleen, vaan siitä miten paljon antaa…

Lähellä mutta kaukana


Nopea Skyliner-juna lähestyy Tokiota. Kurkistelen ulos ikkunasta. Edellisestä japaninmatkastani on melkein viisi vuotta aikaa, ja odotan kiinnostuneena, miltä Japani näyttää, tuntuu, tuoksuu ja maistuu pitkästä aikaa. Ensimmäinen vaikutelma on ahtaus….

Häiritsevän anova katse


Yangonin kadulla astelee vastaani äiti pienen lapsensa kanssa. Äidin luisevan laiha käsi on ojossa. Lapsen ilme on ”häiritsevän” anova. Kaikesta päätellen ylensyöntiä he eivät ainakaan ole voineet harrastaa. Avun tarve…