Korkeimman varjelus


Huhtikuu 2019 Teimme perheenä pienen matkan Tokiosta 150 km päähän vuoristoiselle alueelle Yamanashiin, Japanin Etelä-Alppien tuntumaan. Paikka on 3000 m korkeiden vuorten ympäröimä ja näkymä joka suuntaan on uskomattoman kaunis….

Jumalan perhettä, lähellä ja kaukana


Seurakunnasta puhutaan usein Jumalan perheväkenä. Ja aivan oikein se onkin, sillä kasteessa meidät on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta otettu Jumalan perheeseen, Hänen lapsekseen. Perheen keskellä on tarkoitus kasvaa, viettää…

Jeesuksella ei ollut muistilappuja


Kirjoittelin taas kerran muistettavia asioita lapulle ylös. Muistini kun ei ole enää entisensä, ja kaikki pitää olla jossain ylhäällä. Mietin samalla, että Jeesuksen ei kyllä tarvinnut kirjoitella mitään tarralapuille, vihkoon,…

Yksin Raamattu


Uskonpuhdistuksen perustana oli neljä ”solaa” (=yksin): yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristus, yksin Raamattu. Olin seurakuntanuori Imatran seurakunnassa. Meillä oli koulupäivinä rukouspiiri ruokatunnilla läheisessä Imatrankosken kirkossa. Kerran luokkatoverini kertoi, kuinka…

Ilmaiseksi!


Esittelin tänään kirkkoa Rakveren ammattikoulun matkailun opiskelijoille. Kirkon ohi kävellyt nainen huomasi avoimen oven ja pistäytyi sisään kysyen, saako kirkkoa tulla katsomaan. Opiskelijaryhmän lähdettyä jäin hetkeksi juttelemaan tämän naisen kanssa….

Tietyömaita


Viime aikoina olen seurannut erilaisten tietöiden etenemistä. Asuinalueemme päätietä levennetään parhaillaan kaksikaistaisesta nelikaistaiseksi. Tarvetta tälle levennystyölle on ollut jo pidemmän aikaa, sillä Nairobin autokanta on kasvanut aivan toisiin mittasuhteisiin kuin…

Makujen kautta evankeliumin äärelle


Sain juuri puhelinsoiton kirkolle. Paikallislehden toimittaja halusi tehdä jutun suomalaisesta pääsiäisruuasta. Toimittaja oli selvästi tutustunut suomalaiseen ruokakulttuuriin, sillä hän mainitsi erilaisia pääsiäisruokia mm. mämmi ja pasha, joista jotain hän toivoi…

Kuka näkee sydämeen?


Turvapaikkaoikeudenkäynneissä tuomarit mittaavat ihmisten uskoa. Istun oikeussalin yleisönistuimella seuraamassa erään seurakuntaamme kuuluvan iranilaisen perheen turvapaikkaoikeudenkäyntiä. Isällä on puku päällä, äidin tyylikkäästi harmaantuneet hiukset on siististi laitettu. Teini-ikäinen poika on myös…

Pysytään kurssissa myrskyssä!


Viime viikolla osallistuin yhteistyökirkon, Japanin ev. lut. kirkon (JELC) hallituksen kokoukseen lähetysjärjestön edustajana. Kolmipäiväisessä kokouksessa käsiteltiin paitsi moninaisia, rutiininomaosia ja kiireellisiä asioita, myös taloustoimikunnan valmistelemaa meno- ja tuloarviota sekä edellisen…

Objektiivista palautetta itsestä


”Ja lopeta heti se rämpyttäminen! Mä en KESTÄ sitä ku sä rämpytät kitaraa!” Sanat ryöppysivät kahdeksanvuotiaan suusta odottamattomalla voimalla. Omiin ajatuksiin uponneena, ilman haarniskaa palaute osui ja upposi. En ollut…

Jumalan huolenpidossa


Olemme saaneet pitää vanhempiani Suomesta vieraanamme täällä Nairobissa kuukauden ajan. Olemme tästä ajasta kiitollisia. Iltaisin ennen iltateen juomista olemme usein kuunnelleet Suomen uutisia. Rakas Suomen maamme on niin monin tavoin…

Kieli ilman sanoja


”Musiikki on ihana ja rakas Jumalan lahja.” Näin on todennut tohtori Martti Luther vuosisatoja sitten. Vaikka paljon on ehtinyt maailmassa muuttua sitten Lutherin päivien, uskoisin että tämä hänen ajatuksensa meidän…

Elämää ikkunan takana


Olen asunut pariin kertaan elämäni aikana katutasossa, yhdessä rivitaloasunnossa Kannuksessa ja nyt täällä Tartossa. Kannuksen asuntooni oli näkymät takapihalle ja olohuoneeseen viereiseltä tieltä, ainoastaan loppukesästä pensasaita antoi mukavan suojan korkeudellaan….

Tapakristillisyyttä?


Venäjällä kuulee usein ”Slava Bogu” eli ”ylistys/kiitos Jumalalle”. Usein samalla tehdään ristinmerkki. Erään mielipidetiedustelun mukaan 80 % venäläisistä piti itseään ortodokseina – tai oikeastaan pitäisi puhua pravoslavneista, ”oikeasti ylistävistä”. Kuitenkin osa…

Kenelle olet uskollinen?


Miltä tuntuisi marssia vankijonossa tietäen, että luultavasti viimeistä kertaa askeleet kulkevat tutun kotikaupungin katuja? Millainen on se usko, joka oman hengenkin uhalla pitää kiinni Jeesuksesta? Tällaisia kysymyksiä mietin loppiaisena kulkiessani…

Ajan kulusta


Ajan kulun huomaa täällä lähetyskentällä vähän erilaisista asioista kuin koto-Suomessa. Oma kolmen vuoden blogitaukoni on yksi niistä. Viimeksi tälle sivulle blogia kirjoittaessani olin hyvin tuore asukas Keniassa. Kielikoulu oli vielä…

Kiitos Sinulle


Oma lähetysjärjestömme SLEY on lähettänyt historiansa aikana lukuisia lähetystyöntekijöitä. Osa sen työntekijöistä on toiminut ja toimii kotimaassa. Koko järjestömme työ perustuu  yhteen toimeksiantoon; Evankeliumin, eli Hyvän Uutisen välittämiseen. Lähetystyöntekijänä huomaan…

Se ei ole mahdotonta


Perjantaina 14.12. pidetyssä Sleyn syyskokouksessa hyväksyttiin talousarvio vuodelle 2019. Kirjoitan muutamasta tärkeästä talousarvion luvusta, jotta ymmärrät paremmin Sleyn talouden tilaa ja tulevaa vuotta. Toivon, että jaksat lukea kirjoitukseni loppuun asti….

Laudate omnes gentes


25.11.2018  Pieni kirkkosali Yangonin keskustassa jyrkkien portaiden jälkeen rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Kapea huone on täynnä seurakuntalaisia, noin 40 henkeä, suurin osa heistä orpokodin asukkaita. Vietetään tavallista sunnuntain jumalanpalvelusta. Mizonkieliset ylistyslaulut…

Toivoa epätoivon keskellä


Etelä-Sudanin uusin rauhansopimus on allekirjoitettu. Nyt odotetaan osapuolilta rauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Juban pääkaupungissa, Luterilaisen kirkkomme (ELCSS/S) johto on varovaisen myönteisiä. ”Katsotaan ja jatketaan rukoilemista, jotta tämä järjetön sota voisi loppua”, huokaa…