Adventin odotusta

Oleniusten lähettikirje 6/2023

19.12.2023

Odotuksen aikaa

Tässä vuoden viimeiseksi jäävässä lähettikirjeessä ollaankin jo ihan joulun tunnelmissa. Adventin aika on ollut hyvää aikaa tehdä lähetystyötä Virossa ja vaikeuksia on teettänyt vain se valtava määrä lunta, joka on satanut maahan. Virossa aurauskalusto ei suinkaan ole Suomen tasolla ja kapeat tiet ovat olleet entistä kapeampia. Onneksi Herra on kuitenkin varjellut liikenteessä.

Virossa joulun vietolla ei ole yhtä vankat perinteet kuin Suomessa. Monet saattavat tehdä töitä joulunkin läpi. Kirkoissa joulunaika on tietysti nähtävillä ja Põlvan kirkkoonkin kannettiin suuri kuusi ensimmäisenä adventtina, joka vielä odottaa koristeluaan. Olemme kysyneet monilta virolaisilta, minkälaisia jouluperinteitä heillä on, ja kaksi asiaa tuntuu yhdistävän: verimakkarat ja lämmin hapankaali. Jotkut käyvät myös joulukirkossa. Lahjojakin jaetaan, mutta aika paljon vähemmän kuin Suomessa.

Perhepäivä Venäjän rajalla

Ensimmäisenä adventtina järjestimme Venäjän rajalla Räpinan kaupungissa koko perheelle tarkoitetun adventtiteemaisen päivän. Avuksemme saapui mukava porukka suomalaisia kristittyjä, jotka avustivat päivän järjestelyissä. Heillä oli mukanaan upean kekseliäs kalusto, jolla he valmistivat meille ulkona hyvät ruuat, vaikka pakkasta oli ihan jonkun verran.

Päivän aikana lapset, nuoret ja vanhemmat saivat kuulla adventin sanomaa Taivaan Isästä, joka antoi kalleimpansa, että meillä saisi olla ilo, autuus ja elämä. Teimme myös monenlaisia päivän teemaan sopivia käsitöitä ja päivän lopussa oli oikein mukava talvinen hetki, kun kahvit oli katettu pihalle ja lapset saivat paistaa vaahtokarkkeja kaminassa. Sunnuntaina yksi vieraistamme myös saarnasi Räpinan kirkossa ja Olli tulkkasi saarnan viroksi.

Naulan kantaan!

Virossa on lapsille hyvin vähän kristillistä materiaalia ja Salome on vastannut tähän aukkoon vetämällä projektia, jossa käännettiin Sley-Median Naulan kantaan -kirja viroksi.

Naulan kantaan kirjassa kerrotaan kristinuskon perusasiat yksinkertaistaen helposti ymmärrettävästi, ja siinä on myös Anna Polkutien kuvitus ilahduttamassa lukijaa. Kirjan kirjoittaja Sirpa Laurila oli saanut sydämelleen, että tämä kirja voitaisiin kääntää viroksi ja etsinyt lahjoituksia tarvittavien kulujen kattamiseksi. Totesimme, että tuo kirja sopii erinomaisesti virolaiselle kouluikäiselle, mutta myös pyhäkoulunopettajalle.

Vuoden alussa jo aloitimme projektin rukoilemalla ja etsimällä kääntäjää, joka olisi taitava suomen ja viron kielissä, mutta vähintään kristitty mutta vielä parempi jos hän olisi teologi. Ja niinpä löysimmekin tuttujen kautta taitavan kääntäjän, joka ryhtyi heti hommiin. Pitkän aikaa valmista käännöstä ei kuulunut, mutta syksyllä pyörät alkoivatkin pyöriä ja vauhdilla eteenpäin. Ensimmäisen käännöksen saatuamme sitä luettiin ja tarkistettiin moneen kertaan niin kieliopillisesti kuin teologisesti. Löysimme tiimiin erään kristityn kielentarkistajan, joka teki erittäin tarkkoja havaintoja ja saimme tehtyä erittäin laadukkaan käännöksen.

Marraskuussa tehtiin vielä viimeisiä silauksia (eli pilkun viilausta) ja lopulta marraskuun lopussa kirja oli valmis. Ensimmäinen 1000 kpl painos oli muutamassa viikossa loppu ja niin etsittiin lisää rahoitusta ja näinä päivinä valmistuu myös toinen 1000 kpl painos. ”Naelapea pihta” kirja pääsee tänä jouluna monen pyhäkoululaisen, nuorteniltakävijän ja kristillisen koulun oppilaan joulupakettiin. Rukoillaan, että se voisi olla opastamassa niin lapsia, nuoria kuin aikuisia kristinuskon ydinsanoman äärelle ja taivastielle.

Nuorten joulu

Joulukuun alussa pääsimme nuortemme kanssa jännittävälle vierailulle. Aiemmin syksyllä Põlvassa järjestetyssä perhepäivässä oli syntynyt kontakti, jonka seurauksena saimme kutsun suhteellisen lähellä sijaitsevaan Võrun kaupunkiin metodistiseurakunnan nuorteniltaan. Täällä nuorten porukat ovat pienet ja oli hyvä tuoda nuoria yhteen hyvän sanoman äärelle. Saimme Võrussa nähdä miten pitkäjänteinen nuorisotyö voi kantaa hedelmää. Vierailu oli oikein mukava ja lämminhenkinen ja saimme sieltä uusia ystäviä.

Kolmannen adventin kynnyksellä järjestimme vuoden viimeisen nuortenillan teemalla „joulujuhlat“. Kaikille paikalle tuleville nuorille oli luvattu oma joululahja, joka houkuttelikin paikan pääll  ennätyssuuren porukan ja kaikki saivat lähteä kotiin upouuden Naulan kantaan -kirjan kanssa. Itse joulujuhlassa oli kaikenlaisia hassutuksia ja nuoret saivat tehdä omin käsin mehiläisvahaisen kynttilän lahjaksi jollekin läheiselleen. Jouluevankeliumikin tietysti luettiin, jossa nuoret saivat kuulla, mistä joulussa todella on kysymys.

Nuoret Suomessa

Aikaisemmin marraskuun puolella kävimme nuortemme kanssa reissussa Suomen Turussa Maata Näkyvissä -festivaaleilla. Reissu onnistui yli odotusten ja tällä kertaa meitä olikin ennätyssuuri porukka, kuutisenkymmentä nuorta.

Tällä kertaa monien pikkubussien sijaan päätimme lähteä yhdellä isolla bussilla liikkeelle. Kesken bussimatkan paljastuikin, että bussikuskimme toimii oman työnsä ohella myös pienen vapaaseurakunnan pastorina. Saimme siis täyden palvelun, kun Tõnu kertoi koskettavia todistuspuheenvuoroja samalla kun ajoi meidät Turkuun. Aikamoinen tapaus!

Kolmen päivän ajan nuoremme saivat ihmetellä ja kokea kun yhteensä 14 500 nuorta kokoontui Turkuun nauttimaan hyvästä kristillisestä nuorisomusiikista ja raamattuopetuksesta. Maata Näkyvissä -festivaali on aivan poikkeuksellinen valonpilkahdus kirkollisessa nuorisotyössä muutenkin, mutta erityisesti meidän nuorillemme: Ei Virossa olisi mahdollistakaan järjestää mitään vastaavaa. Turussa meidän nuoremme saivat aikamoisen kokemuksen, kun pääsivät tuhansien muiden nuorien kanssa riemuitsemaan, kun kymmenet bändit, puhujat ja tanssijat julistivat Jumalasta, joka ei jätä meitä yksin. Tuntui, että sanoma kolahti.

Ilman suomalaisten tukijoiden joukkoa ei se olisi ollut mitenkään mahdollinen. Moni yksittäinen ihminen ja seurakunta vastasi kutsuun tukea tätä nuorten matkaa ja tavoite saavutettiin. Iso kiitos kaikille teille!

Sofian ja Soinnun elämästä

Sofia 7v. ja Sointu 4v. elävät lähettilapsen elämää, johon kuuluu isän ja äidin työn puolesta jonkun verran reissaamista ja muuta erikoista. Muuten he elelevät tavallisen lapsen elämää Tartossa.

Loppuvuonna tähän tavalliseen elämään on kuitenkin kuulunut monia erityisiä juttuja. Sofia on harrastanut nyt kaksi vuotta viulun soittoa ja marraskuussa hän sai olla mukana soittamassa musiikkikoulunsa konsertissa. Hienon konserttisalin lavalla kipuaminen taisi jännittää enemmän meitä vanhempia, kun Sofia soitti varmoin ottein tutun Tuiki tuiki tähtönen laulun yhdessä
opettajansa kanssa. Sointu taas on alkanut käymään suositussa Laulupesa -nimisessä lastenkuorossa ja heilläkin oli hieno konsertti Viron kansallismuseo ERM:in suuressa hallissa. Hellyyttävän suloinen oli tuo hyvin puettu lapsijoukko, joka lauloi komeasti lauluja mm. lätäköissä hyppimisen iloista.

Päivät Sointu viettää Tarton Paavalin seurakunnan päiväkodissa. Eräänä joulukuun alun iltana järjestettiin heille perinteinen ”adventtirinki”, jossa laulun säestämänä jokainen lapsi sai käydä läpi havuista tehdyn spiraalin ja sytyttää oman omenaan pystyyn laitetun kynttilän. Oli vaikuttavaa seurata, miten kynttilä kynttilältä pimeä huone muuttui valoisammaksi. Samalla tavoin ”maailman

valon” eli Jeesuksen tuoma valo leviää täällä maailmassa lähetystyön tuloksena. Myöhemmin järjestettiin vielä päiväkodin joulujuhla, jossa Sointu lauloi tomerana enkelikuorossa osana joulunäytelmää.

Kolme uutta kristittyä

Kolmantena adventtina oli oikea ilon päivä, kun kolme siskosta kastettiin Jumalan omiksi Puhjan kirkossa. Olli ja Salome kutsuttiin kummeiksi ja mielellämme siihen suostuimme. Idea kasteesta tytöille oli tullut syksyn lastenleirillä, jossa myös me olimme opettamassa: ”Mekin tahdotaan saada Jumalan lapsiksi!”

Viron kirkoissa kastetilaisuuteen ei ole usein mahdollista pukeutua kovin juhlavasti, sillä kirkoissa on kylmä. Nytkin kirkon kaikkia ulko-ovia pidettiin auki jumalanpalveluksen aikana, että ulkoa
tulisi lämpimämpää ilmaa sisään! Ulkona oli +4c, mutta isot kivikirkot muistivat vielä edellisviikon kovat pakkaset.

Joulun rauhaa!

Tämä vuosi on ollut niin koko maailmassa kuin varmasti myös monien meidän yksityiselämässä kiireinen, rauhaton ja jopa riitainen. Siksi haluammekin toivottaa kaikille teille jouluevankeliumin enkelien sanoin: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
(Luuk. 2:14)

Antakoon Rauhanruhtinas rauhan myös meidän ja läheistemme sydämiin tänä jouluna.

Rukousaiheita:

– Perheemme terveys ja jaksaminen
– Into ja palo kohdata virolaisia
– Joulun sanoma virolaisten sydämiin
– Viron kansa
– Viron lapset ja nuoret
– Uuden kirjan vastaanotto
– Lähetysintoa suomalaisille kristityille