”Adrenaliinia riitti”

Venäjän kielen taitaja Risto Kuokkanen on toiminut viiden presidentin tulkkina. Hän oli mukana vuoden 1978 kuuluisissa saunasessioissa, joissa presidentti Kekkonen torjui yhteiset sotaharjoitukset Neuvostoliiton kanssa.

Helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa on Bob Dylanin Nashville Skyline -albumin kansi seinällä. Akustinen kitara nojailee telineessään. Toisessa huoneessa on dobro, niin sanottu resonaattorikitara. Olemme bluesmies Risto Kuokkasen kodissa.

Seinällä on myös vuonna 2013 poisnukkuneen puolison, kuva. Lisää kuvia: Risto presidenttien seurassa. Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari, Halonen, Niinistö

Näihin kuviin Riston vei kiinnostus venäjän kieltä kohtaan.

– Se kuulosti mielenkiintoiselta ja vaikealta. Jukka Virtasella oli joku venäläinen haastateltava ja kuuntelin tämän paksua ällää. Opin sen heti.

Risto aloitti venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1968. Hän oli kurssinsa paras ja pääsi stipendillä viideksi kuukaudeksi Kiovan yliopistoon. Ennen valmistumistaan hän ehti tehdä opettajan töitä.

Sitten Pääesikunnasta tuli soitto. Soittaja sanoi, että Kuokkanen ”kuulemma etsii töitä”.

– En ehtinyt sanoa ”en”, niin sanoin ”joo”.

Puolustusvoimiin haettiin venäjän kielen tulkkia. Sieltä oli soitettu Kuokkasen professorille Igor Vahrokselle ja tiedusteltu lahjakasta opiskelijaa.

Yle kirjoitti Vahroksesta vuonna 2012: ”Igor Vahros oli nuori kielitieteilijä, reservin luutnantti ja Venäjän emigrantti. Mutta ennen kaikkea Igor Vahros oli lyömätön vakoilija. Talvisodan aikana Vahros suomensi sotilasasiakirjoja ja kuulusteli sotavankeja. Jatkosodan aikana hän kirjoitti agenttien peitetarinoita — Vahros palkittiin Pushkin-mitalilla neuvostoliittolaisen kulttuurityön edistämisestä. Hän on tiettävästi ainoa palkinnon saanut, joka on sotinut Neuvostoliittoa vastaan.”

– Hän tykkäsi minusta, Risto kuvailee.

Komentajien kouluttaja

Helmikuussa 1974 Risto aloitti työt Pääesikunnan ulkomaaosastolla.

Ensimmäinen matka Neuvostoliittoon oli edessä pian, kun Pääesikunnan suojelupäällikkö lähti tutustumaan puna-armeijan biologisten aseiden ja ydinaseiden suojeluun.

Noihin aikoihin suomalaiset ja venäläiset puolustusministerit ja puolustusvoimien komentajat vierailivat säännöllisesti toistensa luona, koska YYA-sopimus (Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta) oli voimassa.

– Näitä jatkui koko sen neljäkymmentä vuotta, kun olin töissä. Kun lähdin pois, Venäjä miehitti Krimin ja ne päättyivät siihen, Risto kertoo.

Ristosta tuli Venäjän erikoisasiantuntija ja tutkija Puolustusvoimissa. Vuonna 1996 hänestä tehtiin Venäjän kieli- ja käännöstoimen päällikkö. Uran loppupuolella hän suunnitteli Puolustusvoimien kielikeskuksen ja toimi sen johtajana.

Torjuntavoitto saunassa

Vuonna 1978 Neuvostoliiton Marsalkka Dmitri Ustinov tuli Suomeen ehdottamaan yhteisiä sotaharjoituksia.

– Suomi ei missään tapauksessa halunnut mukaan sosialistisen leirin aktiviteetteihin, mutta sinne neukut yrittivät koko ajan meitä hilata, Risto kertoo.

Neuvostoliiton ehdotusta setvittiin Kultarannassa. Paikalla olivat Kekkonen, Puolustusvoimain komentaja kenraali Sutela, Risto Kuokkanen, Kekkosen ykkösadjutantti, Dmitri Ustinov, suurlähettiläs Vladimir Stepanov ja venäläisten oma tulkki.

– Ustinoville oli annettu ymmärtää, että idea menisi läpi. Stepanov luuli, että Kekkonen olisi hänen taskussaan.

Hän jatkaa, että tähän päivään asti mediassa on elänyt virheellinen tieto, jonka mukaan Kekkonen ei olisi tyrmännyt yhteisiä sotaharjoituksia, vaan kiertänyt asian käskemällä porukan löylyihin.

– Kyllä Kekkonen sanoi ei. Minä tiedän, koska tulkkasin sen! Suurlähettilään naama venähti pitkäksi

Ja sitten mentiin löylyihin.

– Minulla oli sellainen tunne, että Kekkonen luuli minua kiukaaksi, kun hän ei nähnyt siellä pimeässä mitään. Vesi osui aina polvilleni, ja mietin, pitäisikö minun sihistä, kun olen tulkki.

Risto antaa ymmärtää, että Dimitri Ustinov oli ”aivan hajalla” Kekkosen linjauksesta.

– Olin itsekin kireä kuin viulunkieli.

Tulkilla oli tilanteessa suuri vastuu.

– Mutta kaikki päättyi sopuisissa tunnelmissa.

Raamattu avautuu

Riston hengellinen tausta oli se, että äiti opetti iltarukouksen ja radiosta kuului aamuhartaus, mutta murrosiässä uskonasiat jäivät sivuun.

– Maallistuin ja olin tavallinen jätkä.

Aleksi Kuokkanen harrasti tennistä ja tutustui niissä kuvioissa Juhana Pohjolaan, joka on nykyisin Lähetyshiippakunnan piispa. Pohjola veti tuolloin nuorten Kertziä Sleyssä.

– Aleksi oli sanonut jotakin kriittistä, ja Pohjola kutsui hänet katsomaan, mitä nuortenillassa tapahtuu.
– Sille tielle Aleksi jäi.

Auli oli tuolloin sairastanut rintasyöpää jo pitkään.

– Hänelläkin oli hengellistä etsintää.

– Söimme usein viikonloppuisin yhdessä, ja kerran Aleksin uskoontulon jälkeen kysyin häneltä, että et kai ole masentunut. Aleksi sanoi, että päinvastoin. Se riitti minulle. Aleksi oli hirveän korrekti. Hän ei koskaan tuputtanut.

Eräällä pääsiäisaterialla oli kauaskantoiset vaikutukset.

– Puhuimme siitä, kun Jeesus tulee Jerusalemiin ja käskee hakea aasin. Kysyin, miksi. Aleksi sanoi, että koska Vanhassa testamentissa profetoidaan niin. Silloin ymmärsin, että testamenteilla on yhteys. Se oli valtava elämys.

– Aloin lukea Raamattua. Huomasin, että Jeesus puhuu kuin kaikkivaltias. Kukaan ihminen ei ole puhunut niin. Tajusin, että kyse on pelastuksesta, Risto pohtii.

Raamatun sanan kautta hän löysi kaipaamansa maailmanselityksen.

– Näin kaiken merkityksen.

Risto ja Auli alkoivat käydä Sleyn tilaisuuksissa Helsingissä.

– Käytännössä Aleksi evankelioi meidät uskoon ja kuljetti sisään evankeliseen liikkeeseen.

Kitaristina Risto innostui Siionin kanteleesta, jonka lauluista hän arvioi nyt osaavansa ”95 prosenttia”.

– Sehän on suomalaista hengellistä folk-musiikkia, hän määrittelee.

– Vuodesta 2014 olen säestänyt kitaralla tilaisuuksissa.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 15/2024