Myanmarin aktio: Sunnuntai 8.1.

Päivä alkoi aamuhartaudella, jonka aiheena oli lepopäivä ja se, kuinka kiitollisia saamme olla siitä, että Jumalamme on käskenyt meidän levätä.

Jumalanpalvelukseen matkustimme Gilbertin kyydillä tutulla lavalla tuttujen Damadi homen lasten kanssa. Jumalanpalvelus oli värikäs, eloisa ja äänekäs. Tunnelma paikallisella kirkolla on lämmin ja yhteisöllinen: Kaikki tuntevat toisensa. Jumalanpalveluksen lopuksi toivotetaan siunausta kädestä pitäen kaikille, ei vain vierustovereille. Kirkkokahveilla istutaan yhdessä piirissä. Joulukoristeet otetaan pois yhdessä sekamelskassa lasten pyöriessä jaloissa yhtä paljon auttaen ja häiriten. Tällaisen yhteisön keskelle meidät toivotetaan tervetulleiksi. Ilman yhteistä kieltäkin saamme olla osa heidän perhejuhlaansa.

Oli mukavaa istua lasten seassa. He huolehtivat auttavaisesti, että meillä oli paikallisen laulukirjan oikea sivu esillä, vaikkemme sanoista mitään ymmärtäneetkään. Meillä on yhteinen hyvä Jumala, joka voi hoitaa meitä kielellä kuin kielellä. Toisaalta saarnan aikana muistui myös uskonpuhdistuksen keskeiset vaikutukset mieleen. Saamme olla kiitollisia, että normaalisti jumalanpalveluksessa ymmärrämme sanomankin ja voimme rukoilla sitä mahdollisuutta niille, joilla vielä ei ole mahdollisuutta osallistua jumalanpalvelukseen omalla äidinkielellään.

Messun jälkeen shoppailimme Boyoke Marketissa. Kankaita ja vaatteita sekä koruja, taideteoksia, ja laukkuja oli pienissä kojuissa niin paljon, että yksittäisten tuotteiden näkeminen oli vaikeaa. Löytöjä tehtiin, mutta suurella porukalla liikkumisen takia aika loppui kesken ja moni huomasi hieman turhautuvansa. Mitä se kertookaan meistä ihmisistä, että niinkin siunatun aamun jälkeen, pienet pettymykset latistavat tunnelman, vaikka tosiasiassa meillä on kaikki enemmän kuin hyvin?

Matkalla kotiin poikkesimme oppaiksemme lähteneiden seurakuntalaisten – äidin ja tyttären – kotona. Perheeseen kuului myös isä, poika ja isän veli. Oli hämmentävää, rohkaisevaa ja opettavaista, kuinka vieraanvaraisia he olivat, ja kuinka kiitollisilta he vaikuttivat vierailustamme, vaikka tuntuu, että meillä oli enemmän syytä olla kiitollisia heille, kun he opastivat meitä markkinoilla ja tarjosivat ihanan kylmää vettä kotonaan.

Rukousta toivomme edelleen aktiolaisten terveyden puolesta, perheen puolesta, jonka luona vierailimme sekä koko Yangonin luterilainen seurakunnan puolesta.

Siunausta sinulle siellä Suomessa ja kiitos jokaiselle, joka meitä muistaa rukouksissa.