Vapauden juhlaa

Vuoden alussa otin käyttöön uuden kalenterin. Koska kalenteri on suomalainen, käsin lisäsin siihen myös virolaiset merkkipäivät. Osa juhlapäivistä on samoja kuin Suomessa, mutta samalla huomasin, kuinka erilaisia teemoja kahden naapurimaan liputuspäivissä on. Suomessa nostamme lipun mm. Runebergin, Kalevalan, Minna Canthin, Agricolan, Snellmanin ja Aleksis Kiven kunniaksi. Täällä Virossa sinimustavalkealla lipulla taas muistetaan mm. vapaussodassa kaatuneita, Tarton rauhaa, äidinkieltä, omaa lippua, vuoden 1941 kyydityksiä, vapaussodan voittoa saksalaisista, uudelleenitsenäistymistä sekä heimopäivää. Jo kalenterin läpiselaaminen siis jo omalta osaltaan kertoo, kuinka erilaisia historian vaiheita täällä etelänaapurissa on viimeisen sadan vuoden aikana eletty läpi.

Helmikuun 24. päivä on edessä Viron itsenäisyyspäivä. Myös täällä itsenäistymisestä tulee täyteen sata vuotta. Se ilo ja into, joilla jo Suomen 100-vuotisitsenisyyspäivää täällä vietettiin, ennustaa kaikkialla jo näkyvän juhlinnan kiihtyvän seuraavien viikkojen aikana valtavaksi. Kun itsenäisyys ja vapaus on kertaalleen menetetty ja sitten saatu takaisin, osataan niitä arvostaa aivan erityisellä tavalla.

Useimmille virolaisille vapaus tarkoittaakin yksinomaan tätä – vapautta vieraiden vallasta, itsenäistä kotimaata ja myös ihmisen itsenäistä määräysvaltaa ja vastuuta omasta elämästään. Pohtiessamme ensi syksyn Narvan kirkkopäivien teemaa esiin nousi ajatus kahden valtakunnan rajalla sijaitsevasta kaupungista. Kristittyinä me maantieteellisestä kodistamme riippumatta elämme kahden valtakunnan rajalla, ja tästä todellisuudesta haluaisimme olla muistuttamassa.

Oma isänmaa on tärkeä. Vapaassa maassa eläminen on suuri lahja. Mutta se kaikki on kuitenkin lopulta katoavaa. Meillä on lopullinen kotimaa taivaassa. Meidät on kutsuttu sellaiseen vapauteen, jota maailmanpolitiikka ei voi viedä. Kristus on vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallasta. Olemme vapaat niin ihmispelon kuin yksin pärjäämisen tarpeen vallasta. Meille on lahjoitettu valtakunta, joka kestää ikuisesti. Ilon tästä kotimaasta ja tästä vapaudesta toivoisin syttyvän myös monen virolaisen sydämeen.

Kiitämme:
– itsenäisyydestä ja vapaudesta
– kirkkojen mahdollisuudesta toimia Virossa avoimesti

Pyydämme:
– että evankeliumi saisi Virossa mennä eteenpäin ja moni oppisi tuntemaan todellisen vapauden
– että kristityissä heräisi yhä suurempi halu kertoa saamastaan lahjasta eteenpäin
– viisautta tehdä työtä, jolla tavoitetaan niitä, jotka eivät Jeesusta vielä tunne

Liisa Rossi
Viron lähetti