Mies, joka löysi rohkeuden

Lasse Räty opettelee elämään levollisemmin.  Samaan aikaan hän haluaa kulkea kohti niitä unelmia, joita Tampereen messuyhteisöllä toiminnalleen on.

–Jos köysi katkeaa ja solmit sen, on köysi solmun kohdalta heikompi, Sleyssä työskentelevä pastori Lasse Räty toteaa.
Räty viittaa uupumukseen ja keskivaikeaan masennukseen, joiden läpi hän rämpi vuonna 2004. Tampereen Luther-talolla kokoontuvaa messuyhteisöä vetävä pappi toteaa, että tunnistaa itsessään näitä solmukohtia. Köysien päät tahtovat toisinaan irrota toisistaan: vuosien varrella voimat ovat välillä olleet vähissä. Ei kuitenkaan aivan niin lopussa kuin silloin kolmetoista vuotta sitten, jolloin Räty oli puoli vuotta sairauslomalla.

– Muistan, kun istuin työpöytäni ääressä. Pöydällä oli kirje, joka olisi pitänyt viedä postiin. En enää jaksanut tehdä sitä. Varasin ajan omalääkärin
vastaanotolle Nokian terveyskeskukseen. Istuin odotushuoneessa ja luin lehteä, jossa oli juttu työuupumuksesta. Menin lääkärin huoneeseen, näytin artikkelia ja sanoin, että minulla on tämä. Ja purskahdin itkuun.
Tänä talvena on valoisampaa.
– En stressaa enää yhtä paljon tekemättömistä töistä kuin aiemmin. Elämäntilannekin on erilainen, työnkuva on muuttunut.
Rädyn ja hänen puolisonsa Renatan kolme aikuista tytärtä ovat muuttaneet nokialaisesta rintamamieskodista. Renata Räty työskentelee vanhusten parissa tehostetun palveluasumisen yksikössä. Lasse Räty on ollut Sleyn palveluksessa vuodesta 1995.
Hänen isänsä, Sleyn pitkäaikainen piirisihteeri Einari Räty, jäi eläkkeelle vuoden 1992 lopussa. Eräänlainen vahdinvaihto tapahtui, kun nuorempi Räty vihittiin papiksi Perhon seurakuntaan 1993 loppiaisen aattona. Viime syksynä Einari Räty kuoli sairastettuaan Alzheimerin tautia kaksitoista vuotta.
Lasse Räty toteaa kaivanneensa surua isänsä kuolemasta. Sitä ei ole tullut kuoliviestin tuoman ensisurun jälkeen. Hän arvelee, että tämä johtuu siitä, että luopumisen aika oli niin pitkä isän sairastaessa kauan.
– Suru on sisälläni, mutta en ole oikein päässyt käymään sitä läpi.

”Tajunnan räjäyttävä juttu”

Uupumuksen koettuaan Räty on opetellut tarkkailemaan omaa jaksamistaan. Erityisen innostunut Lasse Räty on tällä hetkellä valmentavan johtamisen koulutuksesta. Hän aloitti sen viime syksynä silloisen työtoverinsa Marika Salon innostamana.
Lasse Räty kuvaa työtään niin, että hän on Tampereen Luther-talolla ikään kuin suppilo, jonka kautta hyvin moni asia kulkee. Räty toivoo, että valmentavan johtamisen koulutuksen käytyään hän pystyisi yhä enemmän siirtymään pois tiiminsä keskiöstä.
– Ideana on, että siirryn valmentajana vähitellen rinkiin ja sitten ringin ulkopuolelle. Näin saan suurimman ilon siitä, että näen, mitä ihmiset osaavat tehdä, kun he tuovat omat lahjansa, kykynsä ja intonsa työhön mukaan.
Räty iloitsee siitä, että pääsee ”oppimisen polulle”.
– Oikeastaan se alkoi jo kaksi vuotta sitten. Tuolloin olin ensimmäistä kertaa Global Leadership Summit (GLS)-seminaarissa, joka antaa eväitä johtajuuteen kristillisissä yhteisöissä. Se oli ihan tajunnan räjäyttävä juttu. Sain ensimmäisen kerran työvälineitä, joita pakistani oli puuttunut ihan kokonaan. Tuosta seminaarista lähti liikkeelle oman näkymme kehittäminen Tampereen Luther-talolla, Räty kertoo ja jatkaa:
– Jotkut ovat sanoneet, että minusta on tuon seminaarin jälkeen näkynyt uudenlainen rohkaistuminen.

Pyörätuolissa
Luther-kirkkoon

Lasse Räty on motivoitunut työhönsä Tampereen Luther-talon pastorina. Luther-talon kävijämäärätkin ovat viime vuosina nousseet.
– Pitkäaikainen rukoukseni on ollut, että Luther-talosta voisi tavalla tai toisella tulla lähetystyön keskus. Toivoisin, että voisimme lähettää täältä ihmisiä lähetystyöhön. Toinen unelma on, että voisimme tavoittaa lähellä olevia, jotka eivät ole mitenkään kristillisen seurakunnan toiminnassa mukana. Esimerkiksi kymmenen vuoden ajan olemme osallistuneet Hämeenkadun Approon, tapahtumaan, johon tulee juhlimaan tuhansittain opiskelijoita eri puolilta Suomea. Olemme olleet siellä kohtaamassa nuoria. Vuoden verran olemme myös pitäneet Keskustorilla teepöytäaktioita. Laitamme tiistaisin termospullot täyteen teetä ja kahvia ja lähdemme tapaamaan ihmisiä. Jotkut, joihin olemme torilla tutustuneet, ovat tulleet toimintaamme mukaan.
Lasse Räty pitää tärkeänä myös uusien kotiryhmien perustamista. Luther-talolla ajatellaan, että jumalanpalveluksen ja opiskelijailtojen lisäksi tarvitaan pienryhmiä, joissa voi tutustua toisiin, jakaa iloja ja suruja ja olla Jumalan sanan hoidossa. Tampereella on järjestetty erityisiä Tervetuloa-ryhmiä, joissa tutustutaan Luther-talon toimintaan neljän kokoontumisen aikana.
Luther-talolla eli kotoisasti Lutsilla on paljon rappusia. Siellä käy iäkkäitä ihmisiä, joille liikkuminen on hankalaa. Eräs opiskelijoista haluaisi tuoda sinne pyörätuolissa olevan pikkusiskonsa.  Tästä lähti Esteetön Lutsi 2017 -projekti, jonka tarkoitus on helpottaa liikkumista kirkolla.
– Yksi unelma minulla vielä on: että ihmiset voisivat yhä enemmän tuoda omaa luovuuttaan ja lahjojaan Luther-talolla esiin.
Yksi esimerkki tästä on Anne-Mari Latvalan toteuttama paratiisia ja sen eläimiä kuvaava seinämaalaus pyhäkouluhuoneessa.
Räty iloitsee siitä, että toiminnassa on mukana paljon tekniikasta innostuneita ihmisiä. Heidän ansiotaan on, että joka pyhä messuja voi kuunnella netin kautta suorana lähetyksenä.
Rukoustyö on Luther-talolla aktivoitunut huomattavasti.
– Torstai-iltaisin kokoontuu rukouspiiri. Ennen messua on vartin rukoushetki ja messun jälkeen on pidetty Hetki rukoukselle -tilanteita.

Läheiset löivät
hanskat tiskiin

Afrikka on ollut vuosia Lasse Rädylle tärkeä maanosa, niin myös lähetystyö, sillä hänen siskonsa on ollut perheineen lähetystyössä Japanissa. Vuosina 2009, 2012 ja 2015 Räty opetti Etelä-Sudanissa Yambion pappisseminaarissa ja vuosina 2004 ja 2005 Sambiassa.
Vaatii rohkeutta nukkua etelä-sudanilaisessa kaupungissa korvatulpat korvissa, kun ulkona ammutaan rynnäkkökivääreillä. Tällaisessakin tilanteessa Räty on ollut. Silti hän toteaa, että rohkeuden puute on jotakin, mikä on pitkälti leimannut hänen elämäänsä.
Syitä rohkeuden puutteeseen Räty näkee omassa elämänhistoriassaan. Mietimme, miten sota-ajan läheisyys on vaikuttanut myös 1960- ja 70-luvuilla syntyneisiin. On pitänyt purra hammasta, selviytyä ja tehdä hyödyllisiä asioita, suorittaa. Se perintö on saatu vanhemmilta, joiden piti selvitä sodasta ja sen jälkeisistä vuosista.
Ennen kuin Lasse Räty päätyi vuonna 2004 loppuun palaneena työterveyslääkärin vastaanotolle, hän oli sinnitellyt jo pitkään jaksamisen rajoilla. Oma vaimo näki tilanteen ja oli huolissaan, mutta mies ei ottanut tämän huolesta onkeensa. Tuttu psykologi oli lähettänyt artikkelin, jossa oli tarkasti kuvattu työuupumuksen oireet. Ihmiset heittivät lopulta hanskat tiskiin, kun heidän varoituksistaan ei ollut mitään hyötyä, Lasse Räty toteaa.

Pois suorittamisesta

Keväällä kolmetoista vuotta sitten keskellä uupumustaan Lasse Räty jaksoi lähinnä hiihdellä ja lueskella psalmeja. Ja kumpaakin vain vähän. Räty aloitti tuolloin pari vuotta kestäneen psykoterapian.
– Ei se työhön paluu silti mitenkään yksinkertaista ollut. Matkan varrella on ollut notkahduksia, joitakin lyhyitä sairauslomia. Vuonna 2013 olin vuorotteluvapaalla viisi kuukautta. Se kevät meni ihan pelkässä elpymisessä.
Rädyllä on ollut myös ongelmia fyysisen terveytensä kanssa. ”Stressijuttuja”, hän toteaa.
– Suhtautumiseni työhön on kuitenkin muuttunut. En enää ahdistu yhtä paljon kuin ennen tekemättömistä töistä, koetan vain tehdä tärkeimpiä jossakin vaiheessa pois.
Palaamme vielä siihen elämisen malliin, jonka Räty arvelee olevan monissa ikäisissään sisäänrakennettuna: jatkuvan tekemisen ihanteen.
Lasse Räty haluaa opetella sitä, että hän voi levätä ja tehdä asioita, joista on hänelle iloa,  vaikka ne eivät olisikaan erityisen hyödyllisiä.
– Viisaasta ja jalat maassa olevasta vaimosta on myös ollut korvaamaton apu, Räty sanoo.

”Uskallatko olla
oma itsesi?”

– Nyt tunnen, että paikkani on tässä ja elän unelmaani, vaikka se on osittain vielä jäsentymätön. Tarvitsen itse lisää valmiuksia ja tarvitsemme seurakuntana organisoitumista.
Räty uskoo, että kesken oleva valmentavan johtamisen koulutus auttaa häntä paitsi työssä, myös tiellä kohti levollisempaa elämäntapaa.
– Taannoin yksi Luther-kirkon vapaaehtoisista kysyi minulta:  Uskallatko olla oma itsesi kaikkien seurassa? Se oli todella suora kysymys.
Räty arvelee, ettei hän uskalla.
– Jotain pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi, siinä varmaan on. Hengellisessä yhteisössä siihen, kelpaako ihminen, kytkeytyvät vahvasti hengelliset näkemykset.  Itseä tulee helposti verrattua toisiin työntekijöihin, vahvoihin persoonallisuuksiin. Syksyllä sanoin nuorille nuortenillassa: ”Sinä olet aivan paras sinä”. Se on helpompi sanoa toiselle kuin uskoa itse ja uskaltautua omaksi itseksi. Joku on joskus sanonut: ”Jeesus tuli ihmiseksi, uskaltaisimmeko mekin tulla.” Toivoisin oppivani relaamaan.
Lasse Räty toteaa, ettei hän ole hävennyt uupumustaan. Hän on puhunut siitä avoimesti siinä  toivossa, että joku muu saisi apua hänen kokemuksistaan.
– Jeesuksen ristinkuolema ei vie pois elämäni ahdinkoja, mutta se antaa salatun toivon, voiman ja levon. Toivon palaavani useamminkin siihen, miten Jumala toimii. Hän kätkee voimansa heikkouteen, ja se on hänen tapansa toimia ihmisten kanssa. Toivon, että osaisin pysähtyä tähän ja lähteä sitten levosta käsin kohtaamaan erilaisia kysymyksiä.
Räty haluaisi muistuttaa kohtaamiaan ihmisiä siitä, että jokainen on Jumalan silmissä kallis ja ainutlaatuinen. Ja että Jeesukseen uskoville on luvassa iankaikkinen elämä.
–  Jo tämän elämän aikana hän haluaa olla meille Isä. Hän haluaa meille parasta, mutta se ei välttämättä tarkoita helppoa elämää. Parasta mahdollista kuitenkin. Itsekin pohdin ja kyselen, mitä kaikkea tämä minun elämässäni tarkoittaa, Lasse Räty toteaa.

– Taannoin yksi Luther-kirkon vapaaehtoisista kysyi minulta: Uskallatko olla oma itsesi kaikkien seurassa? Lasse Räty kertoo.