Keraamisia kasvoja ja keisarinnan kimono

 

Evankeliumiyhdistys omistaa harvinaisen kokoelman japanilaista antiikkia. Kokoelma on karttunut reilun sadan vuoden lähetystyön aikana. Lähetit ovat hankkineet ja lähettäneet esineistöä Suomeen. Esineiden avulla kaukaista lähetyskenttää on tehty tutuksi kotimaassa. 

Japanologi Tero Salomaa on pitkään ollut kiinnostunut Sleyn japanilaisen esineistön kokoelmasta. Salomaa oli tietoinen kokoelmasta jo opiskeluaikoinaan 80–90-lukujen taitteessa. Kokoelman siirtymien ahtaasta Lastenkodinkujan kellarista uusiin tiloihin mahdollisti tutkimustyön.

– Minua on aina kiinnostanut Suomesta löytyvä japanilainen materiaali. Sitä on tullut Suomeen kauppiaiden, merimiesten, suurlähettiläiden ja tietysti lähetystyöntekijöiden mukana. Kansallismuseon ja Ateneumin kokoelmat löytyvät jo kirjoista ja kansista, mutta erityisen kiinnostunut olen tällaisista vielä luetteloimattomista kokoelmista, Salomaa kertoo.

Salomaa on viettänyt evankeliumiyhdistyksen varastossa aikaa käyden kokoelmaa laatikko laatikolta läpi. Hän on numeroinut laatikot, valokuvannut esineistön, ja laatinut tarkan listan kokoelman esineistöstä.

– 44 laatikkoa olen tutkinut. Muutaman kymmentä laatikkoa jää nyt vielä käymättä läpi. Niihin minulla ei enää riitä aika.

Lähettien lähettämää

Suurin osa kokoelman esineistöstä on peräisin Japanista.

– Lähetit ovat lähettäneet ja tuoneet esineistöä Suomeen. Perusidea on ollut esitellä Japania. Mikä on se kohdemaa, jonne rahaa on täällä Suomessa kerätty?

Erityisen kiinnostunut Salomaa on viime päivinä ollut evankeliumiyhdistyksen lähetti Tyyne Niemestä.

– Tyyne Niemi lähti ensimmäisen kerran Japaniin vuonna 1921. Hän matkusti samalla junalla Suomen ensimmäisen Japanin suurlähettilään Ramstedtin kanssa. Heistä on yhteiskuva Helsingin rautatieasemaltakin, Salomaa innostuu.

Kokoelmasta löytyy Tyyne Niemen hankkiman esineistön lisäksi hänen matka-arkkunsa, kirjeenvaihtoaan, sekä pieniä mielenkiintoisia yksittäisiä asioita, kuten sightseen-lippu New Yorkin kaupungista 20-luvulta.

– Tällaiset pienet yksityiskohdat ovat tutkijalle todella mielenkiintoisia. Työnsä puolesta Tyyne oli päiväkoti-ihmisiä ja hänen vaikutuksensa Japanissa ulottuu myös kirkollisen työn ulkopuolelle, vaikka meille japanologeille hän on varsin tuntematon hahmo edelleen, Salomaa kertoo.

Japanologi Tero Salomaa on pitkään ollut kiinnostunut Sleyn japanilaisen esineistön kokoelmasta.

Mittaamattoman arvokas kimono

Evankeliumiyhdistyksen kokoelman vanhimmat esineet ovat 1910-luvulta. Kokoelmasta löytyy muutamia aivan erityisen harvinaisia esineitä. Salomaa pitelee varovasti kädessään pientä japanilaista paperinukkea, joka on hänen mukaansa aivan erityisen taidokkaasti tehty. Nukelle on tehty keraamiset kasvot, langasta hiukset ja aivan upeat yksityiskohtaiset vaatteet.

– Tällaisia ei Suomesta montaa löydy. Tämä on aivan upea.

Toukokuiseen tyttöjen päivän juhlintaan liittyvästä nukkekokoelmasta Salomaa kertoo sen olleen aikanaan esillä myös Sinebrychoffin taidemuseossa. Kokoelmaan kuuluu keisarin, keisarin ja palvelijoiden nuket. Sen kaltainen kokoelma on tapana asettaa juhlassa esille. Sekin on Suomessa harvinainen.

Seuraavaksi Salomaa näyttää kuvia eräästä laatikosta löytyvästä japanilaisen kaupan pienoismallista. Yksityiskohtainen pienoismalli vaikuttaa toimittajan silmään vähintään kenkälaatikon kokoiselta, kunnes tutkija näyttää kuvaa, jossa mittasuhteeksi on asetettu hänen oma etusormensa. Sormi ulottuu kaupan puoleen väliin. Jokainen kaupan esine on äärimmäisen pikkutarkasti laadittu.

– Tämä on luullakseni 1920-luvulta, Salomaa otaksuu.

Paperinuket ja pienoismallikaupat ovat aivan pieniä ja hauraita. Taasen suurimpia kokoelmasta löytyviä esineitä ovat täydellinen samurai-haarniska ja aito Japanin keisarinnan kimono.

– Harsosilkkinen kimono on Japanin keisari Hirohiton (1901–1989) isoäidin Meji-keisarinna Shogen-Kotaigon kimono. Keisarinna oli lahjoittanut kimononsa hoviavustajalleen, jonka tyttärentytär Teiko Murai kääntyi myöhemmin kristityksi ja lahjoitti kimonon Saimi ja Touko Rapelille. Rapeli testamenttasi kimonon myöhemmin Evankeliumiyhdistykselle. Sen rahallista arvoa en edes halua ryhtyä arvailemaan, Salomaa hymyilee.Toimittaja yrittää saada tutkijaa esittämään edes yhden arvauksen kimonon hinnasta, mutta tutkija pitää pintansa.

– Japanilainen antiikki on maailman antiikkihuutokaupoissa erittäin haluttua ja useimmiten myös kaikkein arvokkainta. En halua arvioida tämän kimonon, tai edes koko kokoelman arvoa, sillä 1910–20-lukujen esineistöä liikkuu todella vähän kaupoissa.

Työ jatkuu

Japanologi Salomaan aloittamaa työtä on mahdollista jatkaa tulevaisuudessa.

– Seuraavaksi kannattaisi lähettää näitä ottamiani valokuvia Japaniin alan asiantuntijoille ja ottaa selvää, kuinka haluttuja nämä esineet ovat. Yhteistyö jonkin etnografisen museon kanssa kannattaisi myös.

Salomaa pyytää olemaan yhteyksissä osoitteeseensa saromahelsinki@gmail.com, mikäli jollakin lehden lukijalla on tietoa vielä luetteloimattomasta Japani-aiheisesta esineistöistä Suomessa.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 48/17.

Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: