Haaleita sävyjä ja väriläiskiä

Mongolian evankelis-luterilainen kirkko perustettiin päivälleen 500 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen. Kirkkoon kuuluu noin 20 seurakuntaa, joista pienimmissä on noin 15 jäsentä ja suurimmissa noin 100 jäsentä, yhteensä 500–700 jäsentä. Norjan luterilainen lähetysliitto NLM ja Lähetysyhdistys Kylväjä ovat tehneet työtä maassa reilut 20 vuotta. Kirkon perustamisessa nähtiin itsenäistymistä ja työn etenemistä lähettien vastuulta paikallisten käsiin: kirkon perustajina olivat paikalliset seurakunnat pastoriensa johdolla.

Mielenkiintoinen ja kaunis maa puhutteli juhlavierasta monin tavoin. Mongoliassa aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ympäri vuoden. Se haalistaa talot ja aidat nopeasti, joten talot, katot ja aidat maalataan hyvin kirkkailla väreillä: oranssia, turkoosia, punaista, sinistä, keltaista… Pian jäljellä on kuitenkin vain muutamia tuoreita väriläiskiä ja paljon haaleita sävyjä, niin että talot juuri ja juuri erottuvat ruskeasta, talvisen kuivasta aromaisemasta.

Saavuimme maaseudulle Arhangain läänin pääkaupunkiin Tsetserlegiin myöhään illalla. Siihen aikaan kaikki näytti tummalta, joten emme tienneet, millaisena maisema aukeaisi seuraavana aamuna.

Ajatus johtui ihmisen elämään, samanlaiseen kirkkauden ja pimeyden vaihteluun sekä ihmisen omaan yritykseen lisätä värejä elämäänsä. Me tarvitsemme sekä valoa että pimeyttä. Liian kirkkaassa värit haalistuvat, pimeässä ne katoavat. Tsetserlegin kaupungin iltavalaistuksessa oli hankala kävellä muhkuraisia katuja, joilla on muutenkin katsottava tarkasti eteensä, ettei putoaisi kuoppaan. Jos on oikein pimeä vaihe menossa, pienetkin valontuikahdukset kirkastavat maisemaa, mutta samalla ne voivat tuoda lisää varjoja. Pimeässä voi kuitenkin luottaa siihen, että aamu vielä koittaa ja värit palaavat.

Entä sitten, jos elämä tuntuu valoisalta, mutta värittömältä? Ei muuta kuin maalipensseli käteen ja uudet tai alkuperäiset värit esiin. Tarvitsemme muistutusta siitä, mitä kaikkea hyvää Isä Jumala onkaan meille antanut, millaiseksi meidät luonut.

Ajatukset kääntyivät rukoukseksi: Pyhä Jumala, Rakas Taivaallinen Isä. Kiitos siitä, että pimeät ja valoisat ajat vuorottelevat elämässä. Vaikka sitä usein toivoisi ainaista aurinkoa, kiitos siitä, että annat meille vuoroin kirkkaampia ja pimeämpiä aikoja. Siunaa niitä, jotka elävät tänään pimeyden keskellä. Herra, auta heitä jaksamaan eteenpäin kohti valoisampia aikoja. Kiitos myös siitä, että vaikka me toivoisimme kirkkautta ja valoa, Sinä tiedät, mikä on sopiva rytmi valon ja varjon vaihtelulle elämässämme, jotta värit säilyvät kirkkaina. Jeesuksen nimessä, aamen.

Taitaa muuten Mongolian evankelis-luterilainen kirkkokin olla tuoreimpana tulijana aikamoinen väriläiskä kirkkokunnassamme. Harvassa kirkossa on evankelioimisintoa, joka vie kaupunkiseurakuntien väen evankelioimismatkoille maaseudulle satojen kilometrien päähän. Kunpa Jeesus varjelisi tuoreen kirkon haaleudelta (Ilm. 3:15–16), jotta se säilyttäisi värinsä yhtä lailla kirkkaudessa kuin pimeydessä.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 48/17.