Seremoniat sikseen ja sanoista tekoihin

Venäjä on loppumattomien juhlien maa. Syy täytekakun leikkaamiseen jää harvoin löytymättä.

Vuoden alussa valtion virastot ovat kaksikin viikkoa kiinni. Läntistä uutta vuotta seuraa juliaanisen kalenterin mukainen joulu (7.1.) ja uusi vuosi (14.1.). Työpaikoilla, kouluissa ja yhdistyksissä uutta vuotta juhlitaan pitkälti vanhan vuoden puolella ja se muistuttaakin suomalaista pikkujoulumeininkiä. Varsinaisena uudenvuodeniltana vieraat tulevat hienona notkuvan pöydän ääreen ja puolenyön jälkeen televisiosta katsotaan Kohtalon ironiaa -elokuva.

Miestenpäivä, naistenpäivä, vappu ja voitonpäivä lisävapaapäivineen varmistavat sen, että kevätkaudella arki sujuu normaalilla sykkeellä vain huhtikuussa. Jos pääsiäinen osuukin huhtikuulle, se ei vaikuta työelämään mitenkään.

Syntymäpäivät juhlitaan, täyttipä sankari 1, 26 tai 55 vuotta. Teetä ja täytekakkua nyt vähintään.

Kouluelämä on varsinaista sirkushuvia leivän puuttuessa. ”Vielä kerran, vanhemmat ja lapset, tervetuloa perheeseen”, julisti koulumme rehtori Tiedon päivän (1.9.) puheessaan. Kaunis ajatus! Tässä perheessä ilmeisesti kuuluu asiaan, että puolet koulun pihasta on aidattu aaltopellillä, koska siihen jo neljättä vuotta ”ollaan rakentamassa” urheilukenttää. Ehkä osa niistäkin rahoista meni juhlien järjestämiseen?

Pakko silti ihaillakin kansalaisen kykyä nousta yhdessä arjen yläpuolelle. Kouluvuoden alkaessa ekaluokkalaisten vanhemmat puivat ainakin kahdessa palaverissa sitä, millaisia lahjoja lapsille yhteisesti hankitaan vuoden mittaan. Luokkahuonetta ei vielä ollut (se valmistui kuukausi koulun alkamisen jälkeen), tyttären oppikirjoista ei ollut täyttä varmuutta ja moni muukin käytännön asia oli epäselvä, mutta viis siitä, nyt keskitytään olennaiseen! Mitä syntymäpäiviksi? Mitä naistenpäiväksi?

Juhlat osuvat hermosuoneen tyhjyyttä nostattavilla tunteilla, suurina sanoina ja olemattomina tekoina. Monen juhlan tunnelman voisi kiteyttää hetkeen, jona vaappuva kertakäyttölautanen kädessä tylsästi tuijotan pomppivia lapsia, diskomusiikki pauhaa täysillä ja kuvankaunis ihminen vieressä ihmettelee ”puhuttepa te hyvin venäjää. Mutta teidän lapsenne, he puhuvat venäjää ilman aksenttia!” Tai ehkä diskomusiikin sijaan on hiljaisuus, kertakäyttölautasten sijaan posliiniastiasto ja aksenttinikin vain puoliksi huvittava. Lapset pomppivat edelleen, aikuiset istuvat pöydässä ja keskustelevat tarkasti valikoidusta teemasta, joka ei kiinnosta eikä kosketa ja jonka ymmärtäminen vie kaikki keskusteluun tarvittavat voimat.

Juhlan tunnelma ei ole useinkaan juhlatunnelma – ehkäpä siksi, ettei juhlamieli synny väkisin vääntämällä ja sisällön kustannuksella. Ristiäisissä on puitteista riippumatta suuren juhlan tuntua. Samoin pääsiäisen vietossa on täällä aitoa riemua. Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti! Seimen lapsen juhla sen sijaan liukuu uudenvuodenvapaiden jalkoihin. Joulukirkkoonkin pääsee ani harva. Bolsevikit tekivät perusteellista työtä kitkiessään joulunvieton kansasta. Nyt joulukuussa tehdään töitä kilpaa kellon kanssa ja täytetään pukinkonttia uudeksi vuodeksi. Minä kuuntelen joululauluja ja odotan malttamattomana, koska juhla alkaa. Missä pihvi? Meneekö lapsi taas pesuveden mukana?

Rukousaiheita:

• koko perheen terveys
• kokoontumispaikka seurakunnalle