Esineet puhuvat ikuista kieltä

Katolilainen kemisti Maila Berchtold alkoi pitää eläkepäivillään kristillisen esineistön kauppaa. Hän halusi vaihtaa ”kemian reaktiot sielujen reaktioihin”. 

Kristillisen esineistön kauppa Trimeeri sijaitsee Helsingin keskustassa. Maila Berchtold vastaa liikkeen päivittäisestä myyntityöstä.

Maila on syntynyt Kouvolassa. Lapsena hän muutti usein eri varuskuntien välillä, koska isä oli armeijassa töissä. Helsinkiin Maila saapui 19-vuotiaana, 60 vuotta sitten. Työuransa hän teki kemian parissa. Maila pisti Trimeerin pystyyn vuonna 1997, kun piti saada eläkeajalle tekemistä. Noihin aikoihin hän työskenteli myös Katolisen kirkon tiedotuskeskuksessa.

Trimeeri perustettiin palvelemaan ”Kirjan ihmisiä” eli kristittyjä.

Yritän väittää, että kristityt ovat pikemminkin sanan kuin esineiden ihmisiä, mutta sellaista väitettä Maila ei allekirjoita.

– Eikö esine palvele ihmistä, kun se on seinällä muistuttamassa arvoista. Jos seinälläsi on risti, se kertoo arvoista, joiden mukaan sinun tulisi elää, eikö totta.

– Jos esineitä ei ole, koko usko voi kotioloissa unohtua, koska mikään ei muistuta siitä. Puhe unohtuu.

Trimeerissä on kalentereita, seimiasetelmia, ikoneita, ehtoollisleipiä ja vaikka mitä, mutta selvästi eniten seinillä roikkuu ristejä ja krusifikseja. Ne ovat Mailalle esineistä rakkaimpia.

– Tähän mennessä meille on tullut tavaraa 37 eri maasta. Saksasta, Argentiinasta, Israelista, Ranskasta, Belgiasta, Indonesiasta, Maila luettelee.

Kaupassa käy monenlaisia asiakkaita, ja varsinkin joulun ja pääsiäisen alla ohikulkijatkin pysähtyvät tutkimaan erikoisliikkeen esineistöä.

– Mutta käy meillä kanta-asiakkaitakin, laskujeni mukaan kymmenestä erilaisesta kristillisestä yhteisöstä, Maila lisää.

Myös Sley asioi Trimeerissä, mutta Maila ei suostu kertomaan, mitä yhdistys kaupasta hankkii. Se pitäisi kuulemma Sleyn lehden toimittajan itse tietää.

– Kyllä Sley sen sinulle kertoo, jos heidän nimissään olet täällä. Tuo on outo kysymys. Oletan, että olet saanut Sleyltä pohjatietoja, jos tulet tekemään juttua.

– Katsopas tätä, näyttääkö tutulta. Mutta älä nyt pane tätä lehteen, Maila sanoo vähän ärsyyntyneenä.

Paras risti

Kaupanpitäjä esittelee saksalaisia joulukalentereita, jotka ovat eeppisiä.

– Kuvat ovat kuuluisien renessanssiajan taiteilijoiden maalauksia, esimerkiksi Rafaelloa, Botticellia ja Lottoa.

Erään kalenterin jokaisessa luukussa on ikään kuin lasimaalaus, joka näyttäytyy katsojalle valoa vasten. Mainoksena voisi muutenkin sanoa, että jos haluaa adventtiin hieman sähköä, Trimeeristä voi hankkia sellaisia joulukalentereita, joita ei ihan joka Alepan kassalta löydä.

– Tarkoituksemme on näyttää, että kristillinen usko on levinnyt ympäri maailmaa, ja jokainen kulttuuri luo sen pohjalta omannäköistä esineistöä. Tuossa on filippiiniläinen jouluseimi. Tuossa on pistetty, kärsivä sydän Brasiliasta. Tuo on Perusta, tuo Venäjältä.

– Tämä taas on paras risti, jonka olen koskaan nähnyt. Erittäin yllättävä.

Risti-korussa on sisään upotettuna Kristuksen kasvojen profiili ja kruunattu pää.

– Tässä on Lapset sillalla hopeapakotteena, ikoneita, suitsutushiiliä.

Seinällä on myös orjantappurakruunu. Mistä maasta se on? Maila heittäytyy hankalaksi.

– Yhdestä maasta. Välimeren etelä- tai itäpuolelta.

Entä mikä on arvokkain esineenne?

– Ehkä tämä jouluseimikokonaisuus. En muista paljonko se maksaa, mutta tuhansia.

Pääosassa ihmiset

Trimeerissä vallitsee jokseenkin ekumeeninen ilmapiiri, tai niin voisi päätellä siitä, että kaupassa on esineistöä monen eri kirkkokunnan piiristä. Maila ei itse oikein tiedä, mitä ”ekumeeninen” tarkoittaa. Avitan kysymällä, onko Mailan mielestä hyvä, että on monta eri kirkkoa.

– En osaa vastata tuohon, mutta Jumala on niin iso, että hänen luokseen vie useampi tie.

Maila aloittaa yllättävän tenttauksen niin, että haastattelu meinaa kääntyä vastakohdakseen. Hän kertoo, että Etiopiassa on suurin osa ihmisistä ortodokseja, ja että toimittajan pitäisi lukea enemmän, jos hän ei tiedä sitä. Sitten pitäisi tunnistaa joku henkilö seinältä. Se ei ole ”nuori Luther” vaan Botticelli. Erääseen ristiin taas on kätketty symbolein neljä evankelistaa, mutta näen siinä vain jotain luolanseinäkirjoitusta muistuttavia käppyröitä.

– Mikä tämä on? Maila jatkaa grillaamista.

Se ei kuulemma ole enkeli vaan ”ihminen jolla on siivet”.

Vaikka Mailan puodissa esineet esittävät pääosaa, ne eivät kuitenkaan ole kaupan pitäjälle tärkein syy Trimeerin pyörittämiseen. Tärkein syy ovat ihmiset.

– Täällä käy paljon hyvää väkeä. Vain pieni osa heistä on katolilaisia. Eilen tänne tuli ystävä juttelemaan kahdeksi tunniksi. Hänen isänsä oli kuollut. Näitä suruja on, ja sitten on iloja. Täällä käyvät ihmiset ovat kiinnostavia ja sydämellisiä, Maila sanoo.

– Ihmiset ovat niin erilaisia. Yhtä innostaa toinen ja toista toinen. Ihmiset ovat kaupan pitämisen suola. Olen saanut täällä paljon ystäviä. Elän täällä olemista.

Trimeeri-kaupan esineet ovat ympäri maailmaa.

Vempele

Kun kysyn Mailalta lisää tämän kristillisestä vakaumuksesta, uskonnäkemyksestä, hän on pitkään hiljaa ja nojaa pöytään.

– Meille on jokaiselle annettu oma elämämme, ja elämä menee varmasti niin kuin on tarkoitettu. Ja meidän tulee iloita ilosta, ja suru on aina mahdollinen. Ja tulee yrittää elää sen mukaan mitä kristityltä odotetaan.

– Kristityltä odotetaan ennen kaikkea rakkautta toisia kohtaan. Eikö se ole se ensimmäinen käsky, rakkauden käsky. Huolenpito.

– Kysy teidän väeltä mieluummin, he tietävät mikä vempele olen, Maila nauraa.

– Elämässä pitää uskaltaa tehdä. Meillä on niin paljon mahdollisuuksia, hän lisää.

Se onko kaupan pitäminen taloudellisesti kannattavaa, on Mailan mukaan ”heidän asiansa”, eikä hän kommentoi sitä, paitsi että kommentoi kumminkin.

– Ei tässä olla rahaa tekemässä. Se ei ole ensisijainen tavoitteemme. Saan eläkkeen kuitenkin.

– Mutta en tiedä, mitä olet kirjoittamassa. Kirjoittajan täytyy harjoittaa itsekritiikkiä, Maila neuvoo.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 46/17.