Säästää täytyy, mutta…

 

Kirkolliskokouksen syyskauden viimeisessä täysistunnossa torstaina (9.11.) käsiteltiin juuri ja juuri talousvaliokunnan valmiiksi ehtinyttä lausuntoa kirkon keskushallinnon talousaviosta. Talousarvioesityksen iloinen viesti seurakunnille on, että keskusrahastomaksut vähenisivät yhden prosenttiyksikön. Se on kaivattu kevennys tiukalla oleville seurakuntatalouksille. Toisaalta kirkon keskushallinnolle leikkaus on kova tikki. Siksi maksun kevennyksestä jouduttiin äänestämään.

Vilkas keskustelu virisi sen jälkeen, kun piispa Häkkinen esitti muutosesityksen lausunnon yhteen kohtaan. Mikkelin hiippakunnan alueella sijaitsevaa Enonkosken luostariyhteisöä on suunniteltu tuettavan 50.000 eurolla vuosittain. Sitä summaa talousvaliokunta esitti säästösyistä poistettavaksi. Piispa Häkkinen ihmetteli puheenvuorossaan, miksi kirkolliskokous on vuosien mittaan ollut valmis myöntämään suuria summia kirkon yhteistä rahaa erilaisia selvityksiä ja hallinnollisia hankkeita varten, mutta toiminnallisten, hengellisen elämän tukemiseen tähtäävien hankkeiden kohdalla rahapussi on sulkeutunut nopeasti, vaikka kysymys olisi mitättömistä summista.

Kannatan lämpimästi piispa Häkkisen muutosesitystä. Kirkon raha ei voi mennä parempaan tarkoitukseen kuin Jumalan sanan harjoituksen, rukouksen ja hengellisen elämän tukemiseen. Vierustoverini Marianna Parpalan kanssa aloimme jo ennen Enonkoski-casea kypsytellä talousarvioesitystä seuraavalle syksylle: Kirkolliskokouksen kanssa samoihin aikoihin marraskuussa sattuu nimittäin olemaan eräs kokoluokaltaan huomattava, valtakunnallinen ja seurakuntien nuorisotyötä tukeva kristillinen nuorisotapahtuma ihan tässä lähimain.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: