Valemunkkeja ja tosikristittyjä

Herään aamuyöstä megavahvistimien välittämiin buddhalaisen juhla-ajan ääniin. Räpyttelen silmiäni. Totean olevani Yangonissa. Talon ylimmässä kerroksessa sadekuurojen voimavaihtelut kuuluvat katon läpi selvästi. Rankkasateen yltyessä sen peltikattoa piiskaava ääni peittää alleen ulkoa kantautuvan suutran. Kotini lähistöllä on useita luostareita ja temppeleitä. Välillä ihmettelen, miten lähiseudun ihmiset jaksavat juhla-aikoina univajeessa, kun yöt rikkoontuvat miltei kokonaisen viikon ajan. Puheet ja musiikki kantautuvat vähintäänkin samalla volyymillä koteihin myös päiväsaikaan.

Myanmarissa lapset viettävät muutamasta päivästä jopa vuoden mittaisen jakson luostarissa. Käytäntö takaa täksi ajaksi ruuan, majoituksen ja koulutuksen. Joistakin nuorukaisista tulee oikeita munkkeja. Olen kuullut, että Myanmarissa on myös valemunkkeja. Edut ovat hyvät ja houkuttelevat vilppiin. Bussimatkat ilmaiseksi, ruoka kerjäämällä ilmaiseksi, katto päänpäälle ja joskus myös temppeliportot käytettävissä. Aito luostarielämä vaatii kurinalaisuutta ja tiukkojen sääntöjen noudattamista, buddhalaisuuden opiskelua ja työntekoa.

Tässä kontekstissa kristityt elävät ja on elettävä. Lapsia ei laiteta temppeliin, juhla-aikoina ei osallistuta temppelijuhliin. Ollaan vähemmistö. Tehdään toisin kuin ”kaikki” muut. Se ei ole helppoa. Vielä vaikeampaa on kohdata vastustusta ja jopa suoranaista vainoa sen tähden, että on kristitty. On kovia kokeneita, väsyneitä kristittyjä. Jumalan käsi ei ole liian lyhyt auttamaan. Olen tavannut tässä maassa paljon iloisia, rohkeasti uskonsa tunnustavia kristittyjä. Jumalan työ on ihmeellistä. Pyhä Henki kutsuu Kristuksen luokse, lahjoittaa uskon ja pitää hengellisesti elossa. Kun on saanut maistaa hyviä Jumalan lahjoja, on valmis kutsumaan tähän iloon myös muita ihmisiä.

Seurakuntayhteys tarkoittaa uskonyhteyttä, joka hoitaa ja rohkaisee – sanaa, rukousta, ehtoollisyhteyttä, laulua, ylistystä ja yhteisen uskon tunnustamista. Jumala pukee Kristukseen kastetut voimaansa ja varjelee henkivalloilta. Roomalaiskirjeessä kuvataan kristityn elämän olevan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Se kestää myös arjessa, kulttuuriin kietoutuneen pakanauskonnollisuuden ja ei-kristillisen ympäristön moninaisissa paineissa. Samansuuntaista painetta saadaan nykyään kokea myös Suomessa. Lähetystyöntekijänä voin sanoa, että myanmarilaisten kristittyjen ja suomalaisten kristittyjen vaikeusasteikko on toistaiseksi vielä eri.

Psalmi 107:1-3
”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen, koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.”

Sirkka-Liisa Huhtinen

Lähettikirjeemme rukousaiheineen sekä mahdollisuus tukea työtämme taloudellisesti:
https://www.taivaallinenlahja.fi/sirkka-liisa-ja-pekka-huhtinen