Tilitoimistosta Viron-lähetiksi

Liisa Rossi myöntää, että työkausi Virossa ”hieman hirvittää”, mutta hän luottaa siihen, että Jumala pitää lähettämästään huolen. 

Liisa Rossi on valmistunut teologian maisteriksi laudaturin papereilla, mutta koska hän huomasi, että ”teologeille ei löydy töitä”, hän luki itsensä myös merkonomiksi. Viime vuodet Rossi on työskennellyt tilitoimistossa. Seuraavat kolme vuotta kuluvat kuitenkin muissa merkeissä. Tämän lehden ilmestyessä Rossi on jo lähtenyt lähetystyöhön Viron Rakvereen, joka on noin 16 500 asukkaan kaupunki sadan kilometrin päässä Tallinnasta. Rossi työskentelee Rakveressa Viron evankelis-luterilaisen kirkon Kolmaine-seurakunnassa.

– Seurakunnassa on vähän yli 200 aktiivijäsentä. Esimieheni on kirkkoherra Tauno Toompuu. Muut työntekijät Kolmaine-seurakunnassa ovat vapaaehtoisia: kanttori, lapsityöntekijä ja avustava saarnaaja.

– Minun tehtäviini kuuluu pienryhmätoiminta ja Raamatun opettaminen. Mutta ensin opiskelen viron kielen, Rossi kertoo.

Kirkko ei löydä ihmisiä

Sleyllä on ennestään Virossa kolme lähettiä – Kirsi Vimpari sekä Helene ja Joona Toivanen. He työskentelevät Tartossa, joten Rossin työ on uusi avaus. Rossi kertoo perusoletuksen olevan, että lähetti työskentelee kohteessaan kaksi kautta, siis yhteensä kuusi vuotta. Eikö yhtään pelota lähteä niin pitkäksi aikaa yksin Viroon?

– Kyllä se kieltämättä vähän hirvittää, mutta lähetystyö on Jumalan työtä, ja hän on Virossakin minun kanssani ja johdattaa. Olen myös innoissani siitä, että pääsen opettamaan Raamattua. Virossa raamatuntuntemuksen taso saattaa kristittyjenkin keskuudessa olla hyvin ohut. Opetuksessa on lähdettävä perusasioista.

Neuvostoliiton aikainen kommunismi vaikutti Virossakin niin, että monia kirkkoja valjastettiin muuhun kuin jumalanpalveluskäyttöön. Siitä johtuu myös se, etteivät virolaiset tiedä kristinuskosta nykyään niin paljon.

– Viron kirkolla on siinä mielessä tavattoman vaikea tilanne, että he eivät tavoita ihmisiä. Noin 11 prosenttia Viron kansalaisista on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.

– Uusi ihmisiä pitäisi tavoittaa, mutta on vaikea sanoa, miten. Tähän olisi löydettävä ratkaisu, Rossi korostaa.

– Olen ymmärtänyt, että virolaisia kiinnostavat tällä hetkellä kristinuskoa enemmän esimerkiksi itämaiset uskonnot, kuten hindulaisuus ja buddhalaisuus.

Suuri pula työntekijöistä

Liisa Rossi tutustui Viroon vuonna 2009, kun hän osallistui sinne suuntautuneeseen Evankelisten opiskelijoiden aktioon. Tai oikeastaan aika paljon aiemmin.

– Väitin pitkään kysyjille, etten ole koskaan käynyt Rakveressa, mutta äitini kertoi, että ”oletpas, olimme siellä kerran, kun olit lapsi”.

– Joka tapauksessa lähden työhön avoimin mielin sikäli, etten todellakaan tiedä, mitä kaikkea Virossa ja siellä tekemässäni työssä tulee vastaan.

Yksi syy sille, miksi Rossi lähtee juuri Viroon, on Viron evankelis-luterilaisen kirkon huutava työntekijäpula. Rossin mukaan Viron kirkko pyytää usein Suomesta apuvoimia juuri vähäisten resurssiensa vuoksi. Viron kirkko on esimerkiksi taloudellisesti hyvin hankalassa asemassa. Sillä on muun muassa paljon kunnostusta vaativia kirkkorakennuksia.

– Haluan lähteä sinne, missä apua ja opetusta tarvitaan, Rossi päättää.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 40/17.