Siunatut ja kirotut jumalanpalvelusyhteisöt

Jumalanpalvelus on Jumalan kansan viikoittainen juhla. Ylösnoussut Kristus kutsuu omansa juhlapöytään ja palvelee heitä anteeksiantamuksen aterialla. Jumalan sana hoitaa monella tavalla heikkoja ja vaivaisia, jotka tarvitsevat elämäänsä uutta voimaa ja toivoa. On suuren ilon aihe, että yhä edelleen kaikesta maallistumisesta huolimatta jumalanpalveluksia vietetään ja väki kokoontuu juhlimaan. Erityisesti herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöt, joita viime vuosien aikana on syntynyt kymmenittäin kirkon sisälle eri puolilla Suomea, kokoavat runsain määrin kaiken ikäisiä lapsista ja nuorista senioreihin jakamaan evankeliumin aarteita.

Kaikki eivät kuitenkaan näytä iloitsevan. Jotkut kokevat jumalanpalvelusyhteisöt kilpailevana toimintana, joka uhkaa perinteistä paikallisseurakunnan työtä. Tai ehkä yhteisöjen taustalla toimivien herätysliikkeiden teologia koetaan vääräksi ja sen tähden vastustettavaksi. Siksi jumalanpalvelusyhteisöille ei kaikissa seurakunnissa haluta antaa toimintamahdollisuuksia. Kokoontumisia ei sentään kokonaan voida kieltää, mutta kirkkotiloja ei haluta luovuttaa yhteisöjen käyttöön eikä toisaalta myöskään antaa lupaa ehtoollisen viettoon herätysliikkeiden omissa tiloissa. Niin, tarvitaan tosiaan erityinen lupa paikalliselta seurakunnalta, jos luterilainen pappi haluaa toimittaa luterilaisen ehtoollisen ja jakaa Kristuksen ruumiin ja veren Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille tilassa, jota ei ole piispallisesti vihitty kirkoksi tai kappeliksi. Tätä en voi käsittää!

Vaikeuttaessaan jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaa kirkolliset päättäjät antavat ehkä suhteellisesti melko pienen mutta aktiivisen ja kirkon uskoon sitoutuneen osan kirkon jäsenistä ymmärtää, että he eivät ole näkemyksineen hyväksyttyjä. Eivätköhän he löydä paikan, jossa saavat elää uskoaan vapaasti todeksi ja jossa saavat kohdata Kristuksen, mutta eivät enää välttämättä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisältä. Onko näin hyvä?
Mitähän Kirkon Herra tästä kaikesta ajattelee?

Julkaistu Sanansaattajassa 40/17.