Erikoisia tapauksia

Ville Melasen lähettikirje 2/2025

13.04.2025

Kuulumisia Novosibirskista

Edellisen kirjeeni jälkeen minulla on takana jo kaksi matkaa Novosibirskiin ja seuraava matka odottaa heti pääsiäisen pyhien jälkeen. Edelleen uusia ihmisiä tulee mukaan jumalanpalveluksiin ja kristinuskon perusteet kiinnostavat. Ihmisillä on paljon kysymyksiä. Toivottavasti osaamme antaa heille oikeita vastauksia ja johdattaa totuuden tielle tai totuuden tiellä. Viime kerralla olin Novosibirskissa reilun viikon. Kirkkoherran sijaisena toimitin mm. kaksi messua. Tällä matkalla en käynyt Novosibirskin lisäksi muualla Siperiassa. Matkaan osui tosin monta etä-kokousta Skypen, Zoomin ja Teams´n kautta. Toukokuun alun jälkeen perinteiset tiistain aamun Skype-konferenssit loppuvat siitä syystä, että Skype ei enää toimi huhtikuun jälkeen. Nähtävästi siirrymme käyttämään Zoom-yhteyttä, jota Inkerin kirkossa arvostetaan. Evankeliumiyhdistyksessä pidetään Teams´sista. Minua harmittaa Skypen poistuminen, sillä vankan kokemukseni perusteella se on toiminut hyvin. Ongelmia on saattanut tulla, jos samaan kokoukseen on tullut lähemmäs kaksikymmentä henkilöä tai enemmän. Moni on arvostellut Skypeä, mutta niihin arvosteluihin en voi yhtyä. Todellisuudessa taitaa olla niin, että jokainen puolustaa sitä välinettä, josta on itse pitänyt ja jonka käyttö on ollut mutkatonta. Pääasia on kuitenkin se, että yhteydet tavalla tai toisella toimivat. Se pätee tietotekniikkaan kuin myös hengellisen elämän hoitamiseen.

Hengellisessä elämässä rukousyhteys Jumalaan ei katkea internetin ongelmiin eikä vaadi taloudellista panostusta. Rukous on kristitylle tärkeä jokapäiväiseen elämään kuuluva asia samoin kuin Jumalan sanan tutkiminen. Ehtoollispöytä on kuitenkin paikka, joka ei sijaitse nettiavaruudessa tai kotisohvan äärellä. Etä-ehtoollista ei ole olemassa, vaikka jotkut tällaistakin vaihtoehtoa korona-aikana miettivät. Riennä sinäkin ehtoollispöytään toisten kristittyjen kanssa. Mene sinne, mistä löydät oikean kirkon tuntomerkit Jumalan sanan opettamisineen, sakramentteineen, virkoineen, rukouksineen ja risteineen. Siellä eivät ainoastaan paimenpojat palvele sinua, vaan Kristus itse – taivaan ja maan kaikkivaltias Herra – laskeutuu taivaan loistosta palvelemaan sinua ruumiillaan ja verellään. Etsi ja löydä! Rukoile, että tämä olisi totta myös monen muun ihmisen elämässä niin lähellä kuin kaukaisilla lähetysmailla.

Onko Teillä Pyhää Henkeä?

Viime reissulla tutustuin paremmin Novosibirskin kirkon lähiympäristöön ja käväisin metrolla matkustaen lähellä kaupungin keskustaa sijaitsevassa roomalais-katolisessa kirkossa. Varsinainen tarkoitukseni oli ostaa öylättejä. Se onnistuikin erään avuliaan seurakuntalaisen avulla. Kirkollisia esineitä ja tarvikkeita myyvä kauppa sijaitsee eri rakennuksessa kuin itse kirkko. Kauppa oli suljettu lounastauoksi, mutta seurakuntalainen sai puhuttua minulle erityiskohtelun. Tuossa kaupassa öylättejä myydään vain papeille. Minulla oli papilliset tunnukset esillä, mutta oli myös todistus siitä, että olen Inkerin kirkon pappi. Aikoinaan sain Krasnojarskissa yli 1000kpl öylättejä ilmaiseksi roomalais-katolisilta. Ei nuo nyt maltaita maksaneet Novosibirskissakaan. Tehtyäni ostokset palasin kirkkoon tutustumaan siihen paremmin tuon avuliaan seurakuntalaisen kutsusta. Kirkossa on hienot urut, joita käy joskus soittamassa myös meidän seurakuntamme parikymppinen Ivan-kanttori. Kirkon kellarikerroksessa on museo. Esineistössä oli yllättävän paljon vanhoja saksankielisiä kirjoja, joista ihan kaikkia ei ollut nimetty saksalaisiksi. Kaikki Siperiaan karkotetut saksalaiset eivät olleet luterilaisia, vaan joukossa oli myös roomalais-katolilaisia.

Museossa on taulu, jossa on kuvattu roomalais-katolisen kirkon käsityksen mukainen paavien katkeamaton ketju Pietarista nykyiseen paaviin. Minulle tiloja esitellyt seurakuntalainen on lukenut ihminen ja hän esitti minulle myös erilaisia teologisia kysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä koski Pyhää Henkeä. Raamatussa Pyhän Hengen saaminen tarkoittaa eri asioita, mutta pääsääntöisesti se liittyy kasteessa saatavaan Pyhään Henkeen. Esitetyssä kysymyksessä oli kuitenkin kyse virkaan vihkimisen yhteydessä saatavasta Pyhästä Hengestä. Johanneksen evankeliumissa Pyhän Hengen antaminen liittyy kirkon apostoliseen virkaan. Jeesus antoi apostoleille tehtävän julistaa syntien anteeksiantamusta katuvaisille ja sitoa katumattomat synteihinsä: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh. 20:22-23)

Raamattu mainitsee armolahjan, joka kättenpäällepanemisen kautta saadaan. Voidaan siis puhua viran armolahjasta ja samalla valtuudesta palvella Kristuksen kirkkoa. Vastasin minulle esitettyyn kysymykseen, että on minulla Pyhä Henki. Kysymyksen esittänyt rouva varmaan ajatteli minun tarkoittavan vastauksellani sitä, että minulla on samanlainen viran armolahja kuin roomalais-katolilaisella papilla, jonka piispa on virkaan vihkinyt. Puhuimme myös apostolisen viran seuraannosta, josta siitäkin meillä luterilaisilla ja roomalais-katolilaisilla on erilainen käsitys. Oli joka tapauksessa mukava keskustella ihmisen kanssa, joka oli aidosti kiinnostunut kuulemaan ja keskustelemaan. Erityisesti keskustelukumppaniani ihastutti se, että minulla on lapsia, joita roomalais-katolisella papilla ei ole tai ei saisi olla.

Kirjaprojekti etenee

Olen käynyt hartauskirjani muokatun venäjänkielisen tekstin läpi. Tapasin kirjan redaktorin kanssa kaksi kertaa Novosibirskissa ollessani. Toivon, että saisin piispa Laptevilta suosituksen kirjan takakanteen, jotta se saa riittävästi huomiota sekä Inkerin kirkossa että sen ulkopuolella. Tarkoituksena on, että kirja palvelisi mahdollisimman laajasti ihmisten hengellisiä tarpeita. Piispa lupasi saavani suosituksen, mutta hän on ollut viime aikoina erittäin kiireinen. Seuraavaksi on edessä teknisiä töitä ja rahoitusasioita. Jos Jumala suo, kirja julkaistaan kesällä.
Oletteko ”baatushka”?

Olen pyrkinyt välttelemään välilaskuja Moskovassa näinä aikoina, mutta aina se ei onnistu. Tällä kertaa lentokoneessa oli pari erikoista tilannetta. Lähelläni istunut rouva kysyi minulta, meneekö lento Moskovaan ja mihin minä menen. Vastasin, että menee Moskovaan ja jatkan matkaani sieltä Pietariin. Olisi ollut melko erikoista erilaisten tarkastusten jälkeen, että hän olisi päätynyt väärään lentokoneeseen. Venäjällä on jo monta vuotta tarkastettu lippu vielä lentokoneen ovella. Mahdollisuus
päätyä väärään koneeseen on melko mahdoton. Myöhemmin hän kysyi uudestaan, lennetäänkö Moskovaan ja sanonko hänelle, kun olemme Moskovassa. Vakuutin lentävämme Moskovaan ja lupasin kertoa, kun olemme Moskovassa. Otettakoon huomioon, että tuo rouva ei ollut humalassa eikä huumausaineiden vaikutuksen alainen ainakaan minun mielestäni. Hän oli todennäköisesti tottumaton matkustaja ja hermoili lennon ja varmaan jatkolennon vuoksi.

Istuin tällä kertaa lentokoneen viimeisellä rivillä. Eräs naishenkilö istui meidän riviämme edeltävällä rivillä. Hän vilkuili minuun päin ennen laskeutumista silloin tällöin. Mietin, että mistähän tässä on kyse. Lentokoneen laskeuduttua hän tuli luokseni sanoen: ”Tehän olette ”baatushka”? Baatushka sanaa ei kirjoiteta näin edes litteroiden latinalaisille eli meidän käyttämillemme kirjaimille, mutta näin kirjoittaen se tulee mielestäni lähemmäksi sanan oikeaa lausuntatapaa. Sana ”baatushka” tarkoitetaan yleisesti ottaen ortodoksipappia, mutta varsinaisesti se on pappia tarkoittava sana monien muiden pappia tarkoittavien sanojen joukossa. Sitä ei pidä sotkea ”baabushka”-sanaan, joka tarkoittaa mummoa. Itse asiassa ortodoksikirkossa kenenkään ei pidä lähestyä pappia käyttäen ”baatushka”-sanaa, vaan siihen on omat kutakin pappia koskevat nimittelymuodot hänen arvonsa mukaisesti. Olin siis pukeutunut papillisesti pukuun, sokeripalapaitaan ja risti oli kaulassa. Kannattaa siis pitää viranmerkkejä esillä, vaikka en ihan aina niin lentomatkoilla teekään. Väitän, että aika harva lentää minua enemmän papilliseen virkapukuun pukeutuneena.

Vastasin naisen kysymykseen: ”Kyllä.” Hän pyysi siunausta. Kysyin huonosti suomentaen: ”Mitä teillä on?” eli mikä on pyynnön syy. Hänellä oli tärkeä työpäivä. Hän kysyi vielä, olenko katolinen, johon vastasin: ”luterilainen”. Mutta voitteko antaa siunauksen? Voin. Niin siinä muiden ottaessa tavaroitaan hattuhyllyltä ja kaiken hässäkän keskellä annoin hänelle siunauksen ja rukoilin tuon päivän asioiden sujumisen vuoksi. Hän tuntui olevan hyvin iloinen ja kiitti vielä ennen koneesta poistumista minua. Olisi ollut hyvä keskustella hänen kanssaan enemmän ja ohjata häntä seurakuntaan, mutta tilanne ei ollut kaikista otollisin. Tämä kuitenkin kertoo siitä, kuinka Jumalan siunaus tulee ihmisen arjen keskelle erilaisissa paikoissa ja erilaiseen aikaan. Minusta juuri tällaisissa tilanteissa ihmisiä pitää siunata, ei kirota, kuten Jumalan sana sanoo. Kaikkea ei pidä siunata, mutta kun ihminen näin haluaa tulla siunatuksi, on häntä hyvä siunata.

Omskiin uudelleenvihittiin pastori

Venäjällä tapahtuu toisinaan aika erikoisia juttuja. Inkerin kirkon kirkkohallitus päätti ottaa pastoriksi omskilaisen pastorin, joka aikaisemmin palveli saksalaistaustaisessa luterilaisessa kirkossa ja joka lähti hieman skandaalimaisissa tunnelmissa tuosta kirkosta. Tuosta lähdöstä on pari vuotta aikaa. Kyseinen kirkko teki päätöksen pastorin pappisvihkimyksen keskeyttämisestä. Tällainen termi ja päätös on erikoista luterilaista teologiaa ja kirkkohistoriaa. Pappisvihkimystä ei voi viedä, keskeyttää, ottaa pois, mutta pastorin toimimisen kirkossa sen sijaan voi kieltää ja se saattaa olla jossakin tapauksessa jopa hyvin tarpeellista. Kun käsittelimme asiaa piispanneuvostossa, totesin, että jonkunlainen virkaanasettaminen voidaan toimittaa, mutta ei pastoria voi pastoriksi vihkiä. Ei pidä seurata huonoa teologiaa. Esitys lähti kirkkohallitukseen niin, että toimitetaan virkaanasettaminen eli hienosti ilmaistuna installaatio. Kirkkohallitus päätti kuitenkin, että pastori vihitään pastoriksi. Vielä jokunen päivä ennen tuota vihkimystä sanoin kanslianeuvoston kokouksessa, että älkää seuratko huonoa teologiaa. Nyt meillä kuitenkin on luterilaisessa kirkossa kahdesti vihitty pappi. Hänellä ei taida kuitenkaan olla kaksinkertaisia viran lahjoja. Tapaus on herättänyt erilaisia reaktioita Inkerin kirkon ulkopuolella. Omasta puolestani toin esiin asiasta mahdollisesti koituvat seuraukset, mutta kirkko on päätöksensä tehnyt ja sen mukaan eletään.

”Pojat, kansan urhokkaan…, mi Narvan mailla vertaan vuoti…”

Helmikuisella matkalla odotin Narvassa paljaan taivaan alla yli viisi tuntia Venäjälle pääsyä ja maaliskuussa seitsemän tuntia. Maaliskuussa pääsin vielä turvallisuuspoliisin kuulusteluun Venäjän puolella. Se oli ensimmäinen kerta tänä vuonna. Melko samanlaisia kysymyksiä esitettiin kuin viime elokuussa, mutta nyt otettiin kaikista sormista sormenjäljet, samoin kämmenet kuvattiin kaikilta sivuilta ja myös kasvot kuvattiin. Yksi esitetyistä kysymyksistä oli: ”Miksi Teillä ei ole älykännykkää?” Tämän jälkeen kerroin kaiken, mitä minulla on älykännyköitä vastaan ja melko nopeasti siirryttiin seuraavaan kysymykseen. Kuulustelu meni leppoisasti ja minulle toivotettiin hyvää matkaa Novosibirskiin. Viron puolella tapahtuva tahallinen hidas toiminta tarkastuksissa tuottaa suurta tuskaa jaloille. Kun on yksin matkassa, jonosta ei huvita poistua mihinkään. Kun jotkut matkustavat porukassa, voi joku aina käydä vapaasti ostoksilla, syömässä, juomassa, vessassa jne. Kun menee pitkän jonon päähän, ymmärtää, että jonottamisessa menee tuntikausia. Olen sen verran kuluttanut aikaa Narvassa seisten, että seuraavan kerran lennän Turkin kautta Pietariin. Toukokuussa kokeilen varmaan taas Narvan kautta menoa. Jos niin, otan rinkkarepun mukaan, niin voi istuskella kaikessa rauhassa. Talvella kylmään aikaan istuskelu edes rinkkarepun istuinosan päällä ei houkuttele.

Sana

”Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31)
Tuo raamatunjae on kirjoitettu rippikoulussa saamaani Raamattuun. Jumalan sana sisältää paljon mielenkiintoisia asioita. On sanottu, että Raamattu ei ole mikään biologian oppikirja tai joku yleistietokirja. Ei olekaan. Kuitenkin kaikki, mitä Jumalan sana sisältää, kertoo mainitsemistaan asioista totuuden. Toinen asia on se, että kaikki asiat Raamatussa eivät avaudu meidän ymmärryksellemme. Emme voi sanoa, että Jumalan sana olisi väärässä jossakin. Voimme kuitenkin sanoa, että uskonelämässämme meidän on keskityttävä Jeesukseen Kristukseen. Hänen kalliin sovitusuhrinsa tähden kaikille katuvaisille julistetaan syntien täyttä anteeksiantamusta tänäänkin. Sinäkin saat uskoa kaikki syntisi anteeksi. Kristuksen kuolema Golgatan ristillä ja kasteen kallis sakramentti ovat kristityn pelastuksen vahva kalliopohja. Jumalan teot eivät horju eivätkä muutu. Niinpä epäilysten hetkien aikaan ja jälkeen saat palata ristin juurelle, saat palata kasteen armoon ja uskoa uudelleen syntien anteeksiantamukseen ja Jumalan rajattomaan armoon. Raamattu on annettu meille ennen kaikkea sen vuoksi, että tuntisimme Jeesuksen Kristuksen, joka on ainoa tie taivaaseen.

Kirkko, seurakunta, herätysliike ovat sitä varten, että ihmisistä tulee kristittyjä ja että he voivat siirtyä ajasta iankaikkisuuteen autuaina. Kun minäkin saan uskoa koko maailman syntien sovitukseen, saan uskoa myös kaikkien omien syntieni sovitukseen. Voin hyvillä mielin kertoa ihmisille heidän tähtensä kuolleesta, mutta ylösnousseesta Vapahtajasta. Kristus on noussut ylös, mutta Hän elää meidän keskuudessamme. Siellä, missä ihminen kastetaan, on Vapahtaja pukemassa kastetun päälle vanhurskauden vaatteen, siellä missä julistetaan syntien anteeksiantamusta, Kristus puhuu. Siellä, missä kristityn elämä päättyy, ovat Kristuksen kädet ottamassa vastaan. Sieltä ei kukaan lähde omin voimin taivaaseen, vaan Vapahtaja vie väsyneen Jumalan lapsen kotiin. Siellä, missä me tässä ajassa tunnemme heikkoutta ja elämässä on paljon synkkyyttä, emme välttämättä tunne, koe emmekä näe Kristuksen läsnäoloa. Mutta juuri siellä Kristus kantaa. Hän kantaa sinuakin, joka et jaksa omin voimin vaeltaa etkä pysty omiin ansioihisi tukeutumaan. Usko ei ole suoritus, vaan suhde tähän Vapahtajaan. Hänen tähtensä ja Hänen kauttaan käymme kerran taivaaseen. Emme ole silloin enää täällä vaivojamme valittamassa, vaan olemme ylösnousseet yltäkylläiseen elämään. Olemme ikuisesti Vapahtajan luona ja olemme päässeet sinne, mitä varten Jumala on meidät kerran luonut ja lunastanut. Vasta taivaassa ymmärrämme elämän varsinaisen tarkoituksen. Jääkäämme nyt siis kaikkinemme Vapahtajan hyvään huomaan. Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen aikaa!

Lähetysterveisin,
Ville

Esirukousaiheita:

-Kiitos terveyden lahjasta!
-Piispa Ivan Laptevin terveys
-Rauhaa maailman kansoille!
-Apua seurakuntien toimitilojen remontteihin