🔒 Vakavasti ottaen

 

Talvisin olen tavannut pistÀytyÀ Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa. Erityisesti olen viipynyt VÀlimeri-huoneessa hengittelemÀssÀ vienosti tuoksuvaa vehreyttÀ. Kun lasien takaa pilkistÀÀ vÀritön ja kylmÀ maailma, tuntuu lehtevien kasvien katveessa kuljeskelu ilona iholla asti.

Samankaltaiselta minusta tuntuu myös pÀÀsiÀinen. Kun vilkuilee uutisia ja omaa sisimpÀÀnsÀ, ympÀrillÀ nÀkyy karu ja toivoton kuoleman varjon maa. Otsikot huutavat pimeyttÀ ja hulluutta, sydÀn parka hytisee kylmÀssÀ kyynisyydessÀÀn. YllÀttÀen juuri tÀhÀn mahdottomuuteen alkaa valua elÀmÀn lÀmpö, Kristuksen tuoksu.

Puolen vuosisadan rajapyykin lÀhestyessÀ olen miettinyt paljon uskoa ja uskottavuutta. Olenko vakavasti otettava aikuinen, jos otan todesta nÀmÀ jeesusjutut? Tiede kehittyy, maailma muuttuu, minÀkin muutun. Olisiko aika avartaa ajattelua ja pÀÀstÀÀ irti muinaisista uskomuksista?

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiÀ kirjoittajia.

Artikkeli Vakavasti ottaen julkaistiin ensimmÀisen kerran Sley Verkkokauppa.


Jaa tÀmÀ artikkeli



LisÀÀ artikkeleita: