Kuinka kaunotar saatiin näyttämään hirviöltä? Teljän seurakunnan ja Sleyn yhteistyö 2013–2025 

Ennen tehtävääni Sleyn kotimaantyön johtajana työskentelin Satakunnassa ja vastasin Sleyn Porin messuyhteisöstä. 

Porin Teljän seurakunnan ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen yhteistyön lähtökohta oli käytännöllinen. Sleyn oma toimitila oli käynyt pieneksi, koska jumalanpalveluksen osallistujamäärät olivat kasvaneet. Vuoden 2011 alussa jumalanpalveluksiin osallistui yleensä noin 25 henkilöä, mutta 2012 lopulla jumalanpalveluksiin osallistujien määrä oli noin 50, joista noin kymmenen oli pyhäkouluikäistä. Oli aika etsiä suurempi kirkkotila. 

Tutustuimme keväällä 2013 messuyhteisön vastuunkantajien kanssa muutamaan tilaan eri puolilla Poria. Yksi sopivista tiloista sijaitsi Teljän seurakunnan alueella, joten lähestyin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtalaa ja tiedustelin, voisiko Sley viettää tuossa tilassa messuja. Kaisa ei pitänyt ajatusta hyvänä. Ehdin jo pettyä, mutta Kaisa jatkoi, että kirkossamme seurakuntien tulisi mielellään järjestää messunsa kirkoissa. Sitähän vartenhan seurakunnalla kirkkotilat ovat. Riemastuin yhteistyöhalukkuudesta ja sovimme tapaamisesta aloittaaksemme yhteistyöneuvottelut. 

Teologisena tekijänä oli Teljän seurakunnan halu etsiä yhteyttä kirkon eri herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen kanssa. Yhteistyösuunnitelmat seurakunnan ja Sleyn välillä saivat koko papiston varauksettoman tuen. Yhteistyöneuvottelut alkoivat teologisilla keskusteluilla, joita käytiin moneen otteeseen Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtalan ja minun välilläni. Kaikissa kohdissaan sopimukseen pääseminen edellytti avointa ja totuudenmukaista vuoropuhelua.  

Sley ja Porin Teljän seurakunta pyrkivät suunnitelmassaan etsimään kirkon sisäistä yhteyttä. Tunnustimme Raamattuun perustuvaa kristillistä, kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa ilmaistua uskoa tunnustaen tietoisina siitä, että sinänsä merkityksellisissä tulkinnoissa oli näkemyseroja, joissa voidaan kuitenkin toisen omaatuntoa loukkaamatta toimia kirkon rakentumista edistäen. 

Neuvottelujen perustana oli toimintasuunnitelma, jossa todettiin pyrkimys ”rakentaa ja vahvistaa sellaista keskinäistä yhteyttä ja ykseyttä, jonka Kristus tahtoo olevan kirkolleen olennaista ja tuntomerkin omaista.” 

”Yhteistyön toteuttamisessa sitouduimme noudattamaan niitä periaatteita, jotka on ilmaistu piispojen ja vanhalla virkakannalla olevien herätysliikkeiden edustajien yhteisessä tahdonilmaisussa 4.3.2009: 

1. Haluamme edistää sitä, että herätysliikkeet ja niiden muodostamat yhteisöt ovat entistä selvemmin osa kirkon ja seurakuntien toimintaa. Siten ne tuovat oman panoksensa seurakuntaelämän uudistamiseen. 
2. Tunnustamme sen, että kirkossamme on jäseniä, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi pidä oikeana kirkon hyväksymää päätöstä avata pappisvirka naisille, ja toivomme, että hekin voivat edelleen kokea kirkon omakseen. 
3. Haluamme yhdessä toimia sen puolesta, ettei ketään kirkossa syrjitä hänen sukupuolensa, vakaumuksensa tai virkanäkemyksensä tähden. 4. Pidämme tärkeänä, että herätysliikejärjestöjen toiminta muodostaa 13 paikallisseurakuntien sisällä sellaista yhteisöllisyyttä, joka vahvistaa kaikkien seurakuntalaisten sitoutumista Kristukseen ja kirkkoon.

Yhteistyösopimukseen päästiin ja se sai myös tuolloiselta piispalta Kaarlo Kallialalta hyväksynnän. (Voit lukea sen pääperiaatteet tämän kirjoituksen lopusta.) 

Varhainen lumi sai maan valkoiseksi ja Sleyn messuyhteisö aloitti messut Väinölän kirkossa ensimmäisenä adventtina vuonna 2013. 

Olin teettänyt esitteitä säännöllisistä messuista lähikirkossa ja kävimme vapaaehtoisten kanssa jakamassa niitä Väinölän kirkon läheisiin taloihin. Reisiä hapotti Itä-Porin kerrostalolähiöissä portaiden juokseminen. Ensimmäisessä messussa Väinölän kirkossa oli 115 osallistujaa ja tunnelma oli juhlallinen. Poikkeuksellisesti seurakunnan kanttori oli messussa soittamassa ja vietimme suurta juhlaa. Messuyhteisön uusi elämä kirkossa, joka oli remontin tarpeessa, löysi uomansa. Seuraavana vuonna messuyhteisö piti kirkossa lasten ehtoolliskoulun varhaisnuorille ja saman ikäisten kanssa vietettiin myös myöhäisilta hämärässä kirkossa seikkaillen ja ratkaisten kirkon arvoituksia. Myös erilaisia yhteisöpäiviä ja raamattuluentoja pidettiin toisinaan. Enimmäkseen messuyhteisön elämä keskittyi kuitenkin rikkaan ja runsaasta vapaaehtoisvastuusta rakentuneen ehtoollisjumalanpalveluksen ympärille. 

Messuyhteisön ja Teljän seurakunnan yhteistyö sai toisinaan myös muita muotoja kuin yhteistyön Väinölän kirkossa. Turvapaikanhakijoiden tullessa sotaa pakoon Suomeen, järjestimme heille apua. Sleyn messuyhteisön ja Teljän seurakunnan yhteinen palvelu tuli todelliseksi, kun pyrimme etsimään kotia, turvaa tai vaatteita sotaa paenneille yhteisiä kanavia pitkin. 

Siirryttyäni 2015 messuyhteisön pastorin tehtävästä Sleyn kotimaantyön johtajaksi pastori Johan Helkkula otti vastatakseen Porin messuyhteisön toiminnan. Hän on siitä asti vastannut messuyhteisöstä erinomaisesti. 

Vuonna 2016 piispa Simo Peuran johtama piispainkokouksen työryhmä otti minuun yhteyttä kuullakseen yhteistyöstä Porin Teljän seurakunnan kanssa. Työryhmä valmisteli selvitystä jumalanpalvelusyhteisöistä. Yhteistyöstämme Porissa oli helppo kertoa, sillä kaikki sujui hyvin.

Sleyn ja Teljän seurakunnan yhteistyössä toteutuivat hyvin kaikki piispoille annetun selvityksen suostituksista. Muun muassa nämä: 

”Laatikaa selkeä yhteistyösopimus. Seurakunta ja jumalanpalvelusyhteisö laativat yksityiskohtaisen kirjallisen sopimuksen jumalanpalvelusyhteistyön toteuttamiseksi.  

Antakaa ennakkoluulottomasti tilaa. Tuomiokapitulien tehtävä on tukea seurakuntia jumalanpalvelusrakenteiden ja -käytäntöjen luomisessa. Yhteistyön rakentamisessa tulee huomata kunkin jumalanpalvelusyhteisön luonne. Konteksti ja paikalliset resurssit tulee ottaa huomioon. Jumalanpalvelusyhteisöjen erilaisille teologisille painotuksille tulee antaa tilaa jumalanpalveluselämässä ja kirkollisessa toiminnassa. Tarkoitus on mahdollistaa jumalanpalvelusyhteisöjen toiminta kirkon sisällä, jolloin ne sitouttavat ihmisiä kirkkoon ja rakentavat sitä. Seurakuntia kannustetaan toivottamaan uudet jumalanpalvelusyhteisöt tervetulleiksi.” 

Herätysliikkeiden ja seurakuntien yhteistyö toteutui mallikelpoisesti Väinölän kirkossa. Tästä mallista tahdoimme Kaisa Huhtalan sekä seurakunnan kappalaisen Jarkko Willmanin, joka toimi tärkeänä tukena koko yhteistyön ajan, kanssa kertoa myös muihin seurakuntiin, jotka pohtivat jumalanpalvelusyhteistyötä herätysliikkeiden kanssa. Pidimme joitakin Teams-esittelyjä, joihin kutsuimme mukaan kiinnostuneita seurakuntien kirkkoherroja. 

Väinölän kirkon messuyhteisö kasvoi ja vapaaehtoinen vastuunkantajajoukko sen mukana. Pyhäkoulun lisäksi pidettiin toisinaan isommille lapsille myös raamattukerhoa. Vuonna 2017 Piispainkokous antoi selvityksen perusteella suosituksen seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä. Piispainkokous oli omassa suosituksessaan lyhytsanaisempi ja tiivisti sen viiteen kohtaan. Näidenkin viiden kohdan valossa yhteistyömme jatkui hyvin. 

Tosin toisaalla suositusta tulkittiin myös nurjasti herätysliikkeiden ja seurakunnan jumalanpalveluselämää kohtaan. 

Sleyn johtoryhmä lähestyi kirkkomme piispoja muutamaa viikkoa myöhemmin: ”Lähestymme teitä piispainkokouksen jumalanpalvelusyhteisöjä koskevan suosituksen soveltamisesta. Ensimmäinen ja ikäväksemme varsin surullinen suosituksen soveltaminen nähtiin viime viikon lopulla.” 

Oulussa Sleyn järjestämiin messuihin Heinätorin seurakuntatalossa osallistuneen noin 80–100 henkilön mahdollisuus jatkaa jumalanpalveluksia kiellettiin. Evankelisen väen lisäksi messut ovat koonneet varsin laajasti myös muuta herätysliikeväkeä, erityisesti niitä, joiden juuret olivat viidennessä herätysliikkeessä. Piispainkokouksen suosituksen tarkoitus ei ollut toimia kahleena tai lujan kontrollin välineenä vaan paremman yhteistyön mahdollistajana, mutta ensimmäinen kosketus oli varsin ruma. Hyvä yhteys paikallisen seurakunnan kanssa särkyi, mutta muutoin herätysliikeväen yhteys tiivistyi sekä laajentui ja messut ovat jatkuneet myöhemmin toisaalla Oulussa, Kellonkartanossa. 

Porissa Sleyn ja Teljän seurakunnan yhteistyötä seurakunnan kanssa toteutettiin maahanmuuttajatyön ohella myös raamattukoulutuksen osalla. Väinölän ja Teljän kirkon ovet olivat kaikille auki ja niiden toiminta palveli samaa seurakuntaa ja samaa kirkkoa. 

Moninaisuus on kuulunut kirkon liturgiseen elämään varhaisesta kirkosta asti ja myös Augsburgin tunnustuksen lausuma, jossa myönnetään ja sallitaan traditioiden erilaisuus, on sopusoinnussa sekä patristisen ajan kirkon käytännön kanssa että modernin ekumeenisen ajattelun kanssa. Siksi on kirkon ykseyttä ja ekumeenista ulottuvuutta ajatellen vahingollista kirkon tulevaisuutta ajatellen, että joidenkin herätysliikkeiden messuyhteisöjen toimintaa on hankaloitettu tai estetty. Niissäkin seurakunnissa, joissa messuyhteisön itu on saanut syntyä, kirkkomme on tukahduttanut armotta lempeytensä messuyhteisöjä kohtaan. 

Pieneltä omalta rukoushuoneelta matkansa aloittanut parikymmenpäinen yhteisö kasvoi ensin omalla rukoushuoneella kolminkertaiseksi, noin kuuteenkymmeneen sunnuntaiseen messukävijään. Vuonna 2024 messuun osallistuvia oli keskimäärin noin sata henkilöä, toisinaan muutaman kymmenen enemmän. Erityisen Porin messuyhteisöstä teki, että messuihin osallistuva väki on enimmäkseen evankelisen liikkeen ulkopuolelta. Moni saapui Väinölän kirkkoon kävellen lähialueelta, osalle viidesläisyys, rukoilevaisuus tai vapaat suunnat ovat läheisiä ja heidän kirkkomatkansa voi olla pitkäkin. Toisilla on Väinölän kirkon messujen lisäksi melko kiinteä yhteys oman paikallisseurakunnan messuun. 

Vuoden 2025 messujen osalta on eletty poikkeusaikaa. Seurakuntaneuvosto irtisanoi yhteistyösopimuksen päättymään vuoden 2024 loppuun, ja alkuvuoden messut kirkkoherra on myöntänyt Sleyn pastorin toimitettavaksi yksittäistapauksina. Tilanne ei ole pitkään kestävä. Jatkon edellytys olisi ollut, että jumalanpalveluksia Väinölässä toimittaa myös seurakunnan naispuoliset pastorit. 

Ensi sunnuntaina 2.3.2025 toimitetaan messuyhteisön viimeinen messu Väinölän kirkossa, jonka jälkeen edessä on muutto. 

Porin runsaslukuinen ja kirkkomme jäsenistä kokoontuva väki tarvitsee myös jatkossa paikan, jossa se voi keskeytyksettä ja säännöllisesti kokoontua ehtoollisjumalanpalvelukseen. Monia paikkoja on tutkittu ja Porin johtokunta on tällä hetkellä arvioinut parhaaksi Länsi-Porissa sijaitsevan Esikoiset ry:n tilan. Olen kiitollinen niistä monista muistakin ovista, jotka olisivat avautuneet tarjoten kirkkotilaa messuyhteisömme käyttöön. 

Olen kiitollinen myös pitkästä yhteistyöstä Teljän seurakunnan työntekijöille, papistolle ja erityisesti koko tämän ajan Teljän seurakunnan kirkkoherrana toimineelle Kaisa Huhtalalle. Hän on viimeiseen asti pyrkinyt ratkaisemaan tilanteen niin, että yhteistyö olisi voinut jatkua niillä ehdoilla, joilla se on toiminut tähänkin asti. Arvostan hänen väsymätöntä tapaansa asettua vaikeassa tilanteessa olevien avuksi ja tueksi. Enkä tarkoita, että Sleyn messuyhteisö olisi ollut se kaikkein vaikeimmassa asemassa oleva, jonka avuksi hän on kiirehtinyt. Moni uskonsa tähden pakkopalauttamista pelkäävä sen sijaan on sellainen, joita Huhtala on väsymättä auttanut. Monella näistä autettavista kotimaassa vaanii vaino, kidutus tai jopa kuolema. 

Joka tapauksessa saimme koko yhteistyömme ajan nauttia seurakunnan johtamistyöstä ja yhteistyöstä, jossa oli tilaa myös herätysliikkeiden rikkaudelle. 

Olen kuullut, että Väinölän kirkossa ei ehkä säännöllinen jumalanpalveluselämä seurakunnan toimesta jatku. Seurakunnan resurssit eivät riitä siihen. Tämä on tietysti surullinen asia. Ehkä jossakin on niitäkin, jotka lukevat nämä rivit ja ovat hyvillään, että yli satapäinen kirkkomme jäsenistä koostuva messukansa on saatu Väinölän kirkosta pois ja kirkon ovet takana laitettu säppiin. Kirkon hajottaminen on raskas synti. 

Kirkkoherra Kaisa Huhtalan kanssa kirjoitimme aikanaan lokakuussa 2013 yhteistyösopimukseen näin: 

”Yhteistyöhön kuuluu, että messut ovat Sleyn messujen ohella myös seurakunnan toimintaa. Sovimme seurakunnan kanssa, että Porin Teljän seurakunnan Väinölän kirkon jumalanpalvelukset tulisivat olemaan viikoittaisia ja ne toimitettaisiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjan mukaisesti. Väinölän jumalanpalvelukset ovat Teljän seurakunnan jumalanpalveluksia. Teljän seurakunnan kirkkoherra on vastuussa seurakunnan jumalanpalvelusten oikeasta hoitamisesta. Tämä koskee myös Väinölän kirkon jumalanpalveluksia. Porin Teljän seurakunnan työntekijät osallistuvat jumalanpalvelusten toteuttamiseen sovitusti ja mahdollisuuksiensa mukaan.  Ehtoollisyhteys on avoin kirkkomme konfirmoiduille jäsenille sekä, miten asiasta erikseen kirkkojärjestyksessä säädetään. 

Seurakunnan toiminta ja ilmoitukset tuodaan Sleyn toiminnan lisäksi esille Väinölässä. Näin voidaan palvella koko Porin Teljän seurakunnan Väinölän messuihin kokoontuvaa seurakuntaa. Porin Teljän seurakunnan tukemat lähetysjärjestöt pitävät suunnitellusti työtään esillä messun jälkeen järjestetyissä tilaisuuksissa sekä lähetystilaisuuksissa. Väinölän kirkon jumalanpalvelukset ovat samalla Sleyn jumalanpalveluksia. Porin Teljän seurakunta kutsuu Sleyn Satakunnan työntekijän vastaamaan jumalanpalvelusten järjestämisestä Väinölän kirkossa. 

Sleyn työntekijä huolehtii siitä, että eri vapaaehtoistehtävissä on tehtävään sopiva ja koulutettu henkilö. Ehtoollisavustajille myöntää kirkkoherra kirkkojärjestyksen mukaan oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa. Tässä toimitaan Porin Teljän seurakunnan maallikkoavustajatoiminnan periaatteiden mukaisesti. Jumalanpalvelusten kolehti kootaan joko Evankeliumiyhdistyksen työhön, ulkolähetystyöhön sekä kotimaantyöhön, tai Porin Teljän seurakunnan työn ja tehtävän tukemiseen ja mahdollistamiseen. Väinölän messujen järjestämisestä vastaava Juhana Tarvainen toimittaa kolehtisuunnitelman Porin Teljän seurakuntaneuvostolle hyväksyttäväksi.”