Viestejä Virosta – lapsilta lapsille

Oleniusten lasten lähettikirje 1/2025

13.2.2025

Muutoksia muuton myötä

Nyt ollaan muutettu Virosta pois Suomeen! Tässä kirjeessä kerrotaan muuttamisesta tarkemmin ja pohditaan vähänSuomen ja Viron eroavaisuuksia. Joulukuun Suomi-juhlat oli tosi hauskat, kun järjestettiin ne sellaisessa juhlatilassa, jossa oli erilaisia peli-, leikki- ja kiipeilypaikkoja! Monet tärkeät kaverit pääsi juhlimaan perheen kera ja syötiin karjalanpiirakoita, suomalaistasuklaata ja pinaattilettuja. Äiti ja isi järjesti myös Suomi-tietokilpailun, johon kaikki sai osallistua.

Joulukuussa oli paljonerikoisohjelmaa, kun oli viimeiset pyhäkoulut ja nuortenillat. Viimeisenä sunnuntaina Virossa käytiin Põlvassa ja kirkkokahveilla meille tuli pitkä jono ihmisiä antamaan lahjoja ja kertomaan, että heillä tulee meitä ikävä. Onneksi voidaan mennä käymään siellä joskus!

Viimeinen viikko käytiin ihan tavallisestikoulussa ja päiväkodissa ja sitten, kun tultiin kotiin, ihmeteltiin mitä kaikkea äiti ja isi oli tällä kertaa pakannu ja muuttolaatikoiden pinot kasvoi joka nurkassa. Torstaina tungettiin meidän viimeiset lelut ja tavarat laatikoihin, eikä silloin enää ehtinyt miettiä olisiko jotkut asiat turhia. Perjantaina aamulla oli Sofian koululla joulujuhla, jossa Sofia lauloi monessa esityksessä. Perjantaina illalla oli Soinnun päiväkodin joulujuhla, jossa Sointuoli joulukuvaelmassa paimenena.

Sillä aikaa kun me oltiin äitin kanssa päiväkodinjuhlissa, isi oli muuttomiesten kanssa kotona. Niitä oli yhteensä 6 miestä ja tunnissa ne oli tyhjentäny koko meidän kodin, niin että me vaan ihmeteltiin kun tultiin juhlista ihan tyhjään kotiin. Kaikki tavarat oli viety rekka-autoon ja meidän matkalaukut ja patjat oli enää jäljellä. Kaikki huoneet näytti ihan oudoilta ja erilaisilta, kun meidän tavarat oli poissa.

Nukuttiin viimeinen yö kaikki samassa huoneessa ja syötiin paperilautasilta. Lauantaina isi ja äiti siivosi meidän kotia, mutta me päästiin vielä viimeiselle Tartu-seikkailulle. Kirsi ja Liisa on myös
lähetystyöntekijöitä Tartussa ja he vei meidät väärinpäin taloon ja sitten askarreltiin Liisan luona joulukoristeita.

Sitten lounas-aikaan käytiin sanomassa vielä heipatNõva-kadun kodille, haettiin autoon evääksi KFC-ravintolasta herkkukanoja ja aloitettiin matkasatamaan. Mentiin laivalla Tallinnasta Helsinkiin ja yöksi Memmen ja Papan luo. Sunnuntaiaamuna mentiin Lahteen uuteen kotiin ja valittiin, että mikä huone olis kenenkin huone. Sitten odoteltiin, että muuttoapulaiset ja rekka tulisi. Uuteen kotiin muutto sujui taas yhdessä tunnissa, mutta auttajia olikin vielä enemmän. Niin vain kokorekka tyhjeni ja meidän tavarat oli uuden pinkin kodin sisällä. Laatikoita ja huonekaluja oli ihan hujan hajan, mutta ruvettiin jo etsimään lelulaatikoita ja leikittiin Armas-serkun kanssa.

Tuntui ihan hassulta, että edellisenä päivänä meidän koti oli Tartussa ja nyt Lahdessa. Käytiin mummolassa viettämässä joulua ja sitten sieltä ei ollutkaan tosi pitkä matka kotiin. Tavallisesti kun lähdettiin Varkauden mummolasta, oltiin Tartun kodissa vasta iltamyöhään. Mutta nyt matka uuteen kotiin suhahti muutamassa tunnissa.

Ollaan aloitettu uudessa koulussa ja päiväkodissa. Opettajat on kivoja jaollaan tutustuttu uusiin kavereihin. Välillä on vaikeaa tottua uusiin asioihin, kun kaikki muuttuu kerralla. Koulussa ja päiväkodissa puhutaankin suomea eikä viroa. Sofia ei tarvitse koulupukua ja sisäkenkiä. Sointu ei tarvitse päiväkodin päiväunilla(nukkarissa) yöpukua ja kotoa tuotuja lakanoita. Ruokalassa maito on isosa maitokoneessa eikä maitopussissa. Lounas maistuu ihan erilaiselta kuin Virossa ja se syödään 2 tuntia aiemmin. Usein ruoka maistuu paremmalta, mutta joka päivä on näkkäriä, jota e ioltu edes maistettu Virossa asuessa.

Liikuntatunti onkin ”liikka” eikä ”kehaline”.Äidinkielentunneilla onkin ihan uusia sanoja,joita ei ”emakeele” tunneille ole käytetty,kuten ”virke”. Tuntien jälkeen mennäänkinvälkälle eikä ”vahetunnille”. Koulukaverinsynttäreille mennäänkin ihan yksin, eikä neole isossa juhlatilassa leikkipaikkoineen,jonne mahtuisi kaikkien kavereiden perheetmukaan, niin kuin Virossa. Päiväkodinaamupiirissä puhutaankin jostain”tiputiistaista” eikä olekaan ”teisipäev”.Päiväkodissa leikittiin myös jotainpolttopalloa, mutta onneksi pallo ei ollutkaanpolttavan kuuma.

Kotiin tullessa bussin numero ei olekaan 6 vaan 4V ja 4H. Kun ulkona kuulee linnun laulua ja lumi sulaa, tuntuu, että olisi ”märts”, mutta se onkin ”maaliskuu”. Autossa, kun katsoo maisemia näkyy paljon valtavia kallioita, joissa on paksusti jäätä. Virossa maisemat oli tasaisempaa pelto- ja metsämaisemaa. Kaikkien kauppojen nimi on ”market”, kun on s- market, citymarket, k-market, mutta missään ei lue tutun kaupan nimeä ”Rimi”. Maitopurkin kyljessä lukee jotain ihan outoja asioita; ”kevytmaitojuoma lättmjölk”. Miksei siinä lue vaan ”PIIM”?

Mutta pikkuhiljaa opitaan ja tullaan tutuksi uusien asioiden kanssa. Iloitaan siitä, ettämeillä on rakas Taivaan Isä, joka auttaa kaikissa asioissa, myös silloin kun on vaikeaa.

Äiti ja isi tekee koko kevään reissutyötä. Ne käy eri puolilla Suomea kertomassa Virosta jalähetystyöstä. Viikonloppuisin me mennään mukaan, mutta pitkien reissujen aikanaollaan kotona äitin tai isin kanssa. Vaikka isi ja äiti ei enää tee lähetystyötä Virossa, onsiellä vieläkin seurakuntia, joissa ei ole lapsille ja nuorille omia juttuja. Niin sen puolestavoi edelleen rukoilla, että löytyis pyhäkoulunopettajia ja nuorteniltojen pitäjiä.

Kiitos, että olet ollut mukana seuraamassa meidän perheen lähetyselämää!

Terveisin,Sofia 8v ja Sointu 5v

P.S. Tämä on meidän perheen viimeinen Viestejä Virosta -kirje, toivottavasti tavataankuitenkin esimerkiksi Karkussa Evankeliumijuhlilla!

P.P.S. Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy osoitteesta: https://mediakirjasto.sley.fi/2025/02/viesteja-virosta-lapsilta-lapsille-helmikuu-2025

Kirje kertoo jatkossa lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Jos haluat kirjeen jatkossa sähköpostitse tai postitse, laita viestiä: anu.laine@sley.fi