Päivän Manna 5.2.

Kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta meillä on toivo. (Room. 15:4)

Tässä Paavali yhdistää kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen. Raamattu ei vapauta vaivoista, vastuksista eikä kuolemasta. Päinvastoin se julistaa pyhää ristiä. Tarvitaan siis kärsivällisyyttä. Nytpä Raamattu kuitenkin lohduttaa ja vahvistaa vaivoissa, ettei kärsivällisyys nääntyisi, vaan murtautuisi läpi ja voittaisi. Tulemme iloisiksi, rohkeiksi ja nöyriksi kärsimään kuullessamme Jumalalta sen lohdullisen sanan, että hän on läsnä varjelemassa.

On välttämätöntä olla kärsivällinen, koska tämä elämä ei ole muuta kuin kuolemaan tuomitun vanhan Aadamin kuolettamista. Kun toisaalta tulevaa elämää ei voida tuntea, on välttämätöntä, että meillä on jotakin, johon kärsivällisesti pitäydymme. Tartumme näet tähän tulevaan elämään ja riipumme siinä. Tämä on Herran sana. Siihen me luotamme, siinä pysymme ja siinä me kuin turvallisessa laivassa ikään matkustamme tästä elämästä iankaikkiseen elämään. Näin toivomme ei petä.

Raamattua käytetään oikein silloin, kun se saa lohduttaa meitä kärsimyksessä, murheessa ja kuolemassa. Tämän vuoksi se, joka ei tiedä mitään kärsimyksestä ja kuolemasta ei liioin tiedä mitään Raamatun lohdutuksesta. Tätä lohdutusta ei näet opita sanoista, vaan kokemuksesta.