Päivän Manna 20.1.

Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä. (1. Tim. 1:5)

Sellaista rakkautta sanotaan vilpittömäksi, joka ei valitse tätä tai tuota, vaan ulottuu vapaasti jokaiseen. Konnan rakkautta sitä vastoin on pitää hyvänä ystävänäni vain häntä, joka voi palvella ja auttaa minua ja pitää minua kunniassa, mutta halveksia sitä, joka ei pidä minun puoltani. Se ei näet lähde puhtaasta sydämestä eikä rakasta kaikkia yhtäläisesti, vaan etsii ainoastaan omaansa. Kun sitä kunnioitetaan ja kehutaan, se hymyilee. Jos taas sille näyttää tylyn muodon tai sanoo sanan, joka ei ole sen mieleinen, se vihastuu ja ystävyys on lopussa.

Puhdas sydän sitä vastoin luonnostaan palvelee ja suo kaikkea hyvää jokaiselle sen tähden, ettei Jumala erottele ketään. Hän tahtoo, että minun pitää rakastaa lähimmäistäni, olkoonpa hän ystävä tai vihollinen, hurskas tai paha ihminen. Vaikka hän olisikin paha ja vahingoittaisi minua, hänellä on kuitenkin se nimi, että hän on lähimmäiseni. Hurskas on tosin rakastettavampi. Sellaiseen ihmiseen tietysti mieluummin pitäydytään ja päinvastoin pahaa ihmistä vältetään ja kammotaan.

Tämä on kuitenkin vielä lihaa ja verta eikä oikeaa rakkautta. Kristitty ei saa johtaa rakkauttansa ihmisestä, niin kuin maailma. Hänen on sen sijaan sanottava näin: En rakasta sinua siksi, että olet hurskas tai paha. Rakkauteni perustuu sanaan, joka opettaa minua rakastamaan lähimmäistäni niin kuin itseäni.