Päivän Manna 17.1.

Ainoastaan tunne rikoksesi. (Jer. 3:13)

Hurskaat kristityt vihaavat tätä elämää ja olisivat mielellään toisessa. He eivät näet pääse niin pitkälle, että voisivat sanoa: Olen aivan synnitön. Jos he joutuvat sellaiseen luuloon, kysymyksessä on itse perkele. Yksikään pyhä ei kiellä olevansa synnissä. Kaikki tunnustavat sen, ja heillä on sydämessään kipu, kun heidän olemuksensa on turmeltunut. Siksi he valittavat ja huutavat ja rukoilevat lunastusta.

Tässä synnin tunnossa ja tunnustuksessa Kristuksen valtakunta ilmenee sellaisena, ettei synnissä olekaan syntiä. Vaikka he siis tuntevat ja tunnustavat synnin, armo on kuitenkin voimallisempi. Jumala sanoo: Minä tahdon antaa sen anteeksi rakkaan Poikani tähden.

Sitä vastoin ne muut, jotka eivät tunne syntiä, jotka pitäytyvät tekoihin ja jotka eivät syntiänsä valita kun ovat muka puhtaita, eivät kuulu Kristuksen valtakuntaan. He ovat perkeleen omia. Synnissä täytyy näet olla vaivaa ja sydämen kipua. Osoita siis minulle yksikin pyhä, jota ei kuolema kauhista. Et löydä yhtäkään. Kaikki vaalenevat ja kauhistuvat sen edessä. Kristitty on siis synnissä, synnin alaisena ja synnin yläpuolella. Viimein hänen täytyy voittaa, koska hän on Kristuksen valtakunnassa. Tämä valtakunta ei ole toimeton eikä lepää, vaan vetää ylitseen koko helvetin, kuoleman, perkeleen, synnin ja kaiken onnettomuuden, mutta kuitenkin kestää iankaikkisesti. Sellaista Jumala näet vielä sallii, että usko tulisi julki ja että sillä olisi jotakin, missä harjoittautuisi.