Juhlan kynnyksellä

Kirsi Vimparin lähettikirje 8/2024

12.12.2024

Vielä viimeisiä

Adventtiterveiset vielä Tartosta! Halusin kirjoittaa vielä yhden kirjeen joulukuun puolella, ja kertoa lyhyesti muutamista viimeisistä tilanteista ennen seuraavalle kotimaankaudelle lähtöä tammikuussa.

Kambjan seurakunnan pyhäkoulu jää nyt Mirjamin ja Moonikan vedettäväksi. Meillä oli oikein lämminhenkinen pyhäkouluhetki toisena adventtina kylmästä kirkosta riippumatta (kirkkosalissa oli +4), ja vaikka harmillisesti osa lapsista oli kipeänä, saimme yhden uuden pyhäkoululaisen mukaan. Kuulimme jouluevankeliumia Mirjamin kertomana, ja minä otin mukaan tähtiaskartelut. Näille ihmisille, tälle porukalle saamme rukoilla Jumalan hyvää huolenpitoa, siunausta ja johdatusta ihan kaikessa.

Joka paikassa olemme toki olleet joulunodotuksen tunnelmissa, myös Põltsamaan seurakunnan nuortenillassa. Alla olevan kuvan nappasi Rossin Liisa, joka oli nyt ensimmäistä kertaa mukana tutustumassa porukkaan ja sai meille jo hyvän joulupuheenvuoron pitääkin. Liisa ottaa kotimaankauteni ajaksi muutamasta porukasta vähän koppia, ja on käytettävissä ja välillä mukana tukena ja illoissa. Todella hieno, ettei tarvitse jättää tässä tilanteessa omaa paikkaa täysin tyhjäksi ja joidenkin etäyhteyksien varaan, vaan kollega voi olla avuksi ja tueksi monessa.

Hyviä ja iloisia hetkiä riitti myös Tarton Paavalin nuorten kanssa Raamattua tutkiskellen, sekä opiskelijatyön joulujuhlassa Tartossa. Joulujuhla olikin minulla tämän työkauden viimeinen lähitilanne, ja kaikkien kanssa on mietitty kevätkauden kuviot minun ollessani Suomen puolella. Ja samalla olen lähes kaikkien kanssa ehtinyt katsoa päivämääriä kotimaankauden vierailuiden osalta, siitä löytyy tämänhetkinen tilanne aivan kirjeen loppupuolelta.

Aihetta juhlaan

Joulukuun ensimmäisenä päivänä minulla tuli täyteen 10 vuotta Sleyn lähetyksen palveluksessa. Tammikuun 19. päivä on Viroon muuttamisen merkkipäivä, ja tätäkin pyöreää numeroa 10 on minun täytynyt vähän tässä ihmetellä. Toisaalta olen ollut täällä jo hyvän aikaa, ja toisaalta vasta lyhyesti.

Tämä tuli esille myös radiohaastattelun yhteydessä, jota Lähetyskeskuksen Piret teki kanssani pari päivä sitten. Hän haastatteli minua juuri tämän juhlan tiimoilta, 10 vuotta Virossa, ja samalla mietti, että vasta 10 vuotta, kun meillä on näitä yli 20 vuotta maassa olleita lähetystyöntekijöitä myös. Mutta hienoa, kun tämä on huomioitu positiivisesti, Piretin kanssa oli oikein mukava jutteluhetki, ja tammikuun alussa sitten voi lopputulosta kuunnella Pereraadiosta.

Myös Sleyn Viron lähetyksellä on isompi juhla tulossa vuodelle 2025, kun tulee kaksi vuosikymmentä täyteen. Tästä lisää myöhemmin, mutta näyttäisi siltä, että saamme juhlia monia hienoja ja hyviä asioita vuoden mittaan. Aivan juhlavuodelta siis näyttäisi!

Jumala abiga – Jumalan avulla

Lopuksi mietin, mikä kuvaa niin tätä taitekohtaa työkauden lopussa täällä Virossa kuin kotimaankauden alkua Suomessa. Toisaalta moni asia päättyy tai keskeytyy minun osaltani, ja toisaalta kuitenkin jatkuu, kun otan ihmiset ja erilaiset työmuodot ja asiat mukaan sinne Suomen puolelle tuomisiksi ja terveisiksi. Toisaalta on keskeneräistä ja epätietoisuutta, ja toisaalta on selkeitä ratkaisuita jatkon suhteen ja ymmärrys kuka on missäkin tehtävässä tai mitkä suuret muutokset vaikuttavat. Ja Jumala on lähettänyt vastuuihmisiä kaikkeen tarvittavaan!

Yhteistä tälle kaikelle on tämä virolaisten kristittyjen paljon käyttämä sanapari Jumalan avulla. Mikään ei ole ollut ilman Häntä mahdollista, eikä mikään nyt kevätkaudella tai yhtenäkään päivänä ole mahdollista ilman Häntä. Jumalan hyvään johdatukseen, huolenpitoon ja apuun saan jättää täällä kaikki ystävät työssä ja elämässä, ja tähän samaan saan jäädä myös itse tullessani alkuvuodeksi kotimaankaudelle. Ja saman hyvän Herran hoivaan saan jättää rukouksissa myös Sinut.

Meidän pimeyteemme loistaa Valo, joka annetaan meille Jeesuksessa. Valo, jonka kanssa ja jossa saamme olla omassa elämässämme ja tässä maailmassa valoksi. Jumala meidän kanssamme, kaikesta muusta huolimatta ja vain Jeesuksen tähden.

Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.

Luuk.1:78-79

Rukousaiheita

• Kiitos kymmenestä vuodesta lähetysyhteyttä ja lähetystyöntekijyyttä. Kiitos jokaisesta lähettäjästä ja jokaisesta nimikkoseurakunnasta, kiitos Sleystä
• Viron lapset, nuoret ja nuoret aikuiset, kirkkomme lapsi- ja nuorisotyö
• Rukoilemme vapaaehtoisten ja palkallisten työntekijöiden puolesta. Erityisesti rukoilemme Maarikan, Liisin, Moonikan, Mirjamin, Eliisen, Elisen ja Mattiaksen puolesta
• Tarvittavaa terveyttä ja jaksamista, hyvää ja ravitsevaa kotimaankauden aloitusta

Siunauksin,
Kirsi

Kirsi

Alkuperäinen kirje kuvineen: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/12/kirsi-vimparin-lahettikirje-joulukuu-2024