Kiitollisuutta ukkospilvien alla

Credo-hankkeen uutiskirje 12/ 2024
Reija Toikka

Varjelusta Jumalan kämmenellä

Kävelin pitkin katua banaaninippu kämmenelläni. Matkaa majapaikkaan oli noin 20 metriä. Liikenteen vaarat tiedostin, mutten vaaraa, joka minut seuraavaksi kohtasi. Korvaani hipaisi joku ja yritti siepata banaaninipun kädestäni. Haukka! Lintu syöksyi, muttei saanut otetta herkuista. Hämmentyneenä naureskelimme ohikulkijoiden kanssa linnulle, joka leijaili pettyneenä korkealle taivaalle. Jumala varjelee meitä niin monin eri tavoin, ettemme aina edes sitä huomaa. Paitsi jälkeenpäin. Miten Sinä olet kohdannut Hänen yllättävän suojeluksensa?

Rankkaa sadetta ja rankat tiet

Matka Keniaan Credo-tyttöjä tapaamaan alkoi marraskuun puolivälissä. Keniassa on meneillään sadekausi. On rankkasateita vaihtelevasti öisin ja päivisin. Aurinkoisina päivinä nautimme suomalaisen kesäisistä ilmoista.

Matkustin Nairobista halki Kenian lounaaseen, jossa sijaitsee Kilgoris- niminen maasaikaupunki. Kaoottisessa ja vauhdikkaassa liikenteessä tapahtui läheltä piti -tilanteita, ei meille, mutta muille ja taas tiesin, miksi. Se varjelus.

Credon kenttätyöntekijä diakonissa Susan Kirionki oli järjestänyt jokavuotisen tyttöjen Raamattuseminaarin Kilgorikseen anglikaanikirkon pieneen, mutta mainiosti toimivaan kurssikeskukseen. Kun tiistaiaamuna saavuin paikalle, luennolla istui jo 16 tyttöä kuuntelemassa opetusta rahan käytöstä, säästämisestä ja siitä, kuinka omia vähiä rahoja voi hallita säästäväisellä elämällä ja harkinnalla. Itsekin opin tuolta luennolta yhtä ja toista, muun muassa sen, että kenialaisissa pankeissa on paremmat korot (4-12%) kuin suomalaisissa.

Kaukaa Samburusta saapuu viisi tyttöä pastori Silaksen vastuullisessa seurassa. Matka on alkanut aamuyöllä klo 2 ja seuraavan päivän iltapäivällä klo 16 he saapuvat väsyneinä ja matkasta pölyisinä reppuineen pihanurmikolle.

Arvostan Silaksen omistautumista ja vaivannäköä lähteä tuomaan tyttölapsia hyvin kaukaa tähän seminaariin joka vuosi. Iltapäivätee isojen hillovoileipien kanssa maistui koko retkueelle todella hyvin.

Taukoja ja tarinoita

Istumme kurssikeskuksen eteistilaan järjestetyssä haastattelupisteessä, jossa jututan tyttöjä taas kerranankat tie. Pöydän taakse istuutuu kolmen päivän aikana vuorollaan kaikki paikalle tällä joululomalla päässeet 21 tyttöä kertomaan, mitä heille kuuluu.

Seminaarin tauolla istuin pihalle puun alle juttelemaan Kajiadosta tyttöjen seurassa saapuneen Esther-rouvan kanssa. Hän on osallistunut joka vuosi seminaariin ja tuonut tullessaan Kajiadosta tyttöjä mukaan seminaariin. Totesimme Estherin kanssa, että meillä on molemmilla 41-vuotiaat esikoiset, tosin hän on saanut omansa 14-vuotiaana ja minä kymmenen vuotta vanhempana kuin hän. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että vanhempi maasairouva haluaa innostaa ja kannustaa alueensa nuoria tyttöjä käymään koulua ja opiskelemaan. Hän istuu oppitunneilla ja imee tietoa, jota voi yhteisössään jakaa eteenpäin. Tämä on ehkä yksi parhaista tavoista vähentää tyttöihin kohdistuvaa alistavaa suhtautumista, haitallisia kulttuuriin sidottuja käytäntöjä ja seksuaalista väkivaltaa kaikissa sen muodoissa. Kiitos Estherille omistautumisestaan!

Maasaialueen piispa Kispan osallistui seminaariin koko viikoksi. Myös hän istui oppitunneilla, kuunteli ja kommentoi. Kevyemmät, piristävät aktiviteetit eivät menneet häneltä ohi, vaan piispa Kispan ja pastori Silas punoivat ystävänauhoja lähetystyöntekijä Maikki Ohchiengin innostavassa ohjauksessa siinä missä me muutkin. Piispan arvostus tätä Credo-ohjelmaa näkyi siinä, että korkeassa asemassa oleva paimen näki tärkeäksi olla mukana kaitsemassa tätä pientä haavoittuvaa, mutta voimistuvaa laumaa ja olemalla rauhallisen turvallinen isähahmo näille tytöille.

Istuessani haastattelupöydän takana kuulin tytöiltä monenlaisia tarinoita. Tärkeimmäksi
nousi kiitollisuus. Kiitollisuus Sinua kohtaan, kummi siellä Suomen kaukaisessa maassa.
Kiitollisuus Jumalalle, että tällainen ainutlaatuinen mahdollisuus on tytön kohdalle
osunut.

Jumala on ohjannut opettajien, pastoreiden ja seurakuntalaisten ajatuksia ja silmiä löytämään sellaisia maasaityttöjä, joilla ei taloudellisesti tai muilla tavoin olisi minkäänlaista mahdollisuutta kouluttautua ja vaikuttaa omaan ja perheensä tulevaisuuteen. Credossa emme todellakaan oleta, että vain yksi hyötyy koulutuksestaan. Ei, yksilön koulutus, työelämässä menestyminen ja muutos elämässä vaikuttaa aina koko yhteisöön, lähellä ja kaukana. Tämä on hyvä muistaa, kun tuntuu, ettei mikään muutu. Kyllä muuttuu, mutta muutos vaatii aikaa.

Saat kumminuoresi haastattelun ja tuoreen valokuvan, kunhan saan ne käännettyä swahilista suomeksi. Vuodenvaihteessa on siis luvassa sähköpostia maasaimaasta.

Kiitos rukouksistasi, tuestasi ja siunausta joulun aikaasi!

Rukousaiheita

-Kenian hallitus ja sen toimet kansansa hyvinvoinnin eduksi
-Credon maasaitytöt ja heidän koulumenestyksensä
-Kenttätyö tyttöjen parissa kouluilla
-Turvallinen joulun vietto tyttöjen huoltajien hoidossa
-Kenian ev.lut Kirkko
-Kenian lähetit ja työ

Kiitos rukouksistasi!

Terveisin Reija

Alkuperäinen kirje: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/12/credo-tyon-kirje-joulukuu-2024