Syksyn tuulia

Kirsi Vimparin lähettikirje 7/2024

28.11.2024

OPISKELIJATYÖN KUULUMISET

Lokakuussa saimme lähteä Tarton opiskelijatyöntekijä Eliisen kanssa toisen kerran FEUER-konfferenssiin, tällä kertaa Kreikkaan. Viron opiskelijatyö sai jälleen tukea alennettujen osallistumismaksujen muodossa, ja EEÜÜ pystyi lähettämään meidät molemmat sinne, kun minä sain osan matkakuluista korvattuna ja osaksi reissasin omakustanteisesti. Saimme käytettyä aikaa hienosti työn mentorointiprosesseihin Eliiisen kanssa, ja lisäksi hyvästä ohjelmasta varsinkin Eliise sai jälleen innostusta ja paljon hyvää oppia tapahtumajärjestämisestä ja hengellisestä työstä.

Tarton opiskelijaillat Eliisen ja Elsan johdolla ovat ottaneet hyvää uutta, tuoretta muotoa tänä syksynä, ja kaikki on aina vähintäänkin lopulta järjestynyt hyvin. Jatkan edelleen näiden nuorten naisten mentorina, ja pääsihteerin puuttuessa olen ottanut myös vanhastaan tuttuja kulissien takaisia tehtäviä, jotka kuitenkin vaikuttavat kokonaisuuteen ja organisaation toimivuuteen. Iso rukousaihe onkin, että saisimme uuden pääsihteerin. Hallitukseen tuli pari uutta virkeää jäsentä, hallitus järjestäytyy ja lähtee tekemään yhteistä työskentelyä tammikuun puolella.

Meidät kutsuttiin yhdessä Rossin Liisan kanssa opiskelijailtaan haastatteluun, se ilta olikin hauskasti juuri minun syntymäpäivänäni marraskuun kuudentena. Saimme vastailla monipuolisiin kysymyksiin ystävyydestä, niin tässä inhimillisessä merkityksessä kuin hengellisesti. Siitä illasta tuli verrattain paljon positiivista palautetta, eli talteen menivät ne pohdinnat.

Kansainvälinen raamis on myös pyörinyt eteenpäin, osallistujia kahden ja kuuden välillä. Oikein hyvä pienryhmä siis, ja mahdollistaa hyvät yhteiset pohdinnat ja jakamiset luottamuksellisessa tilanteessa. Muutama etsijäkin on välillä mukana käynyt, ja rukousaiheemme onkin, että Jumala käyttäisi tuota piiriä ja meitä siihen, että etsijät saisivat kysymyksiinsä vastauksia ja Jumala saisi heitä edelleen vetää puoleensa.

NUORTEN KANSSA

Põltsamaan seurakunnan nuortenillat ovat jatkuneet kahdesti kuussa. Paljon on ilon aiheita! Kirkkoherra on ottanut todella aktiivisesti oman paikansa, ja on ollut ihana olla siinä mukana, kun hän on saanut tutustua nuoriin ja nuoret häneen. Virossa kirkkoherrat ovat lähtökohtaisesti siinä samassa maineluokassa kuin joskus Suomessakin, eli joku nuortenporukka hiljenee ja passivoituu tehokkaasti, kun ensimmäisen kerran kirkkoherra istahtaa samaan pöytään. Mutta yhteinen työskentely ja aika ovat tuottaneet hedelmää, ja kirkkoherra Markus on nyt meidän eniten paikalle odotettu aikuinen, ja jos häntä ei kertaan-pariin nuortenilloissa näy, monilla nuorilla on häntä oikeasti ikävä.

Nyt on tässä selvinnyt, että aikuisista Maarika on valmis ottamaan tämän minun vastaavan tehtäväni, ja muut jäävät tiimiin mukaan täyttämään muita tehtäviä. Voin siis näiltä osin lähteä tosi hyvillä mielin tammikuussa Suomeen kotimaankaudelle, kun nuortenillat jatkuvat ja kehittyvät eteenpäin paikallisin voimin. Alta löytyy syksyn varrelta pari kuvaa illoista, ensi viikolla on vielä piparkakkuilta jäljellä, vasemmanpuoleisesta löytyy myös mainittu kirkkoherra ja kuvassa myös omenapiirakka. Päädyimme tekemään kerran kuussa ruokateemallisia iltoja, ja joka kerran on ollut yhteistä tekemistä sen tiimoilta, opetusta unohtamatta. Ja tietysti syömistä! Muutamia uusia meillä on tullutkin nimenomaan näihin teemoitettuihin iltoihin.

Nuorisotyön suuriin kuulumisiin kuuluu myös tämänvuotiset Maata Näkyvissä -festarit, jonne lähdimme koko lähettikunnan, parin virolaisen aikuisen ja 38:n virolaisen nuoren voimin. Iso kiitos taas jokaiselle, joka muisti rukouksin, on lahjoittanut rahaa joko meidän lähetysrenkaille tai suoraan nuorisotyölle Virossa. Sleyn Nuorisotyön panos myös mahdollisti sen, että pystyimme tarjoamaan virolaisille nuorille edullisen hinnan, ilman sitä mahdollisuutta ei reissu toteutuisi keneltäkään.

Tämänvuotinen palaute oli myös rohkaisevaa nimenomaan hengellisen annin suhteen. Se, miten nuoret kuvasivat opittua ja mukaan otettua ”Painan mieleen, että Jumala rakastaa minua” ”Kuinka löytää toivoa vaikeina aikoina” ”Että Jumala rakastaa meitä ja olen riittävä” ”Jeesus on meitä kaikkia varten riippumatta ongelmistamme” ja monta muuta. Tämä antaa itsellekin luottamusta siihen, että kannattaa nähdä näin paljon vaivaa niin etukäteiskäännösten järkkäämisessä, matkajärjestelyissä ja
kaikessa vaivannäössä matkan mahdollistamisessa, jota on kuitenkin paljon. Saamme yhdessä rukoilla, että Jumala pitäisi hirmu hyvää huolta jokaisesta tänäkin vuonna festareilla olleesta nuoresta.

PYHÄKOULUSSA TAPAHTUNUTTA

Eikä siinä vielä kaikki, välillä olen ollut myös pyhäkoulussa Kambjan seurakunnassa Mirjam ja Moonika ovat ottaneet enemmän vetovastuuta, ja esimerkiksi marraskuussa menin paikalle kevyen laukun kanssa. Minun osani oli opetusosuus, ja Mirjam oli suunnitellut meille yhteisen askartelun. Tässä tekstin alla muutama vilkutuskuva siltä reissulta, kuvasimme Kokkolan seurakunnan päiväkerhoa varten lyhyen tervehdyksen (se on teille tulossa myöhemmin!) ja otin samalla pari kuvaa. Pyhäkoulu oli isänpäivänä, niin meidän oli kätevä puhella myös Taivaan Isästä. Alussa pyysin porukan kahteen ryhmään, ja he saivat valita tyyleistä, miten tekevät yhteisen tuotoksen teemalla ”Tällainen on hyvä isä”. Toinen porukka valitsi runon kirjoittamisen, ja toinen pantomiimin keksimisen. Tuli muuten valtavan kivat lopputulokset niistä! Pantomiimitkin olivat niin hyviä, että me muut arvasimme joka kerran, mikä hyvän isän ominaisuus sillä kertaa oli kyseessä.

VALMISTAUTUMISTA KOTIMAANKAUTEEN

Monin osin alkuvuodesta koittavaan kotimaankauteen olenkin jo aloittanut valmistautumisen, ja seuraavana askeleena on sopia seurakuntavierailuiden ajankohtia. Onkin innostava ajatella, miten monenlaisia kohtaamisia siellä onkaan tulossa! Täällä päässä moni valmisteluasia on loppusuoralla, ja onkin todella kiitollinen mieli minulla siitä, että jälleen on tehtäviin ja paikkoihin löytynyt tai löytymässä vastuuhenkilöt. Olisikin mahtavaa, jos loppukesästä Viroon palatessa pitäisi etsiä monia uusia tehtäviä!

Tänä syksynä on muutamaan kertaan eri yhteyksissä ollut esillä Jeesuksen viinipuu -vertaus Johanneksen evankeliumista. On puheltu ja mietitty paljon sitä, millaisia hedelmiä tuotamme tai olemme tuottamatta, mitä meille merkitsee yhteys Jeesukseen tai mitä merkitystä meidän tekemisillämme on. On mielestäni erittäin ihanaa, että ilman Jeesusta me emme saa aikaan oikeasti mitään. On aikoja, jolloin on vain pysyttävä siinä missä on, ja annettava Jeesuksen hoitavan ja juurruttavan työn tapahtua. Ja on aikoja, jolloin tehdään ja puuhataan enemmän, että joku hyvä hedelmä voisi lähteä kasvamaan tai kypsyä hieman pidemmälle, enimmäkseen vielä jonkun toisen ihmisen hyväksi.

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Fil. 2:13

Lähetysterveisin,

Kirsi Vimpari

Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/11/kirsi-vimparin-lahettikirje-marraskuu-2024