Raamattu, traditio ja ekumenia ohjaavat virkakysymyksessä vain yhteen suuntaan

Emeritus arkkipiispa John Vikström kysyi apostolisen virkakäsityksen perusteluja. Pappisvirkaa koskevat käskyt eivät ole mielivaltaisia, vaan perustuvat siihen, että pappisvirka on Kristuksen säätämä ja apostoleilleen antama. Mikäli pappisvirka ymmärretään Jumalan säätämänä osana Kristuksen kirkon järjestystä, viran järjestys ja siihen liittyvät säädökset ovat osa edelleen sitovaa Jumalan ilmoitusta, eivätkä ole riippuvaisia tulkinnoista tai kulttuurisista normeista.

Vikström kirjoittaa, että kielto ja sen perustelu muodostavat erottamattoman kokonaisuuden, ja hän kysyy naispappeuden kiellon perustelua. Vikström kysyy: ”Mihin tämä miesjohtoisuus perustui? Johtuiko se jostakin virkakäsityksestä vai naiskäsityksestä?”

Perustelu on yksinkertaisesti se, minkä Paavali kirjoittaa annettuaan ohjeet seurakunnan järjestyksestä ja myös naisen pappisvirasta: ”Tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.” (1. Kor. 14:37) Jos jostakin asiasta annetaan useassa Raamatun kohdassa selvä ohje tai käsky näin voimakkaasti, en uskalla asettua Herran sanaa vastaan. Jumalan sanan auktoriteetti riittää perusteluksi, vaikka paljon helpommalla kirkossa, yhteiskunnassa tai omaa urakehitystä ajatellen olisi ajatella pappisvirasta toisin ja mukautua valtavirtaan.

Alkukirkko salli kyllä yhtä lailla naisen kuin miehenkin rukoilla julkisesti tai profetoida ääneen jumalanpalveluksessa. Tällä ei tarkoiteta vain yhteiseen rukoukseen liittymistä, vaan julkista rukouspalvelua ja seurakunnan yhteisen rukouksen johtamista. Sen sijaan jumalanpalveluksessa tapahtuvaan naisten opetuspuheeseen Paavali suhtautuu jyrkän kielteisesti.

Jos hylkäämme apostoli Paavalin opetuksen, avautuu tie myös muiden apostolisten opetusten kyseenalaistamiselle. Mikä estää hylkäämästä muuta kirkkomme uskoa, kun se ei vastaa yhteiskunnan arvoja? Apostolinen sana menettää auktoriteettinsa ja lopulta jäljelle jää vain vallitsevaan arvomaailmaan sopeutunut yleisuskonnollisuus.

Vikström varoittaa, että puhe- ja opetuskieltoihin vetoaminen rikkoo kirkon ykseyttä. Minusta kysymys on ennemmin esitettävä varoittavalle: eikö juuri naispappeus ole aiheuttanut yhden maailmanlaajaa Kristuksen kirkon ykseyttä murentavan ongelman. Emme ole onnistuneet vastaamaan, miten olemme edistäneet yhteisen Kirkon ja ehtoollispöydän rikkoutumista omaksumalla kirkkoomme naisten pappeuden.

Yhtä kaikki, Kirkon ei tule mukautua ajan henkeen, vaan olla uskollinen Kristukselle ja hänen sanalleen. Naispappeus liittyy mielestäni yksinkertaisesti siihen, miten ymmärrämme Raamatun auktoriteetin.

John, toivon sinulle siunattua adventin aikaa ja olkoon rauha kanssasi,

Juhana Tarvainen
Sleyn kotimaanatyön johtaja