Puheenjohtajan ääni ratkaisi

Torstaina kirkolliskokouksessa käytiin äärimmäisen täpärä äänestys. Äänet jakautuivat 53–53, yksi tyhjä. Tyhjän äänen jätti valtioneuvoston edustaja, joka yleensäkin pidättäytyy ottamasta kantaa kirkon sisäisiin asioihin. Äänten mentyä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisi ja esitys lähetettiin uuteen valmisteluun.

Kyse oli erittäin merkittävästä asiasta. Viime toukokuussa kirkolliskokoukselle jätettiin edustaja-aloite, jossa nykyään voimassa olevaa 3/4 määräenemmistösäädöstä esitettiin muutettavaksi 2/3 enemmistöksi. Nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan siis kaikki kirkkolakiin tai -järjestykseen liittyvät muutokset tulee hyväksyä 3/4 enemmistöllä samoin kuin raamatunkäännökset, virsikirja, kirkkokäsikirjat ja kristinoppi. Aloitteen mukaan näin suuren enemmistön edellyttäminen halvaannuttaa kirkon uudistusta. Kun aloitteen allekirjoittajat kuuluvat niihin edustajiin, jotka ajavat samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksymistä kirkossa, heräsi monen mielessä epäilys aloitteen syvimmästä motiivista.

Aloite lähetettiin toukokuussa yleisvaliokuntaan, ja tänään kirkolliskokous käsitteli valiokunnan mietintöä. Mietinnössä esitettiin 3/4 määräenemmistövaatimuksen säilyttämistä tärkeimpien kirkon oppia ja elämää koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen kohtien muuttamisessa, mutta esityksen mukaan monissa muissa kohdissa voitaisiin päätökset tehdä yksinkertaisella enemmistöllä. Edelleen esityksen mukaan kirkkohallituksen tehtäväksi olisi annettu kirkkojärjestyksen muuttaminen sen mukaiseksi. Pitkässä keskustelussa nousi esiin epävarmuus siitä, jäisikö esityksen mukaan kuitenkin joitain hyvin keskeisiä kirkon elämään liittyviä asioita, kuten kirkon rakennetta koskevat pykälät, yksinkertaisella enemmistöllä päätettäviksi. Joku kysyi jopa sitä, voitaisiinko jokin hiippakunta lakkauttaa äänin 54–53. Lopulta siis mietintö päätettiin lähettää takaisin yleisvaliokuntaan uuteen valmisteluun ja siihen palattaneen ensi toukokuussa.

Miksi kirkon päätöksenteossa tarvitaan 3/4 määräenemmistöä? Tämä säädös pakottaa kirkolliskokouksen toimimaan niin kuin sen kuuluisi toimia. Edelliset kolme kirkolliskokouskautta edustajana toiminut Erkki Koskenniemi muistutti usein, että kirkolliskokous ei ole parlamentti vaan synodi. Parlamentissa tehdään päätöksiä joskus pienilläkin äänten enemmistöillä ja poliittiset voimasuhteet vaikuttavat herkästi päätösten sisältöön. Niin toimii demokraattinen yhteiskunta. Synodi taas tarkoittaa yhteistä tietä, päätöksentekomallina sitä, että etsitään yksimielistä ratkaisua vaikeisiinkin kysymyksiin. Täyteen yksimielisyyteen on harvoin mahdollista päästä, mutta 3/4 on kuitenkin merkittävä yksimielisyys. Kirkko ei saa heilua sinne tänne kulloinkin voimassa olevien kirkkopoliittisten näkemysten mukaan. Siksi 3/4 määräenemmistö on kirkon päätöksenteossa hyvä asia. Ja tuskin tuo määräenemmistösäädös tulee kirkolliskokouksessa muuttumaan, muutos kun edellyttäisi 3/4 enemmistöä.