Kirkolliskokous ja kirkon tärkein tehtävä

Kirkolliskokous aloitti marraskuun kokousviikkonsa kuun ensimmäisenä maanantaina. Viikon asialistalla on jokavuotisten budjetti- ja toimintasuunnitelmakeskustelujen lisäksi muun muassa kirkon nelivuotiskatsauksen lähetekeskustelu. Nelivuotiskatsaus – osuvasti nimeltään Kirkko epävarmuuksien ajassa – on yli 300-sivuinen opus.

Lähetekeskustelussa päästiin vasta hyvään alkuun, mutta jo se toi taas kerran näkyväksi kirkon sisäisen jakolinjan. Nyt pääosaan nousi kysymys kirkon tärkeimmästä tehtävästä. Yksi edustajista muistutti, että suomalaisessa yhteiskunnassa valtion vastuulle on uskottu huolenpito niistä, jotka sitä tarvitsevat, ja kirkon tehtävä on puolestaan keskittyä erityisesti Jumalan sanan opettamiseen diakoniatyötä kuitenkaan unohtamatta. Toinen muisteli omaa nuoruuttaan, jolloin keskeisin kysymys oli, miten taivaaseen päästään. Jotkut taas totesivat heikompiosaisten auttamisen olevan kirkon tärkein tehtävä.

Kirkon sisäinen jakolinja ei liity ainoastaan avioliittokäsitykseen, vaikka se viime vuodet onkin saanut suurimman huomion. Kun kirkon ylimmän päätöksentekoelimen edustajilla on poikkeavat näkemykset siitä, mitä varten kirkko on olemassa, on päätöksenteko kirkon olemukseen liittyvissä asioissa varsin hankalaa.