Kirkon karjakko

Nauta-aiheisista teoksistaan tunnettu kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä palasi vuonna 2016 kirkon jäseneksi. Hänen jokapäiväistä leipäänsä ovat Isä meidän –rukous ja hengen hedelmät. Rankan tien kulkenut taiteilija on erityisen huolissaan Suomen nuorisosta. 

Äkkijyrkkä on nimensä veroinen. Hän tyrmää haastattelupaikaksi suunnittelemani ravintola Teatterin kymmenessä sekunnissa. Liikaa hälinää ja rasittavaa musiikkia. Löydämme kuitenkin välttävän sopen, jossa pehmeä sisustus imee äänen itseensä.

Äkkijyrkkä rakastaa lehmiä. Hän kertoo olleensa karjakko aina, ja 1967–68 hän kävi Maaningan karjanhoitokoulun.

– Eläinten kanssa työ on vaativaa. Karjanhoitokoulussa ei ollut automaattikoneita. Paskaa heitettiin käsin. Teen edelleen karjakon hommia.

Montako lehmää sinulla nykyään on? Missä pidät niitä?

– Minä en kerro kenellekään toimittajalle, missä asun. Enkä varsinkaan lehmieni määrää. Niitä on paljon alle sata, Äkkijyrkkä sanoo.

– Minä tykkään harjata eläimiä ja seurustella niiden kanssa. Lypsän käsin. Lypsämisessä tulee hyvä kontakti lehmän kanssa.

– Mennäänpäs seuraavaan kysymykseen.

Äkkijyrkkä tilaa kahvia ja juoksuttaa tarjoilijattaria. Hän haluaa tietää kahvin alkuperämaan. Hän haluaa siihen kermaa eikä maitoa, ”oikeanlaisten ionitasojen vuoksi”. Hän tilaa lohen kahden sekunnin kypsennyksellä.

– Ei haittaa vaikka sen sisus olisi jäässä, kultaseni, hän ilmoittaa tarjoilijalle.

Taide ei ole tunnetyötä

Autonpelleistä tehdyt lehmät ovat Äkkijyrkän bravuuri. Niiden tekemiseen tarvitaan vaikka mitä. Suuria nostureita, lastauspaikkoja ja valtava peltimäärä. Miksi lehmistä on tullut niin tärkeä elementti?

– Olin lapsena ADHD, villi lapsi, joka sai olla pellolla mukana. Kun olin liian vilkas, äiti laittoi minut vasikkakarsinaan. Siinä lehmät tulivat tutuksi.

– Nauta on kiinnostava laji. Niitä on noin 700 rotua maapallolla. Lehmässä on jotain taianomaista.

– Seuraava kysymys. Tai syödäänkö tässä välissä?

Syödään vain.

Haastattelu jatkuu kuitenkin heti. Kyselen teoksen tekemisen herättämistä tunteista.

– Ei siinä ole varaa tunteille, kun pitää suunnitella kaikkea. Työni on järkihommaa. Fiilisjutut liittyvät nuoruuteen.

Visuaalinen maailmankäsitys

Mikä saa ihmisen tekemään massiivisia peltilehmiä? Sellaista Äkkijyrkkä ei mieti.

– Olen syntynyt kuvanveistäjäksi. Tiesin sen jo kolmevuotiaana, kun panin halkoon neljä tikkua ja siitä tuli lehmä.

Äkkijyrkän teoksia myydään nykyään ”noin yksi kahdessa vuodessa”.

– Nyt mietin, tarvitseeko niitä edes tehdä, kun työhuone pursuaa.

– Visuaalinen maailmankäsitykseni on vaikuttanut siihen, että minusta tuli kuvanveistäjä.

Muissa haastatteluissa Äkkijyrkkä on kertonut alkoholismistaan, joka vaikeutti hänen perhe-elämäänsä dramaattisesti. Ongelma on kuitenkin ollut jo ajat sitten historiaa.

– Olen körttikodista, ja siksi apu on ollut lähellä. Jumala on istutettu minuun jo lapsena, vaikka oli minulla ateismin kausikin. Rukoilemalla, hiljentymällä ja pysäyttämällä elämä Raamatun ääreen minä paranin.

– Kiukuttelen Jumalalle kuin pikkulapsi. Että voi kun et ole nainen, etkä tiedä vaihdevuosista mitään.

– Kärsimys on ihmiselle tarpeellinen. Se
mainitaan Raamatussakin usein rakkauden yhteydessä, Miina Äkkijyrkkä sanoo.

Neljä kesää laiturilla

Äkkijyrkän elämän suurin kärsimys oli Helsingissä sijaitsevan Skatan tilan menetys. Taiteilija piti tilalla navettaa ja eli auvoista elämää. Helsingin käräjäoikeus päätti vuonna 2008 irtisanoa tilan ja maa-alueiden vuokrasopimukset. Karjaa pantiin teuraaksi.

– En olisi ilman hulluutta selvinnyt masennuksesta, joka seurasi Skatan häätöä. Todellinen kärsimys lamauttaa syömisen ja nukkumisen. Ei ole näköaloja. Masennus on niin syvä, että se pysäyttää ihmisen.

– Makasin neljä kesää laiturilla tekemättä mitään. Pieni epätoivo tai tyytymättömyys on lasten leikkiä masennuksen rinnalla.

Masennusta ei voi ratkaista ajattelemalla.

– Rukous helpotti. Ojentauduin Jumalan puoleen vähäisillä voimillani.

– Masentuneen ei kannattaisi jäädä vain masennuslääkkeiden varaan vaan etsiä luonnosta apua. Ja kärsimys on ihmiselle tarpeellinen. Se mainitaan Raamatussakin usein rakkauden yhteydessä. Rakkaus on myös kärsimistä. ”Kaiken se kärsii”, Äkkijyrkkä siteeraa.

Hän etsii kännykästä lisää jakeita.

– Isä meidän -rukous ja Galatalaiskirje 5 eli hengen hedelmät ovat minun päivittäinen näkkileipäni. Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys.

– Tuntuu pahalta puhua näistä sanoista, kun olen niin huonosti pystynyt noudattamaan niitä.

Skatan tilalla Äkkijyrkällä oli erityinen projekti, jonka päättyminen kalvaa häntä edelleen.

– Meillä oli motto: ”Eläinten ja kasvien kasvuihmeen kautta ohjata nuoria vastuuseen ja työhön”.

– Suomessa on paljon nuoria, jotka eivät kuulu mihinkään, ja se on surullista. Vieläkin minulla pyörii päässä, millä konstilla nuoria voisi ohjata elämän polulla.

– Suomi on vähättelykulttuuri. Kaikkia yrittäviä vähätellään. Jos pukeutuu kirkkaasti, ammutaan heti alas.

Takaisin kirkkoon

Äkkijyrkän paluu evankelisluterilaiseen kirkkoon tapahtui ”käytännön syistä”.

– Mutta en ole samaa mieltä kirkon kanssa, koska se riitelee keskenään. En kuluta aikaani siihen, että kiistelisin. Ydinkysymys on Jumala, Taivaallinen Isä, johon voin turvautua.

– Ihmisellä on tarve olla yhteydessä itseään suurempaan voimaan.

Kymmenen sekunnin hiljaisuuden jälkeen yritän tarkentaa ajatusta lisäkysymyksellä.

– Älä keskeytä, sinä et anna minun puhua. Sellaisia ovat nuoret nykyään. Ajatukseni ei ehdi lähteä kulkemaan. Älä sano mitään, jos pääsen puheen alkuun, taiteilija tuhahtaa.

– Lähtökohta luovuudessa on se, että jos tekee säveliä, sanoja, veistoksia tai maalauksia, persoonallisuudessa täytyy olla yliminä, joka on jumalallinen ja isompi kuin arkitodellisuus. Jos sitä joku tilkitsee, syntyy keskivertoa taidetta. Kaikki mestarit joutuvat Suomessa kokemaan sitä, että heidät ammutaan alas.

Oletko kokenut sitä itse?

– Taas sä keskeytit. Ei tarvitse niin nopeasti niitä kysymyksiä latoa. Olin juuri tulossa siihen.

Ajattelin, että lopetit jo.

– Ei kun mä pidin tauon. Nyt mä en muista enää, mitä olin sanomassa, eikä kysymykselläsi ole siksi enää mitään virkaa. Esitä uusi kysymys, mutta kuuntele jos alan puhumaan. Onko vielä jotakin?

On. Mitä ajattelet kuolemasta?

– En minä ajattele kuolemaa. Madot saavat syödä tomumajani, mutta henki ei kuole vaan ihminen on ikuinen. Tietysti olisi hyvä, että voisi viettää taivaselämää sitten rakkaiden kanssa – ilman synnillisiä himoja.

– Nyt minä tarvitsen kermaa tähän kahviin. Haloo! Täällä voisi vaikka ammua kuin lehmä, kun ei kukaan kuule.

Sitten Äkkijyrkkä kertoo, miten Suomi saadaan nousuun.

– Se tapahtuu niin, että välitetään toisistamme, eikä vähätellä. Raamatun mukaan jos ajattelee veljestään, että hän on vähäpätöinen, se on sama kuin että olisi murhannut tämän. Ja kuinkahan paljon minäkin olen siihen syyllistynyt? Olen ollut mukamas niin suuri. Haluan madaltaa profiilia, että olisin tavallisten ihmisten tasolla, enkä mikään kuvatus.

Kun taiteilija Äkkijyrkkä on tuijottanut puhuessaan 45 minuuttia pöytää, hän katsoo silmiin ja hymyilee. Poistuessamme hän halaa kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla niin päin, että sydämet ovat mahdollisimman lähellä toisiaan.