Lähetystyöntekijä kouluvierailulla

Herätys, aamutoimet, ja sitten vaan kimonon päällystakki päälle ja menoksi! Tänään pääsen kurkistamaan suomalaisen alakoulun nykypäivän maailmaan. Seurakunnan nuorisotyönohjaaja hakee minut seurakunnan leirikeskuksesta, jossa yövyin, ja pian kurvaamme kunnan koulukeskuksen pihaan. Lapset vaeltevat reppu selässä koulua kohti ja osa katsoo meitä uteliaina. Nimikkoseurakunnistani neljä on viime vuosina järjestänyt minulle vierailuja kouluilla.

Opettajanhuoneessa meidät otetaan lämpimästi vastaan. Nuorisotyönohjaaja tuntuu olevan kiinteä osa tuota työyhteisöä. Meille selviää, että ensimmäiseksi saan lennättää Japaniin luokan 4A, ja menen jo luokkatilaan laittamaan dataprojektorin ja kaiuttimen kiinni tietokoneeseeni. Opettaja toivottaa oppilaat ja meidät tervetulleiksi alkamaan koulupäivää ja sitten estradi on minun.

Opettelemme tervehtimään japaniksi – konnichiwa – ja kumartamaan niin kuin japanilaiset. Sitten satelliittikartta-ohjelman kautta lennämme koulun pihalta Japanin ylle. Laskeudumme ihmettelemään Tokion väkimäärää ja silmänkantamattomiin ulottuvaa kaupunkia. Lapset kuuntelevat innokkaasti ja katselevat kuvista kaikkea sitä mikä on Japanissa erilaista – ruoka, kirsikankukat, luotijunat, koulupuku, kimono, maanjäristykset, japanilaiset aakkoset, lasten harrastukset ja niin edelleen.

Sitten siirryn kysymään tietävätkö oppilaat mitä sana ”lähetystyö” tarkoittaa. Tällä kertaa sama tulos kaikilla viidellä eri luokalla: -”Onko se jotakin…auttamista?” Näin käy myös kuutosluokalla, jossa opettaja koetti kuitenkin vinkata lapsille, että he ovat käyneet läpi lähetyskäskyn. Niinpä kerron mitä lähetystyö on, ja erityisen perusteellisesti kerron mikä on se viesti, jota lähetystyössä kerrotaan.

Japanilaisten lasten ja nuorten veikeät piirrokset saavat taas kerran kuvittaa Raamatun suurta kertomusta: kuva maailman luomisesta, 10 käskystä ja ihmisistä, joiden rintaan on piirretty japanilainen sanamerkki synti, ”tsumi”. Näitä seuraa kuva Jeesuksesta syntyneenä seimeen, sitten opettamassa millainen Jumala meillä on ja kutsumassa uskomaan häneen. Sarjassa vilahtaa piirros Jeesuksesta ristillä ja ylösnousseena kalliohaudasta näyttäen hymyillen japanilaista voitonmerkkiä. Sitten iloisia kuvia lapsista käsi kädessä Jeesuksen kanssa ja matkaamassa taivaaseen.

Me saamme synnit anteeksi Jeesuksen tähden. Jumala on luvannut, että kuka ikinä turvautuu Hänen Poikaansa, saa olla matkalla Taivaaseen Jumalan luo tämän elämän jälkeen. Kirja, joka kertoo tästä, on Raamattu, ja se on maailman luetuin kirja. Sitä sanotaan Jumalan rakkauskirjeeksi meille ihmisille. Tämä on se viesti, jonka Jeesus käski viedä ihan kaikille ihmisille maailmassa. Lasten silmissä ja kasvoilla aaltoilee monenlaisia tunteita. Näkyy epäilyä, uskon ja epäuskon häivähdyksiä. – Voisiko tämä olla totta?

Jeesuksen antama lähetyskäsky näkyy valkokankaalla ja pyydän jotakuta lukemaan sen. Vihjaan, että kannattaa lukea se ajatuksella, koska pian siitä tulee tehtävä. Seuraavassa kuvassa lähetyskäskystä on otettu tärkeitä sanoja pois. Miten se menikään? ”Jeesus sanoi: Minulle on annettu… mikä?” Joku viittaa: ”Kaikki valta!” Juuri niin. ”Menkää siis ja tehkää — ketkä?” Lapset muistelevat tosissaan, ja aina se, jolle jotkut aukkotehtävän sanat osuvat mieleen, viittaa.

Vielä joko kuunnellaan lähetystyöstä kertova laulu, jossa voi kokeilla laulaa yhden säkeistön japaniksi tai lapset saavat katsoa miten oma nimi kirjoitetaan japanilaisilla katakana-merkeillä, tai vastailen heidän kysymyksiinsä. Nuorisotyönohjaaja kutsuu lapsia tulossa olevaan gospel-konserttiin, jossa esiintyy Kotiinpalaajat ja Juhani Tikkanen.

Oppitunti Japanista ja lähetystyöstä on ohi. Ja sitten sama vielä neljään kertaan kakkosluokilta kuutosiin. Lähtiessäni koululta mietin kumpikohan kuulosti lapsista eksoottisemmalta, Japani vai evankeliumi? Ja mitä yksi oppitunti voi vaikuttaa lapsen elämässä. Inhimillisesti arvioituna ei kai juuri mitään, mutta jos Jumala siunaa sen, voi tapahtua vaikka mitä. Jeesus sanoi: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5). Ja toisaalta: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13, -38 käännöksen mukaan).

Rukoillaan lasten ja nuorten puolesta, että he saavat jo varhain löytää uskon Jeesukseen. Ja rukoillaan opettajien puolesta, jotka tekevät raskasta ja vaativaa kasvatustyötä. Pyydetään, että kouluissa saisi vallita hyvä ilmapiiri, ja että ihmisen luontaisen pahuuden ilmenemistä kiusaamisen muodossa osattaisiin pitää niissä aisoissa. Pyydetään myös, että seurakunnan työntekijät ja lähetystyöntekijät saisivat positiivisen uskonnonvapauden hengessä käydä kouluissa.