Kohti uutta

Siiri ja Marko Turusen lähettikirje 3/2024

10.7.2024

Kevät on seurakuntatyössä kiireistä aikaa. Suuret juhlat pääsiäinen, helatorstai ja helluntai sekä Kolminaisuuden päivä sijoittuvat tälle ajalle, ja monet tapahtumat pidetään ennen kesälomia. Näin on myös persialaisten kanssa Saksassa. Kevään aikana saimme tiedon siitä, että Aurora saa loppuvuodesta sisaruksen. Tästä ihmeestä olemme keväällä iloinneet ja sitä ihmetelleet.
Perhetilanteestamme johtuvista työhömme liittyvistä muutoksista kerromme lisää kirjeen viimeisessä kappaleessa.

Kastekurssien satoa

Olemme melkein joka kirjeessä kertoneet kasteopetusten etenemisestä, eikä tämäkään kirje ole poikkeus. Viime kirjeessä kerroin online-kastekurssista Suomessa oleskeleville nuorille miehille.
Joukko heistä saattoi kurssin loppuun ja heidän kasteensa tulevat toteutumaan lähitulevaisuudessa. Eräs kurssilla ollut mies kastetaan ensi sunnuntaina Pyhän Sydämen kappelilla Helsingissä. Hän oli vastaanottokeskuksesta päästyään asettunut Vantaalle ja näin ollen neuvoin hänet kappelille, jossa pastori Jari Rankinen kastaa hänet. Kiitos esirukouksistanne ja pyydän teitä jatkamaan  niitä edelleen tämän ystävän ja muiden kurssilaisten puolesta.

Hampurissa viimeisellä kastekurssillani oli vain yksi persialainen mies, ”Andreas” (sittemmin hänen kastenimensä), joka on ikäiseni yksinhuoltajaisä ja leski. Toisella tai kolmannella kerralla kun saavuin kirkolle tuntia pitämään, Andreas oli jo paikalla ja poltti tupakkaa hermostuneen näköisenä kirkon porttikongissa. Kun kysyin, mikä on hätänä, Andreas kertoi minulle: Hän oli nähnyt  unessa kuolleen vaimonsa, jolla oli risti kädessä. Tiesin, että Andreaksen vaimo oli ollut armenialaiskristitty. Andreas kysyi minulta: ”Pastori, mitä tämä uni merkitsee? Olen aivan poissa tolaltani, enkä ole nukkunut viime yönä klo 4 jälkeen lainkaan. Koko päivän olen vain tupakoinut, enkä saa lainkaan rauhaa tästä asiasta.”

Eipä minun ollut vaikea selittää tätä unta. Ei meidän Jumalamme ole kuolleiden, vaan elävien Jumala, Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, ja myös Andreaksen poisnukkuneen vaimon Jumala. Eikä Jeesuksen sanojen mukaan yksikään häneen uskova koskaan kuole, vaan kuolema on kristitylle vain siirtymä tästä ajasta Jumalan todellisuuteen. Juuri tätähän me iankaikkisella elämällä tarkoitamme. Sillä silmänräpäyksellä hylkäsin suunnitellun oppitunnin aiheen, ja keskustelimme seuraavat kaksi tuntia ylösnousemuksesta ja taivaasta. Emme menneet tapamme mukaan seurakuntasaliin, vaan istuimme kirkkoon, suuren lasimaalauksen alle, jonka aiheena on Kristus Pantokrator, ylösnoussut ja taivaaseen astunut Kristus valtaistuimellaan. Kerroin Andreakselle, että hänen vaimonsa on nyt taivaassa ja saa katsella Kristusta kasvoista kasvoihin. Eikä enää ole kuolemaa, murhetta, valitusta, eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut, ja  Jumala itse pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet (Ilm. 21:4). Kerroin Andreakselle, että hänkin on nyt matkalla siihen samaan taivaaseen, jossa hänen vaimonsa jo odottaa, ja he saavat nähdä toisensa jälleen. Kastoin Andreaksen ja hänen pienen poikansa toisena sunnuntaina helluntaista, jonka aiheena on osuvasti ”katoavat ja katoamattomat aarteet”. He olivat löytäneet katomattoman.

Aktiolaiset vieraana Hampurissa

Evankeliset opiskelijat (EO) järjesti tänä keväänä aktiomatkan Saksaan. Viisi innokasta aktiolaista lähti suureen seikkailuun, joka koostui kahdesta osasta: ensin uskonpuhdistuksen historiaan liittyvä osuus  Wittenbergissä ja muissa keskeisissä Luther-kohteissa Pasi Palmun johdolla ja sitten käytännön lähetystyöhön tutustumisen osuus Hampurissa Siirin johdolla. Meidän  näkökulmastamme aktio oli erittäin onnistunut: nuoret olivat innokkaita ja oppivaisia, ja uskalsivat kokeilla asioita, vaikka ei aina olisi ollut kielitaitoa. Pidimme Siirin kanssa tiiviin opetuksen
persialaisesta kulttuurista. Lauantaina sitten nuoret saivat lähteä yhdessä Siirin, Pasin ja persialaisten vapaaehtoisten kanssa pakolaisasuntoloihin kutsumaan ihmisiä kirkkoon iltatilaisuuteen ja jumalanpalvelukseen. Saman päivän iltana vietimme kansainvälisen illan kirkolla, johon kuului persialaista ruokaa, lauluja, puheenvuoroja ja jonka päätimme yhteiseen iltahartauteen. Palaute illasta oli erittäin positiivista, persialaiset olivat pitäneet tapahtumasta paljon, ja monia uusiakin kasvoja näimme. Iltaa oli viettämässä väkeä salin täydeltä, arviolta 70 henkeä. Sunnuntaina sitten aktiolaiset osallistuivat persialaiseen messuun ja pitivät lapsille pyhäkoulun. Tiistaina heillä oli paluu Suomeen – väsyneenä, mutta monta kokemusta rikkaampana. Rukoillaan yhdessä, että kaikki nämä hienot nuoret ihmiset löytäisivät oman paikkansa elämässä ja seurakunnassa, kenties joku jopa tulevaisuudessa lähetystyön parista.

Persialaisessa muistotilaisuudessa

Välillä tuntuu, että persialaisten elämä on Iranissa hyvin vaarallista. Ainakin liikenne siellä tuntuu olevan hurjaa, ja kuolettavia onnettomuuksia tapahtuu yhtenään. Näin myös kävi kesäkuussa, kun sain viestin eräältä seurakuntalaiseltamme, että tämän veli oli juuri kuollut auto-onnettomuudessa. Veli oli ammattikuski ja oli nukahtanut rattiin. Seurakuntalainen kutsui meidät muistotilaisuuteen, ”vähän syömään ja juomaan yhdessä”, ja lähetti osoitteen.

Lähtöoletukseni oli, että olen menossa johonkin pakolaisasuntolaan, jossa vähän juodaan teetä täyteen ahdetussa yksiössä. Kun kuljin annettuun osoitteeseen, ruma teollisuusalue ympärilläni vahvisti ennakko-oletustani. Mutta olin väärässä: Autokorjaamon takaa paljastui vuokrattava juhlatila, joka oli laitettu viimeisen päälle hienoksi. Vieraita oli arviolta toista sataa, ja kaikki tyylikkäästi mustiin pukeutuneita. Siiri, Aurora, Pasi ja minä taisimme olla ainoat eurooppalaiset. Ruokatarjoilu oli persialaiseen tyyliin ylitsevuotavan runsasta ja suoraan sanottuna parempaan kuin monissa suomalaisissa häissä. Ja kaikki tämä oli pantu pystyyn kolmessa päivässä suruviestin saamisesta! Kaikkien näiden vuosien jälkeen persialaiset silti osaavat yllättää. Opimme, että kulttuuriin kuuluu järjestää muistojuhla heti, sillä Iranissa kuolleet haudataan islamilaiseen tapaan samana päivänä. Näin ollen kukaan muu ei ihmetellyt juhlien nopeaa järjestämistä, ja siihen ollaan harjaannuttu.

On aika lähteä ja on aika palata

Viimeiset kaksi vuotta olemme Siirin kanssa miettineet mahdollisuutta palata Suomeen. Elämä pienen lapsen kanssa kahden maan ja kolmen kulttuurin välillä ja saksalaisessa miljoonakaupungissa on haastavaa. Tieto siitä, että olemme saamassa toisen lapsen, pani vauhtia näihin pohdintoihin. Kun minulle vielä ehdotettiin keväällä uutta työtä Suomessa, rukoilimme ja teimme päätöksen: Haen tuota työtä, ja jos minut valitaan, palaamme Suomeen. Kesäkuun alussa sitten sain tiedon, että tammikuussa 2025 aloitan Hämeen Kansanlähetyksen piirijohtajana. Näin ollen emme palaa tämän kotimaankauden jälkeen enää kentälle, vaan jäämme pysyvästi Suomeen. Tulevaisuutemme on toistaiseksi täällä.

Iloitsemme näistä kuluneista lähes seitsemästä vuodesta lähetyskentällä persialaisten parissa. Kuten tässäkin kirjeessä käy ilmi, olemme olleet mukana omalla paikallamme siinä suuressa herätyksessä, joka tapahtuu parasta-aikaa persialaisten parissa. Nyt kuitenkin me väistymme etulinjasta taemmaksi, ja muut saavat jatkaa tätä Kristuksen kirkon yhteistä tehtävää. Luotamme Häneen, joka on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti, että Hän vie tehtävänsä päätökseen.

Kiitämme kaikkia teitä, meidän lähettäjiämme, että olette olleet mukana tukemassa meitä rukouksin ja taloudellisesti. Toivomme vielä näkevämme monia teistä, kun kierrämme kotimaankaudella Suomessa seurakunnissa ja Sleyn tilaisuuksissa. Alla on luettelo, milloin ja missä meitä voi tavata. Lähetämme syksyllä ainakin vielä yhden jäähyväiskirjeen, mutta toivottavasti kohtaamme jo sitä ennen kasvotusten!

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi.

Marko & Siiri sekä Aurora

Turuset tavattavissa syksyllä 2024

18.8. klo 10 messu ja lähetysterveiset, Polvijärven seurakunta
24.–25.8. Itä-Suomen Evankeliumijuhla, puheenvuoroja ja messu Röksässä sunnuntaina
1.9. klo 11 messu Pyhän Sydämen kappeli Helsinki
8.9. messu Sley Hämeenlinna
11.9. klo 18 Tampereen EO
12.9. klo 17.45 Kappeli-ilta, Pyhän Sydämen kappeli Helsinki
14.9. klo 18 Freda42-ilta, Luther-kirkko Helsinki
15.9. messu Sley Hyvinkää JA klo 17 pyhäpäivän seurat Järvenpään seurakunta
17.9. klo 9.15 Fredrik-seura, Luther-kirkko Helsinki
18.9. klo 18 Helsingin EO
22.9. EO-starttileiri Karkku
25.9. Turun EO (Siiri)
26.9. klo 13 Sleyn lähetyspiiri Leppävaaran seurakunta
28.9. Jyväskylä, Keski-Suomen Evankeliumijuhla
29.9. messu Luthertalo Tampere
3.10. klo 18 nuortenilta Sley Lahti
8.10. klo 13 Leppävaaran seurakunnan lähetyspiiri
13.10. klo 16 messu Luther-kirkko Helsinki

Kiitos, kun rukoilet kanssamme!

• Kiitämme siunauksesta ja varjeluksesta kaikkina näinä vuosina työssämme.
• Kiitämme kevään kastekursseista ja rukoilemme kastettujen ja kastettavien puolesta.
• Kiitämme EO:n aktiosta ja rukoilemme aktiolaisten ja heidän tavoittamiensa ihmisten
puolesta.
• Rukoilemme ”Andreaksen” ja hänen poikansa puolesta.
• Rukoilemme kotimaankauden puolesta.
• Rukoilemme loppuvuodesta syntyvän lapsemme ja raskauden hyvän etenemisen puolesta.
• Rukoilemme Suomeen asettumisen puolesta.

Alkuperäinen kirje kuvineen löytyy täältä: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/08/turusten-lahettikirje-heinakuu-2024