Nyt sattuu ja tapahtuu

Ville Melasen lähettikirje 3/2024

19.06.2024

Surullisia tapahtumia

Palmusunnuntaina Kansanlähetyksen Venäjän-lähetti Juha Saari joutui lasketteluonnettomuuteen. Häneltä murtui jalka. Toukokuussa piispa Ivan Laptev joutui moottoripyöräonnettomuuteen. Häneltä murtui niin ikään jalka, mutta myöhemmin huomattiin myös hänen kätensä saaneen vaurioita kolarissa. Ivan Laptev on käynyt viime vuodesta asti joka kuukausi kuvauksissa ihosyövän tarkkailun vuoksi. Hänelle hoitojen myötä tutuksi tullut lääkäri sai sydänkohtauksen pian kolarin jälkeen. Tuo lääkäri on kuulema Inkerin kirkon jäsen. Viime aikoina on tullut useita suruviestejä sekä inkeriläisten että Lahden Lutherin kirkon ystävien joukosta. Myös Siperian Omskista tuli hiljattain suruviesti. Seurakunnan pitkäaikainen katekeetta Johannes Seppänen kuoli 79 vuoden iässä syöpään. Hän oli Siperian rovastikunnassa viimeinen suomea puhunut katekeetta. Inkerinmaalla ja Karjalan rovastikunnassa saattaa olla vielä suomea puhuvia katekeettoja, mutta he taitavat olla Suomessa syntyneitä suomalaisia. Hiljattain erään Lahden Inkeri-kerhossa käyneen miehen hautajaisissa oli hyvä hengellinen anti ja vahva ylösnousemuksen toivo. Hautajaiset voivat olla myös hengellisesti hoitavia tilaisuuksia. Kun haudataan julkisesti uskoa tunnustanutta ihmistä, on myös helppo todistaa kristillisestä uskosta. Toimikoot nuo poisnukkuneiden tuttavien ja ystävien hautajaiset myös monien uskon vahvistukseksi. Hauta ei ole lopullinen paikka, vaan pysäkki matkalla iankaikkiseen elämään.

Inkerin kirkko myrskyn keskellä

Suomessa on syntynyt kohu Inkerin kirkon taloudellisesta tukemisesta. Viime talvena Ylöjärven seurakunta keräsi kolehdin Inkerin kirkkoon kuuluvalle Kaukolan seurakunnalle. Siitä tehtiin rikosilmoitus ja poliisi aloitti tutkimukset. Jutun tultua syyttäjän pöydälle hän käski lopettaa tutkimukset. Tutkimusten jatkamiselle ei ollut asiallisia syitä. Juttu on saanut kuitenkin sellaiset siivet, että rikos olisi tapahtunut. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että Suomen kirkon johto on ohjeistanut seurakuntia olemaan antamatta rahallista tukea Inkerin kirkolle. Inkerin kirkon vuosittainen kirkkopyhä on vedetty yli suosituskolehtilistalta. Suomen kirkossa on myös väitetty, että rahaa olisi viety Inkerin kirkolle eurovaluuttana käteisenä. Viime aikoihin asti raha on kulkenut Inkerin kirkon edustuston tilin kautta Pietariin, mutta nyt pankkiliikenne ei toimi, koska suomalainen pankki on ilmoittanut keskeyttävänsä rahaliikenteen Venäjälle.

Suomen tullin hiljattain antaman kirjallisen vastauksen mukaan Venäjälle voi viedä ruplia rikkomatta Euroopan unionin pakotepäätöksiä. Suomen kirkossa vedotaan myös johonkin EU:n pakotepykälään, kun se on halunnut estää Inkerin kirkon tukemisen. Inkerin kirkko ei ole millään pakotelistalla. On myös hyvä ottaa huomioon se, että Inkerin kirkon edustustolla on rahankeräyslupa Suomessa. Olisi varsin erikoista, että se ei voisi kerätä lahjoituksia Suomessa, jos tällainen lupa on voimassa. On myös niin ikään mielenkiintoista se, että päivittäin Suomen ja Venäjän välillä kulkee tavarajuna suuntaan ja toiseen. Jos ennen kaupankäynti oli useita miljardeja euroja tai vielä enemmän, niin siitä huolimatta kauppaa yhä käydään ainakin sadoilla miljoonilla euroilla. Jostain syystä EU:n pakotteet eivät koske esimerkiksi energiakauppoja vai onkohan niin, että raha ratkaisee. Tämä ei toki ole kirkollinen kysymys, mutta osa pakotepolitiikkaa kuitenkin. Suomen kirkko ei ole asettunut vastustamaan tällaista kaupankäyntiä, mutta kielsi kohdennetun kolehdin Inkerin kirkon kriisikeskukselle, joka auttaa köyhiä ja moniongelmaisia ihmisiä. On vaikea uskoa useammankin Suomen kirkon työntekijän lausuntoja Inkerin kirkon tärkeydestä Suomen kirkolle. Hylkääkö veli veljensä tai sisar sisarensa hädän hetkellä?

Evankeliumiyhdistys myrskyn keskellä

Piispainkokous edellytti Evankeliumiyhdistykseltä ja Kansanlähetykseltä vastauksia piispojen esittämiin kysymyksiin toukokuun loppuun mennessä. Vastaukset on annettu, mutta niiden sisältö on toistaiseksi salainen. Aikanaan vastaukset tulevat julkisuuteen, kun asiaa ryhdytään tutkimaan. Kysymys on siitä, saavatko nämä järjestöt jatkaa Suomen kirkon virallisina lähetysjärjestöinä vai eivät. Kirkolliskokous kokoontuu marraskuussa, jota ennen piispat tekevät omat päätöksensä. Jos vastaukset eivät riitä piispoille ja he ovat sitä mieltä, että lähetysjärjestön asema pitää poistaa, asiaa etenee kirkolliskokoukseen. Jos vastaukset ovat riittävät, asia raukeaa piispainkokouksessa. Asia on herättänyt monissa monenlaisia kysymyksiä. Samaan aikaan, kun tätä asiaa pohditaan, Suomen kirkossa halutaan edistää samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimistä. Tämä ei puolestaan käy mitenkään sen enempää Inkerin kirkolle kuin Evankeliumiyhdistykselle. Ruotsin kirkossa jotkut haluavat edistää jo monen henkilön välistä avioliittohanketta, koska ketään ei saa rajata rakkauden ulkopuolelle. On selvää, että jos samaa sukupuolta olevia pareja aletaan kirkon siunauksella vihkiä, se ei lopulta jää siihen, vaan avioliittokäsitystä on avattava yhä avarammaksi.

Evankeliumiyhdistyksen työ jatkuu, oli se kirkon virallinen lähetysjärjestö tai ei. Se voi joka tapauksessa kerätä edelleen kolehteja ja lahjoituksia työlleen, mutta statuksen menettäminen voisi johtaa tuen merkittävään vähenemiseen. Olipa niin tai näin jatkossa yksittäiset lahjoittajat ovat entistä tärkeämpiä yhdistyksen työn tukijoita. Kirjeen kuvassa on tukirenkaani tulos kevätkaudelta. Sininen käyrä kuvaa viime vuoden kannatuksen määrää ja punainen kuluvan vuoden tilannetta. Näin ollen kannatus on kasvanut viime vuoden vastaavasta ajankohdasta, mikä on ilahduttava asia. Suunta on oikea. Kiitos teille työtäni muistamisesta rukouksin ja lahjoin! Jokaisen rukous ja taloudellinen panos on merkittävä, kun se annetaan Jumalan siunaaviin käsiin.

Viisumiasia etenee

Viisumikutsuani käsitellään parhaillaan Novosibirskissa. Anomuksen jättöpäivä piti olla alun perin 6.6., mutta se siirtyi kesäkuun 13. päivälle. Syyttäjänvirastosta soitettiin kesäkuun alkupäivinä, että tulevat tekemään tarkastuksen seurakuntaan. Tämä voi olla hyvin vakava asia. Seurakunnasta oli toivotettu tarkastajat tervetulleiksi, mutta he eivät tulleetkaan. Usean vuoden ajan Venäjällä on kiristetty turvallisuusmääräyksiä ja edellytetty mm. seurakunnilta terrorismin vastaista suunnitelmaa. Jo tyttäriemme käydessä koulua Krasnojarskissa kouluunkin pääsi vain kulkuluvalla. Tällä ei ole mitään tekemistä nykyisellä poliittisella tilanteella, vaan tämän tausta on vuosien takaisissa ääri-islamilaisten ryhmien terrori-iskuissa, joita tapahtui mm. juna-asemilla, metroasemilla ja kouluissa. Kuluneelta keväältä moni uutisia seuranneista muistaa Moskovassa tapahtuneen ampumavälikohtauksen.
Venäjällä voi tällaista tapahtua siis edelleen. Novosibirskin seurakunnalla on kuitenkin paperit kunnossa. Jos asiat etenevät suotuisasti, saan viisumikutsun heinäkuun alkupuolella.

Juhlakiertue suunnitteilla

Viime kirjeen jälkeen kalenteriini on tullut joitakin tilaisuuksia lisää, mutta vielä viikoille 36 ja 37 voi kutsua tilaisuutta pitämään tai osallistumaan osana jotakin aikaisemmin suunniteltua tilaisuutta. Kyseessä on siis työni 20-vuotisjuhlakiertue, josta edellisessä kirjeessäni kirjoitin.

Evankeliumijuhla Oulaisissa

Valtakunnallista evankeliumijuhlaa vietetään tällä kertaa oulaistelaisten asuttamassa Oulaisissa. Minua haastatellaan lähetyspisteessä lauantaina 29.06. klo 08:45 ja sunnuntaina klo 09:45. Siinä välissä on muuta ohjelmaa. Jos tulet juhlimaan Oulaisiin, saatat halutessasi löytää minut sieltä. Tunnusmerkkeinä mustat vaatteet ja risti kaulassa – ei sortseissa eikä t-paidassa. Tällaisilla juhlilla on paljon ohjelmaa, mutta erittäin tärkeää on myös mahdollisuus tavata monien ihmisten kanssa, joita muuten tapaa harvoin, jos ollenkaan.

Sana

”Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” (Tiit. 3:4-5)

Minut kastettiin kesäkuun 19. päivänä 47 vuotta sitten Jumalan lapseksi. Siinä Kristuksen Golgatalla hankkima pelastus tuli minulle omistettavaksi. Siinä, missä Kristuksen sovitusuhri koskee kaikkia kansoja ja ihmisiä, se koskee minuakin henkilökohtaisesti. Juuri kasteessa Jumalan armo on tullut ihmeellisesti omakseni. Juuri siinä Jumalan suuri armo tulee ihmisen omaksi, joka ei edesauta omaa pelastustaan millään tavalla. Pelastus on alusta alkaen Jumalan teko meitä varten, ei meidän tekomme eikä suoritustemme ansiollinen lopputulos. Kaste, usko ja Jumalan sana ovat samalla kutsu kastaa ja opettaa kaikkia kansoja. Saamme armon saaneina osallistua Jumalan käskemään työhön. Saamme osallistua lähimmäistemme pelastamiseen Jumalan välineinä. Emme pelasta itseämme emmekä pelasta lähimmäisiämme, mutta saamme olla pelastuksesta ja sen jakamisesta osallisia eri palvelutehtävissä, erilaisia lahjoja käyttäen ja jakaen. Tähän kaikkeen on syytä rukoilla Jumalan apua ja armoa. Tapahtukoon kaikessa, mitä teemme ja mistä olemme osallisia, Herran tahto. Iloitsen saamastani kasteesta. Siihen saan aina palata katumuksessa ja uskossa ja vakuuttua Jumalan suuresta armosta tällaista syntistä kohtaan. Siinä olen pesty taivasta varten ja Pyhä Henki on uudistanut minut iankaikkista elämää varten. Saan elää kastettuna ja pelastettuna päivieni loppuun asti ja armosta siirtyä ajasta iankaikkisuuteen – siihen iankaikkiseen elämään, johon kaste on minut jo kauan sitten kätkenyt. Näin uskon sen ilmoituksen mukaan, minkä Jumalan on sanassaan antanut.