”Miks Jeesus on nii hea?”

Kirsi Vimparin lähettikirje 4/2024

18.6.2024

Kuten toukokuussa meinasin, tässä tulee kesäkuiset terveiset erityisesti lasten parista. Kambjan seurakunnan pyhäkoulussa lopetimme toimintakautta ulkosalla, ja kesäkuun alkupuolella Kirkkojen yön yhteydessä seikkailimme kirkossa ja kirkkopihalla. Suunnittelimme yhdessä Mirjamin kanssa mitä tekisimme, alkuperäinen idea kirkkosuunnistuksesta vaihtui kirkkoseikkailuun ja kahden tiimin yhteistoiminnalliseen aarteen etsimiseen. Etsimmekin kirkon yhteistä, kaikkein suurinta aarretta eri pisteiden ja niistä saatujen vihjeiden kautta.

Aloimme etsiä joukkuekavereita, lasten vanhemmista löytyivät molemmille joukkueille hyvät johtajat. Uusia lapsia meille tulikin mukaan enemmän, kuin kukaan meistä etukäteen arvasi! Pyhäkoulusta tuttuja oli seitsemän, ja kuusi uutta lasta tuli mukaan.

Eri pisteissä oli eri tehtäviä, kävimme sisällä kirkossa haastattelemassa kirkkoherra Andrusta (yksi tehtävä oli joukkueen kesken keksiä kolme kysymystä kirkkoherralle, ja sitten etsiä hänet ja kysyä omat kysymykset), etsimme kirkkotilasta eri asioita ja tärkeitä juttuja parvelta käsin, kävimme pyhäkouluhuoneessa askartelemassa kotiin viemisiksi taulut pienoisevankeliumin tekstin kera, ja ulkona oli vielä muutama eri piste.

Jos sinä saisit kysyä papilta mitä vain, mitä kysyisit? Meidän lapsilla oli tosi hyvät kysymykset. Esimerkiksi kirkkoherralta kysyttiin, kuinka vanha hän on, ja mitä hänelle kuuluu. Minun mielestäni ihan paras lasten kysymys oli tämä: ”Miks Jeesus on nii hea?” eli ”Miksi Jeesus on niin hyvä?”

Iloitsen Kambjan pyhäkoulun tiimoilta todella monesta asiasta. Ensinnäkin tietysti lapsista, jotka saavat tulla pyhäkouluun kuulemaan rakastavasta Taivaan Isästä ja elämään aina pätkän matkaa yhdessä pyhäkouluväen kanssa uskon ja elämän eri puolia. Iloitsen siitä, että Jumala on lähettänyt muutamat vanhemmat olemaan mukana pyhäkoulussa, osa jo vähän isommassakin roolissa.

Olen kiitollinen siitä, miten Jumala on kutsunut ja kutsuu näitä vanhempia lastensa kanssa kirkkoon ja elämään yhdessä perheenä kristittyinä. Olen iloinen siitä, että Jumala on antanut kirkkoherra Andrukselle näköalan siihen, miten tärkeää on kutsua lapsia ja järjestää heille oma pyhäkoulu. Andrus myös muistaa kiittää meitä, ketkä pyhäkoulua pidämme, ja arvostaa yhteistä vaivannäköämme. Mikään näistä ei ole itsestään selvää.

Koska kesälomani on jo hieman lomittain syyskauden aloituksen kanssa, pidimme jo Mirjamin ja Moonikan kanssa palaveria syksyn pyhäkouluista. Toki kutsuimme uudet lapset mukaan jo kirkkojen yössä, ja kesän varalle on syyskauden päivämääristä pienet mainokset olemassa, että voi kirkosta mukaan napata itselle lapun muistuttamaan. Oli hyvä hieman kahvitella yhdessä, ja suunnitella mitä syksyn kertoina tekisimme. Muutamat ideat jäävät kesän ajaksi hautumaan, ja rukouksiin saamme jättää kaikki pyhäkoululaiset, uudet kirkkoseikkailijat ja myöskin sen, että papit muistaisivat sunnuntaisin oman seurakunnan jumalanpalveluksessa ottaa kirkkoväen mukaan rukoilemaan lasten ja nuorten puolesta.

Alla vielä yhteiskatsaus lasten tekemiin taideteoksiin (alkuperäinen kirje kuvineen löytyy täältä: https://mediakirjasto.sley.fi/2024/06/kirsi-vimparin-lahettikirje-kesakuu-2024). Kaiken tohinan keskellä minulle avautui mahdollisuus jutella pienoisevankeliumin sisällöstä kahden uuden tytön kanssa, tämä raamatunkohta oli heille täysin uusi, eivätkä he olleet käyneet kirkossakaan aikaisemmin. Hetki oli minulle koskettava, kun luimme yhdessä, miten paljon Jumala onkaan rakastanut maailmaa, eli meitä kaikkia, ja mitä se tarkoittaa. Rukoukseni onkin, että Jumala jäisi pitämään kiinni näistäkin tytöistä ja kutsuisi heitä väsymättä takaisin luokseen.

Mikä se kirkon suurin ja kallein aarre sitten onkaan? Siihen löytyi vastaus osaltaan palapelistä, joka koostui toimintapisteiden kerryttämistä vihjekirjekuorista. Ja kyllä vain, suurin aarre on Jeesus. Jeesus on suurin lahja ja aarre niin sinulle, minulle, ihan kaikille.

En malta olla kirjoittamatta vielä lisää siitä, mikä valtava ilo on ollut nähdä Kambjassa se, miten Jumala erilaisin ja täysin tavallisin tavoin kutsuu ihmisiä luokseen pyhäkoulun, jumalanpalveluksen ja seurakunnan kautta. Välillä pienenpienin askelin, välillä suuremmin. Ja erityisesti ajattelen sitä, miten minua on koskettanut se, miten Pyhä Henki on avannut Jeesuksen rakkautta meitä ihmisiä kohtaan eritoten yhden pyhäkoululaisen kautta. Miten erityisellä tavalla hän on välillä saanut sanoittaa meille kaikille sitä, miten Jeesuksen rakkaus
näkyy ja tuntuu meidän jokaisen elämässä, ja miten tätä rakkautta voi huomata ihan jokapäiväisistä pienistä tarvittavista huolenpidon asioista suurempiin tarpeisiin saakka.

Ja vielä, jos joku kysyisi sinulta tuon ”Miksi Jeesus on niin hyvä?” – kysymyksen, mitä sinä vastaisit?

En päässyt kuulemaan kirkkoherra Andruksen vastausta, mutta mietin mitä itse vastaisin. Haluaisin sanoa, että Jeesuksen rakkaus minua ja meitä kaikkia kohtaan on vastaus. Eikä vain rakkaus, vaan kaikki käytännön teot ja asiat, mitä Jeesus teki ja tekee minun ja meidän puolestamme, edestämme, meidän kanssamme. Jeesus on niin ihmeellisen hyvä, koska jaksoi ja halusi kantaa ristinkuoleman taakan meidän puolestamme, että meillä on hyvä olla Jumalan kanssa. Synnit on saatu anteeksi, ja on hyvää elää yhdessä elämää Jeesuksen kanssa, tiellä kohti Taivasta.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16

Sest nõnda on Jumal maailma armastanud, et ta oma ainusündinud Poja on andnud, et ükski, kes temasse usub, ei hukkuks, vaid et tal oleks igavene elu. Jh 3:16

Alkukesä on pitänyt sisällään muutamat muutkin palaverit jo syksyyn ja uuteen suunnaten, yksi innostavimmista oli parituntinen minkä vietin kirkkomme uuden nuorisotyön assessorin kanssa. Näistä lisää seuraavassa kirjeessä, jonne tulee mukaan myös kesän kaikkien leirien kuulumiset.

Tartossa on tällä hetkellä menossa Euroopan kulttuuripääkaupunkiteeman yksi kohokohta, tanssi- ja laulujuhla. Näin muutamia viikkoja sitten talkooilmoituksen, ja päädyin sunnuntaille 16.6. talkoilemaan kuudeksi tuntia tanssijoiden ruokateltalle. Olikin piristävä käydä antamassa oma pieni panos isossa juhlassa, ja samalla nähdä läheltä tärkeää osaa virolaisesta kulttuurista ja elämästä. Ohessa talkoilukuva, sain olla iloisessa tehtävässä jakamassa jälkiruokajäätelöitä.

Siunattua kesää! Ja erityisesti siunattuja Evankeliumijuhlia, ketkä tänä vuonna Oulaisiin pääsevät lähtemään https://www.evankeliumijuhla.fi/

Rukousaiheita

•Kiitos uusista vastuunkantajista ja mukaan tulijoista, erityisesti pyhäkoulun osalta
•Viron lapset ja nuoret, heinäkuun lasten- ja nuortenleirit
•Rukoilemme uusia työntekijöitä ja vastuunkantajia, erityisesti opiskelijatyöhön uutta pääsihteeriä
•Virkistävää kesäkautta ja lomaa, tarvittavaa terveyttä ja siunattuja vierailuita niitä suunnitteleville Suomesta tuleville ryhmille

instagram: @kirsivimpari

internet: https://www.sley.fi/toiminta/lahetystyo/lahetit/kirsi-vimpari/